Minkä ikäisen lapsen äiti (ja isä) tajuaa oikeasti, minkälaista lapsiperheen arki on?

koska mitään yleistä ja yhtäläistä "lapsiperheen arkea" ei edes ole. Perheet ovat erilaisia ja niiden arki on erilaista. Mikä kukaan muu on sanomaan toiselle, että teidän arki ei ole oikeaa, koska lapset on liian pieniä, liian isoja, niitä on liikaa tai liian vähän, vanhempia on väärän verran tai ne ovat väärää sukupuolta, on vääränlainen talo ja auto ja väärä koulutus ja vääränlaiset appivanhemmat väärän matkan päästä kotoa?



Eikö voitais vaan myöntää, että kukin tavallaan?

kyllä oli rankempaa tavallaan esikoisen ollessa vauva. Uusi tilanne, valvominen ja siitä seurannut ihan uudenlainen totaaliuupumus (kuopus nukkui paremmin), yksinäiset, pitkät päivät kun vauvasta ei ollut vielä seuraa. Kun kuopus oli vauva, oli ihan eri tavalla päivät ohjelmpoitu, kun esikoisen muskarit, perhekerho puistossa käyminen yms. rytmittivät päivää ja toivat seuraa.

Joten näyttäisi, että sun lapsimäärällä ja lasten iällä sitä ei ainakaan tajua.

oma mielipiteeni, että ei tähän mitään ikärajaa ole.



Jos se esikoinen on kuolemansairas syntyessään, niin kyllä siinä se rankkuus tulee ihan heti synnärillä esiin.



Mutta noin keskivertona: monen lapsen perheessä töiden ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa. Isommilla on harrastuksia, kaverimenoja, pienemmillä neuvolaa. Sitten yrittää vaan tehdä työtä ja hoitaa lapsia.



Kotona on mun mielestä siinä mielessä helppoa, koska sieltä ei väsypäivänä tarvitse lähteä mihinkään. Aikataulut on täysin omassa hanskassa. Ei oikeasti ole pakko siivota. Ei ole pakeko mennä ulos, ei tarvitse edes pukea. Toki nyt yleensä on hyvä jotain näistä puuhata, mutta pakko ei siis ole mihinkään.



Toki ei sinne töihin tai kouluunkaan ole pakko mennä, mutta työttömyys ja kotikoulun pitäminen nyt ei vaan ole kovin realismia joka perheelle.

sit ku se ipana on lähtenyt maailmalle, niin ehkä sit on nähnyt sen tenavan osalta jo sen arjen aika kivasti...

Minun mielestäni esim. siinä vaiheessa kun lapsella on paha uhmaikä, lapsi ei nuku enää päiväunia tai perheeseen syntyy lisää lapsia.

Yhden vauvan äidit eivät vielä sitä oikein tajua, vaikka rankkaahan sekin voi olla. Yhden kanssa voi kuitenkin liikkua helposti, nukkua päiväunia kun lapsikin nukkuu, parisuhdeaikaa jää juuri siksi kun lapsi nukkuu niin paljon. Toista on kun lapsi ei nuku enää päiväunia ja niitä on useampi kuin yksi.

Minä olen kahden äiti ja täytyy sanoa, että vaikka luulin tietäväni rankkuudesta jotain yhden lapsen äitinä, niin kyllä se työn määrä tosiaan tuplaantuu toisen lapsen syntyessä. Oma aika vähenee, parisuhdeaika vähenee. Onneksi rakkaus lisääntyy :).

kun nyt tiedät.

Kohta joku kolmen tai useamman lapsen äiti tulee kertomaan ettet tiedä mistään mitään.

Sitten sille tulee joku monikkoperheen äiti kertomaan ettei sekään tiedä.

Sitten alkaa tappelu siitä, kuka on laiska paska tai huono kasvattaja tai kenen lapset on haastavimmat ja kuka valvoi eniten ja silti ikinä ei syöty eineksiä.

vanhemmat eivät koskaan tajua millaista on lapsiperheen elämä? Eivätkö yhden lapsen vanhemmat koskaan elä lapsiperheen elämää? Mitä he sitten elävät?



Minusta minkä ikäisen lapsen tahansa vanhempi ymmärtää lapsiperheen elämää, oli niitä lapsia kuinka monta vaan. Ymmärtää siitä omasta näkökulmastaan. Mutta edes 15 lasta ei välttämättä auta ymmärtämään jonkun toisen lapsiperheen elämää. Perheiden elämä ja tilanteet, kun vaihtelevat niin paljon. Enemmän on varmaan kiinni persoonasta, osaako ja haluaako ymmärtää erilaisia tilanteita kuin itsellä on.



