Mitä tehdä mahdottoman 11-vuotiaan kanssa?

Viikon saldo: lukemattomia valheita

luvatta mennyt kauppaan - mitä teki kaupassa? oliko rahaa? Älä anna viikkorahaa vaan rahaa ainoastaan vain tarpeeseen.

luvatta syönyt karkkia - mistä sai karkkia? Ostiko omalla rahalla? Katso ed. vastaus.

hukannut bussilipun kaksi kertaa - Minkälainen bussilippu? Hankit sellaisen laskettelulippujutun mikä on takissa kiinni.

jättänyt avaimen kotiin kaksi kertaa - vara-avain piiloon kodin ulkopuolelle.

roikkunut kännykällään netissä nukkumaanmenon jälkeen - kännykkä pois yöksi. Osta herätyskello jos käyttää kännyä herätykseen.



lukenut kirjaa huoneessaan nukkumaanmenon jälkeen

-tähän en osaa sanoa mitään.



ollut kaverin kanssa, jolla ei ole mitään rajoja, vaikka on kielletty



-kotiaresti jos ei muuten usko.



Nyt on otettava kovat otteet. Muuten olette kusessa muutaman vuoden päästä.

miksi et valvo lastasi?

Meillä on nimittäin aivan samanlainen ja samanikäinen poikalapsi. Mä yritän nykyään olla kannnustava ja kehun aina jos jostain syystä onkin muistanut tehdä läksynsä, ottanut kaikki koulukirjat ja repun mukaan kouluun ja vielä muistanut avaimenkin. Eli keskityn vaan niihin (harvoihin) positiivisiin asioihin. Ei tule itsellekään pahaa mieltä kun ei joka päivä tarvi jäkättää ja nalkuttaa.

Meillä on nimittäin aivan samanlainen ja samanikäinen poikalapsi. Mä yritän nykyään olla kannnustava ja kehun aina jos jostain syystä onkin muistanut tehdä läksynsä, ottanut kaikki koulukirjat ja repun mukaan kouluun ja vielä muistanut avaimenkin. Eli keskityn vaan niihin (harvoihin) positiivisiin asioihin. Ei tule itsellekään pahaa mieltä kun ei joka päivä tarvi jäkättää ja nalkuttaa.

jo tuonikäisen kohdalla. Kyseessähän on vielä ihan lapsi. Et rakasta lastasi, jos et aseta hänelle rajoja. Rajojen asettaminen vaatii paljon työtä eikä se ole mukavaa, mutta se on aikuisen tehtävä.

Meillä on nimittäin aivan samanlainen ja samanikäinen poikalapsi. Mä yritän nykyään olla kannnustava ja kehun aina jos jostain syystä onkin muistanut tehdä läksynsä, ottanut kaikki koulukirjat ja repun mukaan kouluun ja vielä muistanut avaimenkin. Eli keskityn vaan niihin (harvoihin) positiivisiin asioihin. Ei tule itsellekään pahaa mieltä kun ei joka päivä tarvi jäkättää ja nalkuttaa.

jo tuonikäisen kohdalla. Kyseessähän on vielä ihan lapsi. Et rakasta lastasi, jos et aseta hänelle rajoja. Rajojen asettaminen vaatii paljon työtä eikä se ole mukavaa, mutta se on aikuisen tehtävä.

Mutta rajojen asettaminen ja nalkutus ja jäkätys eivät ole kyllä samoja asioita...

vaadit niin paljon. Jos on 50 kiellettyä asiaa, ni varmasti rikkoo jotakin lakia. Olisko parempi et lapsi olis kuollut? Mikä sut saa sitä kokoajan kyttäämään, kuinka hyvässä järjestyksessä on oma elämäsi, oikeesti, kuka sua kyttää ja vahtii ja vaatii??? Millanen itse olit 11 vuotiaana, kuinka paljon lapsi saa kiitosta verrattuna haukkumiseen. Loputtomasti ei voi kuria kiristää, vaikka kuinka haluaisit. Pahimmassa tapauksessa olet kontrollifriikki, ja se on paljon pahempaa kun karkkien syönti päivittäin.

