Te, joiden lasten isovanhemmat asuvat n 60 km päässä teistä: kuinka

TODELLA harvoin, äitini 4 x vuosi, mieheni isä 2x vuosi. Äitini käy töissä, appiukko ei. Molemmilla auto käytössä.

Nyt kun ovat osa-aika eläkkeellä matkustelevat, joten eivät kerkiä tulemaan meille niin usein. 1-2 kertaa viikossa normaalisti ja mulle se on ihan liikaa.

ovat työssäkäyviä.



Tavataan kyllä monta kertaa kuukaudessa yhteisellä mökillä.

Työssäkäyviä ovat molemmat. Isäni vaimoineen vielä harvemmin kuin äitini puolisoineen, vaikka asuvat lähempänä. Anoppi ja appiukko taas asuvat yli 1000km päässä, joten eivät luonnollisesti käy kovin usein.

eli ainakin lasten syntymäpäiville tulevat.

Kaikki paitsi anoppi eläkkeellä.



Käymme harvemmin omilla vanhemmillani ja vielä harvemmin miehen vanhempien luona, korkeintaan viisi kertaa vuodessa.

varmaan pari kertaa kuussa, joskus useammin joskus taas harvemmin. Isäni on eläkkeellä, äitini vielä töissä. Me käymme heillä myös yhtäpaljon.

Nähdään mieheni vanhempia n. kerran kuussa. Mieheni isä on eläkkeellä ja äiti osa-aika eläkkeellä.

Mieheni on ainut lapsi ja poikamme (nyt 1v.) siis ensimmäinen lapsenlapsensa isovanhemmille .

..kerran viikossa yrittävät käydä ja minusta koska olen yh, pidän siitä että he käyvät, samoin lapset.

Isäni on töissä, äitini on sairaseläkkeellä.



Itse käymme vastaavasti heillä sitten melkein joka toinen vkonloppu.

2-3 x kk. Omat vanhempani ovat töissä, mieheni toinen vanhempi töissä ja toinen eläkkeellä.

Lasten syntymien jälkeen, eli kolmen vuoden sisällä.

vuodessa meillä. Appi ei tykkää lähteä kotoaan minnekään. Me sit käydään heillä ehkä noin kuuden viikon välein.

ovat käyneet lähes joka kuukausi. Asuvat 150 km päässä. Itse käydään myös siellä noin kerran kuussa. Molemmat ova töissä, vanhempani siis.



Miehen äiti käy harvemmin, koska ei omista autoa, hänkin on töissä.

Ja musta se on ihanaa. Vaikka eivät varsinaisesti tulisikaan lapsenvahdeiksi, niin käyvät sen verran usein, ettei mikään estä minua käymästä silloin vaikka lenkillä tai kaupassa. Eivät siis mitenkään odota mitään kyläily-kohtelua, vaikka toki monesti kahvit tai ruoan tarjoankin. Mun ajatuksissa ovat osa meidän laajennettua perhettä ja se on iso rikkaus meille kaikille ja iso apu meille vanhemmille.

Eivät ehdi useammin kun ovat niin kiireisiä. Pitää käydä mökillä, ja täytyy pitää kiinni muista viikonlopun rutiineista, sauna lämmittää tietyyn aikaan ym.