Lue keskustelun säännöt.
En usko siihen, että ihminen on itse vastuussa onnellisuudestaan ja yksinkin voisi olla onnellinen.
26.09.2011 |
Olin 10 vuotta sinkkuna ja suoraan sanoen vihasin sitä! Olihan se jonkun aikaa ihan kivaa bilettää ja sai tehdä mitä halusi milloin vain, matkustella ja kaikkea muuta. Olin tietysti hetkittäin onnellinenkin ja koitin kehitellä kaikenlaisia harrastuksia sun muuta.
Mutta kyllä se vain niin on, että koko tämän ajan välillä tietoisesti ja välillä tiedostamatta kaipasin sitä toista ihmistä ja perhettä. Kaikki tuntuu niiiiin turhalta yksinään! Kukaan ei välitä missä menet...no tietysti vanhemmat+kaverit kyselevät välillä, mutta ei se ole sama asia.
Kun olet ollut vaikkapa baarissa, niin kavereiden kanssa on toki hauskaa, mutta kamalaa palata yksin tyhjään kotiin.
Aina sanotaan, että ei toinen ihminen voi tehdä onnelliseksi sun muuta potaskaa. Mutta nyt olen vihdoin löytänyt sen oikean, jota olen tämän 10 vuotta etsinyt ja voin kyllä sanoa, että elämä on 100000 x parempaa! Vihdoin on joku jonka kanssa suunnitella elämää eteenpäin, kaikki on kaksin verroin kivempaa. Kun silloin sinkkuna kaikki tuntui vain niin turhalta. Jopa esim. ruuanlaitto...
Minä ainakin olen superonnellinen suhteessa enkä halua enää koskaan joutua siihen masentavaan sinkkuuteen!
Kommentit (5)
jo kahdeksatta vuotta... Lienen outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkein surkein väitti kivenkovaa että hänen ystävänsä ovat kateellisia kun on löytänyt miehen ja hänellä on 2 lasta.
Joopa joo.
Ehkä sulla sinkkuna on ollut liian kova haku päällä ja siksi sun aivot ovat kieroutuneet.
Järjellä ajateltuna onhan rakastuminen ihanaa ja se että saa olla ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin.
Mutta jos noin paha on olla yksin silloin pääkopassasi on joku asia vinksallaan. Toivotaan ettei miehesi koskaan lähde toisen matkaan.
kaivannut ketään sen erityisemmin. Kotona oli ihana olla yksin ja en halunnut edes kavereita tavata joka päivä. Edelleen tarvitsen jonkin verran yksinoloa, vaikka perhe mulla onkin.
että olen viihtynyt yksin jo viiden vuoden ajan. En ole ollut haku päällä missään vaiheessa ja nykyään kun olen peilaillut taaksepäin, huomaan että minun olisi jopa vaikeaa raivata elämässäni tilaa mahdolliselle kumppanille, jonka tarpeita pitäisi alkaa ottaa huomioon. Ei kiitos.
mutta ei sillä ihan tuota tarkoitetakkaan. Itsekin useamman vuoden sinkkuna oltuani en halua siihen takaisin ja sen vuoksi osaankin arvostaa parisuhdettani. Monet, jotka eivät oikeastaan koskaan ole olleet yksin ajattelevat, että sen kumppanin tulee olla jokin helvetin ohjelmatoimisto, että jos itsellä on tylsää se on sen toisen vika jne.