Meillä on toiminut tuo kehuminen ja kannustaminen huomattavasti paremmin kun jäkätys ja ainainen muistuttelu ja moittiminen. Poika on parantanut käytöstään, tekee läksynsä lähes ilman muistuttamisia. Ja parasta on äidille nähdä se iloinen ja ylpeä hymy lapsen naamalla, kun ollaan kehuttu, miten hyvin on tämä kouluviikko mennyt, kun ei ole yhtään laiskanläksyä/muistutusta/jälki-istuntoa ollut.

Huomasin jossain vaiheessa nimittäin, että vaikka miten paljon ja kauan jäkätän, nalkutan, muistutan ja moitin, ei asiaan ole havaittavissa mitään parannusta - joten ehkäpä se ei olekaan se tehokkain ja paras keino...

Lue Raisa Cacciatoren Kapinakirja, suosittelen kaikille lämpimästi joilla on lapsia.

Olenko naiivi pienen lapsen äiti, kun en näe noissa ap:n kertomuksissa niin hirveän vakavia asioita.



Nuo peiton alla salaa lukemiset ovat jotenkin niin kovin viatonta toiminta..



Valehtelu on varmaan ainoa asia, jota en suvaitsisi, mutta toisaalta jos ihan joka asiasta jäkätetään ja syyllistetään, kuten jostain avaimen unohduksesta (!!! etkö itse koskaan unohda mitään??) niin ehkä poika kokee olevansa niin ahtaalla, että hänellä ei ole muuta mahdollisuutta?



Iso ongelma tuossa valehtelussa on mielestäni tuo isä, joka itse valehtelee! Mistä ihmeestä hän ylipäätään valehtelee?? Lapselle, lapsen kuullen? Todella tuomittavaa. Kaikki lähtee esimerkistä. Tuntuu että perheessä keskitytään ns. lillukanvarsiin eikä varsinaiseen ongelmaan.

tossa iässä kännykkään, mihin se sitä tarvii????

Avaimen unohduksesta ei olla syyllistetty ja vara-avain löytyy suht läheltä, mutta bussilipun uusiminen maksaa joka kerta 11 euroa. Ekalla kerralla en siitäkään sanonut mitään, mutta toisella kerralla kun meni viikon sisään hukkaan, niin sanoin, että saa ostaa itse uuden.



Isä valehtelee ihan kaikesta mahdollisesta, millä tavoin vaan itse paremmin selviää jostain tapahtuneesta. Valehtelee ennenkaikkea muille, mutta myös lapselle ja vaatii lasta myös pimittämään erinäisiä asioita. Isälle en voi mitään, sillä ei asu meillä, mutta on silti tietty pojan suuri idoli.



Rahat on otettu lapselta pois ehkä 6 kertaa ja aina useiksi kuukausiksi. Aina on yritetty antaa rahat takaisin, mutta joka kerta kun on annettu takaisin, niin on joka päivä jopa kouluajalla kaupassa ostamassa karkkia. Ylipainon rajoillakin menee, joten mielestäni ei voi syödä joka päivä karkkipussia.



Missä olen itse? Töissä. Lapsen koulupäivät kun ovat esim. 9-13, niin aika monta tuntia ehtii tuo poika puuhaamaan omiaan päivässä, puhumattakaan viikossa.

Isä osti. Kuten myös 500 euron kännykän. Korvannee pojalle sitä varmaan, että ei asu hänen kanssaan. Olen aivan raivona siitä, että 11-vuotiaalla on noin kallis puhelin, mutta yritän ajatella, että ei kuulu mulle. Useimmiten puhelin onkin eteisessä syrjässä yöt.

ihmettelen mistä 11-vuotiaalla on niin paljon rahaa? Ja miksi rahat ovat vapaasti käytettävissä? Eihän pojalla vaan ole nälkä?



Onko 11-vuotiaalla puhelimessaan netti vapaassa käytössä? Tiedätkö millä sivustoilla lapsesi sillä surffaa??



Kirjan lukeminen on välillä koukuttavaa, myös aikuisella, pitäisikö kirja kuitenkin säilyttää muualla kun nuoren huoneessa jos sitä ei malta lopettaa. Koulu kärsii väsymyksestä.



