Mitä tehdä mahdottoman 11-vuotiaan kanssa?
Viikon saldo:
lukemattomia valheita
luvatta mennyt kauppaan
luvatta syönyt karkkia
hukannut bussilipun kaksi kertaa
jättänyt avaimen kotiin kaksi kertaa
roikkunut kännykällään netissä nukkumaanmenon jälkeen
lukenut kirjaa huoneessaan nukkumaanmenon jälkeen
ollut kaverin kanssa, jolla ei ole mitään rajoja, vaikka on kielletty
Mitä tuon kanssa voi tehdä? Ollaan kokeiltu vuosien saatossa jo hyvällä, pahalla, lahjonnalla, rankaisuilla. Hetken mielihyvä menee aina ohi sen, että noudattais ohjeita. Huonoa esimerkkiä näyttää isä, joka valehtelee myös ummet lammet ja on tietty lapsen suuri idoli.
Pitääkö tähän suhtautua vain, että pojat ovat poikia? Vai pitääkö jatkaa sillä linjalla, että joutuu joka päivä olla pettynyt ja jäkättävä äiti, kun mikään ei tunnu menevän perille? Vai vaadinko liikaa, jos olen sitä mieltä, että joka päivä ei mennä koulumatkalla kauppaan ostamaan karkkia?
Kommentit (26)
ihan samanlaisia neuvoja olen saannut perhe neuvolasta eli keskity positiiviseen ja vuoro vaikutukseen......pitää suhde olla kohdallaan.....ei pelkistä käskyistä ja nalkuttamisesta ole hyötyä...lapsen pitää saada tuntea onnistuneensa.....kehu ja kiitä asioista joita hän tekee...vaikka ne sinusta tuntuu itsestään selviltä...ei ne aina ole lapselle...poikani unohtelee läxy kirjat bussikortit pipot huppari takit ym......
Vierailija kirjoitti:
Viikon saldo:
lukemattomia valheita
luvatta mennyt kauppaan
luvatta syönyt karkkia
hukannut bussilipun kaksi kertaa
jättänyt avaimen kotiin kaksi kertaa
roikkunut kännykällään netissä nukkumaanmenon jälkeen
lukenut kirjaa huoneessaan nukkumaanmenon jälkeen
ollut kaverin kanssa, jolla ei ole mitään rajoja, vaikka on kielletty?
Miksi on noin tiukat säännöt, ettei kauppaankaan saa mennä? Missä säilytät karkit?
Avaimet kotiin - kaikille sattuu, myös minulle ja muille aikuisille ihmisille.
Kännykkä &lukeminen ”nukkumaanmenon jälkeen” - ei kyllä omatkaan lapset mene nukkumaan kun minä menen (teini-ikäisiä), ja ei se ole kuin heiltä pois.
Jos noin häiritsee, ota se kännykkä sitten pois. Lukeminenhan on hyväksi ja moni lukee ennen nukkumista.
Juttele kaverin vanhempien kanssa.
Vaikuttaa kyllä siltä, että sulla ei ole mitään käsitystä 11-vuotiaasta - kyllä ne siitä rauhottuu joskus, se kuuluu tuohon ikään.
Valehtelu on ainut huono noidta, vaikka itsekin valehtelin pienempänä - onneksi en enää.
Rangaistukset ovat liian lieviä, kun noin tekee. Kovemmat sanktiot, niin toimii. Jokainen elollinen olento oppii rankaisemalla. Vain määrä vaihtelee per yksilö.
Jos lapsi on ollut 11 v. vuonna 2011, niin mitä lulette minkä ikäinen on nyt?
Olisko ongelmat jo ratkenneet? Olisiko? Häh?
Sitähän tässä juuri kyselen, että mihin suuntaan tätä mun asennetta voisi muuttaa? Selvästikään nykyinen toimintatapani ei toimi. En ole valitettavasti mitenkään varma, että näissä olosuhteissa mikään toimintatapa toimisi. Tuntuu siltä, että se mitä olen vuosien ajan tehnyt on valunut kuin vesi hanhen selästä pois, koska isä vetää sekä minulta että pojalta maton jatkuvasti jalkojen alta. Hän on elämässään kuin Hannu Hanhi, vaikka valehtelee, piilottelee ja kieroilee asioiden kanssa. Ei ole vaikea arvata, että miksi poika uskoo, että valehtelulla ja asioiden vääristelyllä voisi pärjätä.
Anna toki vinkki, että miten mun pitäisi toimia.