Kateellisia lapsettomille naisille?

Kyllä olen välillä. Mutta missään nimessä en halua palata takaisin lapsettomaan elämään. Lapset on tuoneet huonosti nukuttujen öiden ja sotkun lisäksi syvyyttä omaan elämääni. Ja iloa. Ja oikeastaan kaikenlaisia tunteita negatiivisesta positiivisiin. Oikeastaan mun elämä oli aika tasapaksua ennen lapsia, vaikka pystyinkin tekemään sitä mitä halusin silloin kun halusin.

itse olin 10 v lapsettomuushoidoissa enkä osannut nauttia lapsettomuuden iloista

Vastaan kuten siihenkin:



Kun lasta tehtiin lähemmäs vuosikymmen niin kun hänet saatiin olen ymmärrettävästi enemmän kuin onnellinen lapsesta enkä ole kateellinen laisinkaan lapsettomille naisille.



En toisaalta myöskään missään nimessä surkuttele heitä, sillä tiedän että lapsettomassa elämässä on monia hyvin positiivisia puolia. Kun sitä lasta tosiaan tehtiin niin kauan niin piti käydä läpi myös se ajatus pohjamutia myöden että miten elämä rakentuu jos lasta ei tule ja löytää ne kaikki positiiviset puolet. Niitä on paljon.

en vaihtaisi takaisin

Vastaan kuten siihenkin: Kun lasta tehtiin lähemmäs vuosikymmen niin kun hänet saatiin olen ymmärrettävästi enemmän kuin onnellinen lapsesta enkä ole kateellinen laisinkaan lapsettomille naisille. En toisaalta myöskään missään nimessä surkuttele heitä, sillä tiedän että lapsettomassa elämässä on monia hyvin positiivisia puolia. Kun sitä lasta tosiaan tehtiin niin kauan niin piti käydä läpi myös se ajatus pohjamutia myöden että miten elämä rakentuu jos lasta ei tule ja löytää ne kaikki positiiviset puolet. Niitä on paljon.

Kun tiedän että meille ei tule kuin vain tämä yksi lapsi joka meillä nyt pitkien lapsettomuushoitojen myötä on niin sitä nauttii jokaisesta lapsen kehitysvaiheesta aivan uskomattoman paljon. Jokainen kehitysvaihe on ainutkertainen siksi, että sitä en enää koe toisen lapsen kanssa. Näin ollen jaksoin oikein hyvin sitovan vauva ja pikkulapsiajankin koska se oli jotain niin ainutlaatuista.

nro jotain

Olen halunnut lapseni, nautin tästä hetkestä lasteni kanssa.

oli pari päivää sitten aloittamassa ihan samankaltaista ketjua. Jossa sitten päädyttiin jo niinkin irvokkaisiin ajatuksiin (siis lapsettomat päättelivät), että lapsiperheelliset elävät vain toisen/toisten kautta eivätkä omaa arvokasta elämäänsä.



Hui hai ja hihhih hei. Palasimme juuri tässä tapaamisesta lapsettoman pariskunnan kanssa ja tuo edellinen ketju ja mainittu kohta tuli mieleen. Mieleen siksi, että suurin osa tapaamisestamme meni (jälleen kerran!) siihen, että nämä omasta tahdostaan lapsettomat jaksoivat haukkua joka ikisen tuttavansa ja tuntemattomankin. Sitä kutsuisin toisten kautta elämiseksi - lapsiperheillä on totta tosiaan muutakin tekemistä kuin kritisoida maratonina muita ihmisiä.



Kotimatkalla totesimme, että taitavat jäädä nämä tuttavat entisiksi tuttaviksi, sillä eivätköhän he lisää meidätkin kritisoimiensa joukkoon - heti oven sulkeuduttua.



Miksi muuten haluat niin kipeästi kuulla, että joku olisi kateellinen kenellekään? Etkö ressukka pieni voi vain uskoa, että meitä on todella enemmistö ihmisiä, jotka olemme täysin tyytyväisiä omaan elämäämme emmekä todellakaan viitsi edes miettiä muiden ihmisten muka-parempaa elämää.

silläkin uhalla, että loukkaan lapsettomuudesta kärsiviä. Se ei ole tarkoitukseni, vaan tämä pohjautuu täysin omiin kokemuksiini kolmen pienen lapsen äitinä.