Tuo huolimattomuus on ärsyttävää, toisilla suorastaan luonteenpiirre. Meilläkin yksi lapsi hävittää aina kaiken, bussiliput, avaimet, rukkaset jne. Olen ostanut avaimenperän, mihin saa vararahan esim bussia varten, mutta sekin on hävinnyt. Eipä auta rangaistukset, joskus ihan säälittää poika kun häntä itseäkin asia kovasti harmittaa ja autan etsimisessä.

Valehtelusta, varsinkin vakaviin asioihin liittyvistä antaisin rangaistuksen, sellaisen joka tuntuu (nettikielto, puhelin pois määräajaksi, ei herkkuja jne. vaikka yhdessä sovittu)

Laita kännykästä netti pois heti, ja se lippu siihen nauhaan ja avain kiinni koululaukkuun. Ja sen rahat pankkiin. Maksa päivässä sille vaikka 1 euro jos kaikki tehty hyvin, ja sen saa seuraavana aamuna, ei mitään muuta rahaa. Syököön karkkeja, sillä eurolla jos se edes auttaa muita asioita. Näytä sille kuvia ihmisten suolistosta jonka ympäri tulee se kauhee valkoinen rasva kerros, sokerista ja hiilihydraateista, kun niitä yli tarpeen syö. Pyydä sitä autaamaan ja tee pieni lista mitkä on sen päivän hommat, ja kiitä jos saa jotain tehtyä edes sinnepäin. Anna lukea illalla, se on hyvä juttu, ei voi nukkua jos ei nukuta. Tsemppiä!

Pojalla on myös läppäri, joka on ostettu meidän toimesta ja siinä on sekä valvontaohjelma että aikuisviihde-esto. Ollaan katseltu, että ainakaan sillä tietokoneella ei ole koskaan käynyt missään ei-arveluttavissa sivustoissa. En uskalla ottaa puhelimesta pois nettiominaisuutta, koska en sitä myöskään maksa. Olen kyllä uhkaillut, että jos homma jatkuu, niin ostan kotikäyttöön puhelimen, jolla ei pääse nettiin ja käyttäköön nettiin menevää 500 euron puhelintaan vain isällään ollessaan.



Rahaa saa meiltä 5 e viikko, jos on tehnyt 5 kotityötä ja hoitanut asiat kunnolla. Tämä raha ei ole ollut ongelma. Mut nyt on ruvennut tuomaan myös isänsä luota rahaa tänne eli sit olikin yhdellä viikolla 16 euroa rahaa ja sillä rahalla saakin jo hirvittävän määrän karkkia.



Nälästä ei ole kyse, siitä ollaan puhuttu. Meillä syödään monipuolista kotiruokaa ja poika on perusterve ja syö hyvin. Poika ei vaan malta olla syömättä karkkia, jos pienikin houkutus tai mahdollisuus tulee.



Ongelma on kestänyt jo 3 vuotta eri mittakaavoissa. Välillä voi mennä kuukausia hyvin ja sit poika taas taantuu tämmöiseen kauheaan vaiheeseen, jolloin valheet valtaa ja mihinkään ei voi luottaa. Välillä menee pitkiä aikoja tosi hyvin ja on kuin unelmalapsi.



Uskoisin, että tuo huolimattomuus on ihan luonteenpiirre eikä tee sitä tahallaan, mutta silti en jaksaisi maksaa joka viikko uutta bussilippua tai lähttää poikaa hakemaan avaimia koulusta.



Oikeasti surullisinta on tässä se, että pojan moraali alkaa hävitä kaikesta vuosien kasvatuksestani huolimatta, koska isä esimerkillään tuhoaa kaiken työni. En äitinä voi koskaan olla pojalle niin suuri idoli, kuin isä, joka on kaikella valehtelullaan saavuttanut hienon työpaikan, upean uuden omakotitalon, hienon uuden auton ja voi ostaa pojalle 500 euron kännykät.

Ilmeisesti isän kanssa puhuminen ei auta mitään? Varmaan yrittää ostaa pojan kiintymystä. Luulen kuitenkin, että poika jossain vaiheessa huomaa isänsä touhut ja se on lapselle / nuorelle kova paikka. Ole silloin läsnä. Muistan itse, kuinka lapsuuden kuvitelmat rapistuivat omasta isästäni, se oli musertavaa.

