Mistä syrjimisen ja eristämisen taidot yleensä opitaan? Kotoako? (koulukiusaaminen)
Eli ihmettelen, mistä lapset oppivat ns. epäsuoran kiusaamisen taidot. Tuleeko esimerkki aina kotoa? Vanhemmat alkavat esim. vihjailla, että tietty oppilas on "vähän outo", mikä johtaa siihen että kyseistä oppilasta aletaan luokassa syrjiä.
Todellinen syy onkin sitten vaikkapa vanhempien kateus tämän toisen lapsen vanhempia kohtaan, tai sitten tämä lapsi on lahjakkaampi kuin oma, ja sitä ei haluta niellä.
Kommentit (3)
sukulaisilta, tutuilta, naapurustosta. Niin kauan kuin aikusten maailmassa syrjitään toisia, kommentoidaan toisten ulkonäköä ja luonnetta negatiivisella tavalla, niin sitä tapahtuu lastenkin maailmassa. Pienet "harmittomat" kommentitkin vaikuttavat siihen, että lapset oppivat että toisten arvostelu on luonnollista ja ok. Ei ole pelkästään vanhempien ja opettajien tehtävä olla malliesimerkki, se on jokaisen aikuisen tehtävä. Mitä iloa itselle tai kellekkään tuotamme haukkumalla toisiamme?
En usko että esimerkiksi vanhemmat vihjailisivat jonku luokkatoverin olevan outo (toivottavasti on ainakin harvinaista jos sellaista tapahtuu), vaan todennäköisempää on se että vanhemmat ja muut aikuiset puhuvat muista ihmisistä pahaa ("onpa se naapurin irma omituinen"), niin lapset todellakin pikkuhiljaa oppivat että toisten ihmisten arvostelu on ok, ja toteuttavat sitä itsekin sillä tavoin kun lapsille on luonnollista -->syrjiminen, kiusaaminen.
Meillä aikuisilla on myöskin vallalla semmoinen mentaliteetti, että oman lapsen ei ikinä haluta olevan koulukiusattu. Mikä on ymmärrettävää, ei kukaan halua että oma lapsi joutuu kärsimään sillä tavalla. Mutta tosiasiassa pystyisimme kaikki vaikuttamaan enemmän, jos ottaisimme lähtökohdaksi "minun lapsesta ei ainakaan tule koulukiusaajaa". Kiusaaminen on vieläkin sellaista harmaata aluetta, vaikka siihen pitäisi jokaisen aikuisen puuttua jo hiekkalaatikolla. Aikuisen tulisi ilmoittaa selvästi lapselle että kiusaaminen on paheksuttavaa ja sitä ei sallita.
oppivat keskenään "Siperian" tavoille.
ne ovat väistämätön kääntöpuoli sille, että lapsi oppi, että on olemassa "me" - jokin yhteisö, mihin me kuulumme. Jotta sellainen voi olla olemassa, on oltava olemassa myös "niitä muita", jotka ovat ulkopuolisia, eristettyjä ja syrjittyjä. Ja lapsi, jota ei varta vasten opeteta pois tällaisesta ajattelusta, alkaa tuottaa näitä "muita" ympärilleen. Se on vaan valitettava osa primitiivipsykologiaa.
Pointti ei siis ole siinä, että kiusaajalasten vanhemmat tekisivät mitään aktiivisesti väärin, vaan siinä, että heiltä jää tekemättä jotain aktiivisesti oikein. TÄmä onkin pahempi juttu, sillä tottakai on helpompaa olla passiivinen kuin aktiivinen.