Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen, mihin verratuna lasten kanssa vietetty aika on vähentynyt
20.09.2011 |
http://yle.fi/alueet/hame/2011/09/ihannelapsi_parjaa_yksin_-ajattelu_hi…
Jos ajattelen omaa lapsuuttani, niin ei meilläkään kotona "oltu" lasten kanssa. Äiti siivosi tai tiskasi, isä katto telkkaria, lapset leikki keskenään tai naapurin lasten kanssa. Meidän vanhempien kanssa oltiin varmasti vielä vähemmän silloin, kun he olivat lapsia.
Mistä näitä huolestuneita tutkijoita tulee, jotka säännöllisin väliajoin asettaa lisää vaatimuksia vanhemmuudelle? Vaatimus elämän leppoistamisesta voi syntyä vain sellaisessa yhteiskunnassa, jossa elämä on todella helppoa. Jos täytyisi oikeasti tehdä töitä leipänsä eteen, ei kukaan miettisi, ehtiikö tarpeeksi pelata muistipelejä muksujen kanssa.
Muutenkin mielestäni on outoa ajatella, että
elämän päätarkoitus on vain oleskella ja nauttia, työssäkäynti on jotain pahaa ja turhaa, josta voi luopua jos vain haluaa. Ei missään eikä milloinkaan ole ruoka tippunut suuhun tekemättä mitään. Mutta onhan tämä sen verran syvälle iskostunut toive ihmiskunnan mielessä, että on Paratiisikin kehitetty vastaamaan tätä toivetta ikuisesta laiskottelusta.
Kommentit (24)
mutta usein kyselevät pidänkö hänet kotona lähiaikoina. Öööö...en. Minä kun tosiaan käyn siellä töissäkin.
joskus kysyä, että onko heistä ok, että lapsesi ikäinen erityislapsi on yksin koko päivän kotona? Siellä kotona kun ei ole ketään päivisin ja sinusta tuon ikäinen ei pärjää vielä yksin, vai ovatko he saaneet jotain uusia ohjeita.
Vähän tahallasi ymmärrät väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisilla on omat harrastukset ja lapset harrastavat useana iltana viikossa.
Monelle pelkkä yhdessä oleminen on kirosana.
En tunne yhtään näistä "monista". Nämä jutut on kuin kaupunkilegendoja, aina on kyse tutun tutusta.
aikuisilla on omat harrastukset ja lapset harrastavat useana iltana viikossa.
Monelle pelkkä yhdessä oleminen on kirosana.
Ehkä heitäkin on olemassa kerran heistä niin paljon valitetaan.
Omassa lapsuudessani äiti oli kyllä kotona, mutta ei touhunnut meidän lasten kanssa ollenkaan. Lisäksi saatoimme olla 5-12-vuotiaina koko päivän keskenämme kotona ja vanhemamt parinkymmenen kilometrin päässä. Tämä siis 90-luvulla tapahtunutta. Mieheni myös muistelee, että hän olisi ollut pitkiä päiviä yksin kotona. Aina ei ollut edes ruokaa kaapeissa. Omat eivätkä mieheni vanhemmat näe tässä mitään ihmeellistä.
Ihmettelenkin miksi nykyajan vanhemmat ovat muka niin huonoja?! Ihan tosi? Lapsen huomioon ottaminen, turvaistuimet, kypärät, fyysinen koskemattomuus yms ovat melko uusia asioita ja aika tuntemattomia aiempia sukupolvia kasvattaneille.
aikuisilla on omat harrastukset ja lapset harrastavat useana iltana viikossa.
Monelle pelkkä yhdessä oleminen on kirosana.