Pojalla on myös läppäri, joka on ostettu meidän toimesta ja siinä on sekä valvontaohjelma että aikuisviihde-esto. Ollaan katseltu, että ainakaan sillä tietokoneella ei ole koskaan käynyt missään ei-arveluttavissa sivustoissa. En uskalla ottaa puhelimesta pois nettiominaisuutta, koska en sitä myöskään maksa. Olen kyllä uhkaillut, että jos homma jatkuu, niin ostan kotikäyttöön puhelimen, jolla ei pääse nettiin ja käyttäköön nettiin menevää 500 euron puhelintaan vain isällään ollessaan. Rahaa saa meiltä 5 e viikko, jos on tehnyt 5 kotityötä ja hoitanut asiat kunnolla. Tämä raha ei ole ollut ongelma. Mut nyt on ruvennut tuomaan myös isänsä luota rahaa tänne eli sit olikin yhdellä viikolla 16 euroa rahaa ja sillä rahalla saakin jo hirvittävän määrän karkkia. Nälästä ei ole kyse, siitä ollaan puhuttu. Meillä syödään monipuolista kotiruokaa ja poika on perusterve ja syö hyvin. Poika ei vaan malta olla syömättä karkkia, jos pienikin houkutus tai mahdollisuus tulee. Ongelma on kestänyt jo 3 vuotta eri mittakaavoissa. Välillä voi mennä kuukausia hyvin ja sit poika taas taantuu tämmöiseen kauheaan vaiheeseen, jolloin valheet valtaa ja mihinkään ei voi luottaa. Välillä menee pitkiä aikoja tosi hyvin ja on kuin unelmalapsi. Uskoisin, että tuo huolimattomuus on ihan luonteenpiirre eikä tee sitä tahallaan, mutta silti en jaksaisi maksaa joka viikko uutta bussilippua tai lähttää poikaa hakemaan avaimia koulusta. Oikeasti surullisinta on tässä se, että pojan moraali alkaa hävitä kaikesta vuosien kasvatuksestani huolimatta, koska isä esimerkillään tuhoaa kaiken työni. En äitinä voi koskaan olla pojalle niin suuri idoli, kuin isä, joka on kaikella valehtelullaan saavuttanut hienon työpaikan, upean uuden omakotitalon, hienon uuden auton ja voi ostaa pojalle 500 euron kännykät.

Ehkä poika laittaa ranttaliksi, kun vaatimuksia on niin paljon. Kuka tuollaista elämää kestää.



Katso listaasi vieraan näkökulmasta, karsi -ei niin tärkeät- asiat. Ja sen jälkeen otatte tavoitteeksi laittaa yhden asian kerrallaan kuntoon.



Karkin ostamisesta luulen että pojalla kuitenkin on nälkä. Tuon ikäisillä on hurja energiantarve. Lisätkää aluksi aamupalan suuruutta, iso annos mysliä, lisäksi leipää, tuoremehua, kaakaota.



Hommaa kotiin sellaista välipalaa koulun jälkeen syötäväksi, että sitä innostaa tulla syömään.

Ja taitaa isä taas olla sellanen että sille ei mene järkipuhe perille, vaikka vetoaisitkin pojan parhaaseen. Joku keskitie on pakko tähän löytyä, mutta kurjaa tää on teille molemmille. Kun en tiedä näistä erokuvioista käytännön tasolla mitään tiedä,ni mietin vaan et onko olemassa joku taho joka vois rautalangasta vääntämällä selittää isälle kuinka paha on syytää ansaitsemattomia lahjoja ja rahaa liikaa ton pojan ikään nähden, varsinkaan kun siitä ei mitään hyvä lapselle seuraa.

Mitähän jos muuttaisit asennettasi ap.





terveisin 16-vuotiaan pojan äiti

olosuhteissa pystyy, todella vaikeeta vetää rajoja jos isällä ei mitään vastuuta lapsesta, ja jakelee sille älyttömän hintaisia puhelimia, ja rahaa liian avokätisesti. Ja kun karkkeihin jää kiinni ni tosi vaikee on olla niitä syömättä.