Minä kadehdin lapsettomia ihmisiä tällä hetkellä todella syvästi. Kadehdin elämän helppoutta, pitkiä aamuja sängyssä loikoillen, lehden lukemista kaikessa rauhassa ja lähtemisen keveyttä. Kadehdin täydellistä hiljaisuutta jonka lapseton ihminen voi helposti järjestää itselleen. Kadehdin spontaania elämää, joka ei ole kiinni kellossa tai päiväuniajoissa, ruokailuissa tai pyykkikoneessa. Kadehdin siistejä huusholleja, joissa voi pitää kynttilöitä sohvapöydällä ja joissa juomalasin voi laskea johonkin ilman että se satavarmasti kaatuu taaperon toimesta sohvatyynyille heti kun silmä välttää. Kadehdin lapsettomien helppoutta kutsua kylään kavereita, syömistä rauhassa ja ilman jatkuvia keskeytyksiä. Kadehdin kykyä matkustella ilman järkyttävää tavaramäärää. Kadehdin huolettomuutta.



Ja nyt saa ihan vapaasti kivittää.

t. ap

( lapset olivat yli 10 v kun sain eka kerran nukkua vkl aamulla klo 9:sään...)

siinä ketjussa päädyttiin niinkin irvokkaisiin päätelmiin, että jos ihminen ei lisäänny, niin hän on täysin turha ja hänen elämällään ei ole mitään arvoa. Mitä se haittaa, jos joku TOINEN äiti kadehtii lapsettomia? Eihän se sellaisen lapsellisen elämästä tee yhtään sen huonompaa, joka ei kadehdi. Ja varmaan useimmat ei kadehdi ja tuskin kukaan muutenkaan saa oikeasti mitään irti siitä, että joku kadehtii, olipa syynä mikä hyvänsä.

minä olen! olen todellakin. kun saa lapsen, koko elämä muuttuu paskaksi. rakastan lastani yli kaiken, mutta rakastan varmaan vielä enemmän kun kasvaa ja saa oman elämänsä takaisin

silläkin uhalla, että loukkaan lapsettomuudesta kärsiviä. Se ei ole tarkoitukseni, vaan tämä pohjautuu täysin omiin kokemuksiini kolmen pienen lapsen äitinä.

Minä kadehdin lapsettomia ihmisiä tällä hetkellä todella syvästi. Kadehdin elämän helppoutta, pitkiä aamuja sängyssä loikoillen, lehden lukemista kaikessa rauhassa ja lähtemisen keveyttä. Kadehdin täydellistä hiljaisuutta jonka lapseton ihminen voi helposti järjestää itselleen. Kadehdin spontaania elämää, joka ei ole kiinni kellossa tai päiväuniajoissa, ruokailuissa tai pyykkikoneessa. Kadehdin siistejä huusholleja, joissa voi pitää kynttilöitä sohvapöydällä ja joissa juomalasin voi laskea johonkin ilman että se satavarmasti kaatuu taaperon toimesta sohvatyynyille heti kun silmä välttää. Kadehdin lapsettomien helppoutta kutsua kylään kavereita, syömistä rauhassa ja ilman jatkuvia keskeytyksiä. Kadehdin kykyä matkustella ilman järkyttävää tavaramäärää. Kadehdin huolettomuutta.

Ja nyt saa ihan vapaasti kivittää.

Sinun ongelmasi ratkaisee aika. Lapset kasvavat ja joku kaunis päivä jopa muuttavat kotoa. Kymmenen vuotta on lapselle pitkä aika ja tapahtuu vaikka mitä, aikuiselle kymmenessä vuodessa ei tapahdu välttämättä muuta kuin pakollinen iän muutos.

Meillä asuu enää kuopus kotona ja elämä on leppoisaa. Lapselle voi nakittaa jopa osan kotitöistä.

Ai niin, tänään herättiin vasta lähempänä yhtä. Siinä sitten lapsen kanssa juotiin aamukahvia yhdessä ja juteltiin mukavia.

mutta kyllä lapsiluku taitaa jäädä yhteen.