Mielestäni sinunkin viestistäsi käy ilmi, että et todellisuudessa ymmärrä kuin oman perheesi kaltaisten lapsiperheiden elämää. Esimerkiksi meillä se yksi lapsi sairasteli paljon ja nukkui vauvana todella huonosti ja pätkissä. Siihen verrattuna koko päivän hereillä oleva uhmaikäinen on todella helppo ja lapsen kanssa liikkuminenkin on paljon helpompaa ja parisuhteellekin jää enemmän aikaa. Tottakai tämä olisi raskaampaa, jos lapsia olisi useampi, mutta itseäni on kieltämättä melkein huvittanut jälkikäteen ihmiset, jotka vauva-aikana varoittelivat, että odotapa, kun lapsi on uhmaikäinen. Terve, yönsä melkein nukkuva uhmaikäinen on helppo verrattuna siihen mitä vauvana oli.

niin se alkaa mennä jo aika rutiinilla. Auton saattaa jotuua vaihtamaan... ;D

Ainakin minä tiesin. Ei mun elämä oleellisesti muuttunut kun toinen lapsi syntyi. Kyllä se täyttä perhe-elämää oli jo yhdenkin lapsen kanssa.

Eikö se nyt ole itsestään selvyys että se elämä muuttuu siinä vaiheessa kun tehdään ensimmäinen lapsi ja vielä enemmän se muuttuu kun tehdään toinen, kolmas jne. lapsi. Toki saa valittaa, mutta älkää syyttäkö meitä ensimmäisen lapsen vasta saaneita.



Minä en ole pystynyt nukkumaan vauvan kanssa päikkäreitä, koska eihän meidän vauva alussa nukkunut kuin 15-30 minuutin pätkiä, en mie siinä ajassa ehtinyt saada unta.



Ei minun elämä kuitenkaan ekan kahden kuukauden jälkeen ole niin rankkaa ollut. Ehkä olen normaalia enemmän kotona, mutta paljostakaan en ole luopunut. Ja minä ajattelin sen toisen lapsenkin tehdä jossain vaiheessa.



Eikö tämä rankkuus ole kaikista eniten ittestä kiinni. Miksi te suoritatte sitä elämää? Ottakaa rennosti, ei maailma kaadu jos yhtenä tai kahtena päivänä viikossa ottaa rennommin. Luulen että lapsetkin nauttisivat.

Mulla on 1,5v lapsi ja voin sanoa ette tiedä mitään elämästä vaikkapa 3 v.n kanssa, saati useamman lapsen kanssa, mutta tiedän millaista elämä voi olla vauvan tai yksivuotiaan kanssa.

kun lapset ovat jättäneet päiväunet pois. Meidän lapset on huonoja nukahtamaan, ja on ollut rassaavaa odotella tunti-pari, että lapset nukahtaa ja sitten tunti-pari, kun ne nukkuu. Siinä vaiheessa onkin jo kello niin paljon, ettei minnekään kannata lähteä.



Kun jätimme päikkärit pois 3- ja 4-vuotiailta ja vauva sai nukkua milloin missäkin, elämä oli mukavaa ja leppoisaa. Muutenkin meidän elämä on ollut aika lungia viimeiset pari vuotta, kun lapsia on ollut ne kolme.

6 kk. Oli koko ajan sellainen olo, että olisin halunnut peruuttaa koko jutun. En halunnutkaan olla kenenkään äiti. Kaipasin niin entistä huolettomalta ja vapaalta tuntunutta elämääni. Oli kamala ajatus, että tässä on nyt jumissa lapsen kanssa vaikka kuinka monta vuotta.



Nyt lapsi on 5 vuotta ja elämäni paras asia. Toinenkin lapsi on ja vaikka hänenkin kohdallaan aluksi tuntui, ettei tämä ollutkaan hyvä ajatus ja yhden kanssa olisi ollut niin paljon helpompaa, niin silti "kasvukivut" olivat toisella kertaa huomattavasti pienemmät.

typerä kirjoitus!

Onnea AP, päivän pohjat vedit!

tähän mennessä...



t. 4:n äiti, joka kyllä on elänyt lapsiperhearkea ihan sieltä ensimmäisen syntymästä alkaen!

ihminen tajuaa, että toisella voi olla rankkaa, vaikka elämäntilanne olisi aivan erilainen.



T: kahden lapsen äiti, jolla ei ole rankkaa, mutta ymmärtää että muilla voi olla.

