Tänään se kysymys sitten tuli
Kuka on Mikko-sedän äiti ja isi? 3-v. lapsen suusta siis.
Miehen äiti on siis saanut nuorena lapsen, mieheni isoveljen, jonka isästä minulla tai miehelläni ei ole tietoa. Emme tiedä, tietääkö miehen äiti kuka isä on, tai tietääkö miehen veli mitään isästään. Emme tiedä, onko hän koskaan pitänyt yhteyttä. Asiasta ei ole kuulemma koskaan puhuttu miehen lapsuudessa, eikä hän ole koskaan kysynyt asiasta äidiltään tai veljeltään.
Itse tietysti haluaisin, ettei hirveitä salaisuuksia tai mörköjä suvussa olisi, vaan asioista voisi puhua avoimesti omien lasten kanssa. Ja varsin normaali asiahan tuo nykypäivänä on. Mutta en tosiaan tiedä, mitä anoppi haluaisi asiasta kerrottavan. Mieskään ei ole tänä viikonloppuna kotona.
Ja toisekseen, kuinka olette yleisesti ottaen selittäneet näin pienelle sen, että kaikilla ei ole isää.
Kommentit (6)
Ja kun ei asiasta edes suvussa keskustella niin ei lapsi kyseenlaista moisia.
Ja kun ei asiasta edes suvussa keskustella niin ei lapsi kyseenlaista moisia.
Siis on puhuttu lapsen kanssa yleisesti sukulaisuussuhteista. Lapsi kysyi, kuka minun äiti ja isi on, kuka miehen äiti ja isi on, kuka Leena-tädin äiti ja isi on jne. Mikko-sedän kohdalla sitten vastasin, että äiti on Sirkka-mummi, mutta isää ei ole.
En tarkoittanutkaan, että pitäisi keksiä mitään peitetarinaa, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä lapsi kysyy pian, miksi ei ole isää. Kyllä vaan meidän 3 v. pohtii tuollaisia asioita, siis kaikenlaisia asioita, jotka tulevat vastaan. Vaikka miksi kaikissa taloissa ei ole savupiippua (vastaus: kaikissa taloissa ei ole takkaa tai muuta tulisijaa) jne. Eihän tuo lapselle ollutkaan sen erityisempi asia muiden joukossa, mutta itse jäin miettimään, mitä vastata. Niin, kai se sitten riittää, että kaikilla vaan ei ole isää.
Ja kun ei asiasta edes suvussa keskustella niin ei lapsi kyseenlaista moisia.
Meillä 4v. ei ole kysellyt edes oman isänsä oerään (joka ei siis ole päiväkään ollut lapsen elämässä). Asiasta kun ei ole koskaan puhuttu lapsen läsnäollessa.
Ja kun ei asiasta edes suvussa keskustella niin ei lapsi kyseenlaista moisia.
Meillä 4v. ei ole kysellyt edes oman isänsä oerään (joka ei siis ole päiväkään ollut lapsen elämässä). Asiasta kun ei ole koskaan puhuttu lapsen läsnäollessa.
Niin siis tämä koko keskustelu alkoi siitä, kun kerroin, että tuolla lelulla äitikin on leikkinyt pienenä, silloin kun äiti vielä asui Leena-mummin ja Seppo-ukin luona. Tätikin asui siellä, koska se on äitin sisko. Siis tähän tyyliin, nimet toki muutettu :) Ja siitä sitten lapsi aloitti tämän sukulaisuussuhteiden läpikäymisen, ja tuon yhden sedän kohdalla vähän hämmennyin, koska minulla ei ollut antaa nimeä sedän isäksi. En tietenkään halunnut valehdellakaan, että miehen veljen isä olisi lapsen ukki eli miehen isä. Tämän siis tietävät kaikki, että näin ei ole.
Onko meillä oikeasti harvinaisen pohtiva / kyselevä 3-vuotias, kun kyselee tällaisia? Viime aikoina on tämän asian lisäksi pohtinut mm. tuota savupiippujuttua, miten moottori toimii, nukkuuko päiväkodin tädit nukkarissa öisin, mitä ruuille tapahtuu kaupassa illalla kun kassatädit lähtee omaan kotiin jne.
Mun siskon mieheni isä ei ole sama mies, joka on hänen nuorempien sisarusten isä. Bioisäänsä ei ole suhdetta. Heillä edes omat lapset ei ole ihmetelleet sitä, että isällä ei ole isää! Isovanhemman rooli on tuolla "ei-isällä", jota mies kutsuu etunimellä. Kaikki tietää, että biologista sidettä ei ole eikä kenellekään ole muuta uskoteltu. Mutta ei nämä "lapsen"lapset sitä sen kummemmin mieti.
Jos teillä lapsi vielä palaa asiaan, niin ei kai sitä sen kummemmin tarvi selitellä. Pitää vain todeta, että aina lapsen isästä ei ole tietoa.
että kaikilla ei ole isää. Miksi piätisi keksiä jotain peitetarinaa? Kannatan rehellisyyttä lasten kysymysten äärellä.