Sillä tiedän vallan mainiosti nämä kaikki tahattoman lapsettomuutemme valoisatkin puolet ja nautimme niistä suunnattomasti! :)

Lisäksi olemme oppineet jonkunverran ottamaan rusinoita pullasta; hoidamme mielellämme "lapsellisten" ystäväpariskuntiemme aarteita ja annamme heille pienen kallisarvoisen hetken kahdestaan. Samalla saamme vastalahjaksi jotain todella antoisaa; vaikkapa maistella tusinan 2,5 vuotiaan leipomia hiekkakakkuja.

On tottakai vaikeampiakin aikoja, kun oma syli tuntuu kertakaikkisen tyhjältä ja jolloin todellakin kadehdin kaikkia lapsellisia ystäviäni.

Mutta yleisesti ottaen osaan nähdä mitä minulla on, enkä haikaile sen perään mitä meillä ei ole, vaikka syli tuntuisikin hyvinhyvin tyhjältä.

Suosittelen muillekin!

silläkin uhalla, että loukkaan lapsettomuudesta kärsiviä. Se ei ole tarkoitukseni, vaan tämä pohjautuu täysin omiin kokemuksiini kolmen pienen lapsen äitinä.

Minä kadehdin lapsettomia ihmisiä tällä hetkellä todella syvästi. Kadehdin elämän helppoutta, pitkiä aamuja sängyssä loikoillen, lehden lukemista kaikessa rauhassa ja lähtemisen keveyttä. Kadehdin täydellistä hiljaisuutta jonka lapseton ihminen voi helposti järjestää itselleen. Kadehdin spontaania elämää, joka ei ole kiinni kellossa tai päiväuniajoissa, ruokailuissa tai pyykkikoneessa. Kadehdin siistejä huusholleja, joissa voi pitää kynttilöitä sohvapöydällä ja joissa juomalasin voi laskea johonkin ilman että se satavarmasti kaatuu taaperon toimesta sohvatyynyille heti kun silmä välttää. Kadehdin lapsettomien helppoutta kutsua kylään kavereita, syömistä rauhassa ja ilman jatkuvia keskeytyksiä. Kadehdin kykyä matkustella ilman järkyttävää tavaramäärää. Kadehdin huolettomuutta.

Ja nyt saa ihan vapaasti kivittää.

VÄLILLÄ kadehdinkin. Varsinkin silloin kun itseäni oikein väsyttää. Mutta vaan välillä. On se oma naperokin välillä ihan kiva ;)

Samalla saamme vastalahjaksi jotain todella antoisaa; vaikkapa maistella tusinan 2,5 vuotiaan leipomia hiekkakakkuja.

Ei niitä kuulu oikeesti syödä, se on vain lapsen keksimä leikki.

kadehdin lapsettomien naisten ulkonäköä, vapautta, itsevarmuutta ja syvällisyyttä. lapsettomalla on aikaa miettiä mitä todella haluaa itse.. saa olla itsekäs ja ajatella omia tarpeitaan. 

[quote author="Vierailija" time="30.07.2011 klo 18:56"]

 Mitä se haittaa, jos joku TOINEN äiti kadehtii lapsettomia?

[/quote]

Nokun se paljastaa niin kipeästi sen, mitä äidit sisimmässään ajattelevat. Varsinkin 3 lasta vääntäneet, eihän siinä omaa elämää ehdi enää kunnolla elää. Justhan täällä oli pari päivää sitten ketju, jossa kolmen lapsen äiti tunnusti olevansa meille kateellinen, ja odotetusti ketju kiehui kiukusta... Sen sijaan yksikään vela ei ole kateellinen lapsellisille, ja sekös äitejä v*tuttaa :D :D :D

No erittäin harva antaisi lapsiaan pois. Kyllähän lapsista eroon pääsee, jos niin haluaa jättämällä ne isälle tms. Minä en ole kateellinen lapsettomille, enkä ymmärrä miksi olisin. Ihan tietoisen päätöksen tein, kun tulin raskaaksi ja synnytin lapsen. Olen onnellinen äitinä.