Mä en tiedä oikein vieläkään, on se sen verran kaoottista pääsääntöisesti, lapset 10 - 14 veet :)

Ja koska ne tajuaa sen itse?

Jokainen äiti, isä ja lapsi on erilaisia. Ja jokainen vanhempi kokee asiat eritavalla- se, mikä toiselle on rankkaa, ei toiselle välttämättä ole.



Ja tuohon aloitukseen on pakko sanoa, että silloin kun esikoinen oli alle vuoden, niin koin, että minulla oli ihan OIKEASTI rankkaa- koliikki+ yöheräämiset 5-20x yössä yli vuoden ikään asti + päiväunia nukkui max.tunnin ja senkin pätkissä.



Että kerrohan, ap, missä välissä minä oisin ehtiny nukkua? Aina niitä 5minuutin pätkiä, kun lapsi nukahti vai? Ei se kuule mene niin, voi olla kuinka väsynyt vaan, mutta aina se uni ei tule silloin kun pitäisi.



Kun esikoinen kasvoi elämä kyllä helpottui- ja nyt, vaikka lapsia on 3, niin en koe tätä ollenkaan rankaksi- paitsi tietenkin ajoittain, kuten varmasti kaikki.

Omalla kohdallani ainakin sanonta, että toinen meneekin jo siinä samassa, pitää paikkansa.





Että toisaalta ap, voisin sanoa myöskin näin, ettet SINÄ tiedä mistään mitään, kun on vain 2 lasta! Miltäs se tuntuis?

on myös lapsiperhe ja yksilapsisen perheen arki on lapsiperheen arkea :)

Aina on joku kenellä on rankempaa, mutta kuka on meistä on silti pätevä mitätöimään muita?

Kun itse olin vielä yhden lapsen äiti, niin minulla oli mielestäni hyvinkin rankkaa ajoittain. Elämän tilanteeni oli esikoisen synnyttyä aivan toisenlainen ja olin myös muutaman vuoden nuorempi ja kokemattomampi.

Nyt kolmen lapsen äitinä elämä tuntuu paljon helpommalta. Arki vauvan kanssa ei tuntunut niin rankalta kuin ensimmäistä kertaa, huolimatta siitä että kuopus on paljon vaativampi kuin sisaruksensa ja kuopuksen ja keskimmäisen ikäero on kovin pieni.

Pitää ottaa myös huomioon se että me itse päätämme lapsilukumäärästämme. Se että olen itse halunnut ja saanut kolme lasta ja työtä on tästä syystä enemmän, on ollut ihan oma valintani eikä seole syy mitätöidä muiden elämää!

Me vanhemmat olemme erilaisia ja lapsemmekin ovat erilaisia.

Joillekin on rankkaa sen yhdenkin lapsen kanssa ja toiselle ei tunnu missään 4 lapsen hoito.

Elämässä on myös muitakin murheita kuin koliikit ym lapseen liittyvät asiat ja silloin kun on murheita on paljon tai ovat isoja, niin lasten kanssa oleminenkin voi tuntua todella rankalta, silti vaikka lapsi olisi helppo.

Mikään ihmekään jos joillakin yhden lapsen perheellä on rankkaa. Voi se nimittäin henkisesti tuntua rankemmalta kun oletetaan että yhden lapset äidit ja isät eivät voi tuntea uupumista ja/tai puhua siitä koska eivät MUKA tiedä millaista on lapsiperheen arki.

Minun mielestäni esim. siinä vaiheessa kun lapsella on paha uhmaikä, lapsi ei nuku enää päiväunia tai perheeseen syntyy lisää lapsia.

Yhden vauvan äidit eivät vielä sitä oikein tajua, vaikka rankkaahan sekin voi olla. Yhden kanssa voi kuitenkin liikkua helposti, nukkua päiväunia kun lapsikin nukkuu, parisuhdeaikaa jää juuri siksi kun lapsi nukkuu niin paljon. Toista on kun lapsi ei nuku enää päiväunia ja niitä on useampi kuin yksi.

Minä olen kahden äiti ja täytyy sanoa, että vaikka luulin tietäväni rankkuudesta jotain yhden lapsen äitinä, niin kyllä se työn määrä tosiaan tuplaantuu toisen lapsen syntyessä. Oma aika vähenee, parisuhdeaika vähenee. Onneksi rakkaus lisääntyy :).

kun lapsi nukkuu päiväunet enää då och då. Ja vaatii viihdytystä viikonloppuuisin.

Lapsi on kohta kolme