Selviääkö kahden (2,5v ja vauva)

Oikea asenne auttaa. Mielestäni se on itsestäänselvyys, että lapsia kun tehdään, he ovat kotona silloin kun vanhempikin. Äidin oma aika on varmasti kortilla alkuun, eikä luppoaikaa välttämättä ole, mutta se on lyhyt aika elämässä kun on saanut kaksi noin pientä huolehdittavakseen.



Jos haluaa arkeen apua kannattaa etsiä tietoa esim. siivouspalveluista, kannattaa myös surutta käyttää muita ostopalveluita mikäli vain mahdollista. Siivoustakin voi saada tosi edullisesti esim. 4h:lta tai muilta vastaavilta yhdistyksiltä. Miehen pitää myös auttaa kunnolla arjessa, esim. iltaisin päästää äitiä lenkille ym. että jaksaa taas seuraavana päivänä.



2,5-v on kuitenkin jo aika helppo siinä mielessä että kävelee ja puhuukin todennäköisesti.

niin selviät.



Mutta jos molemmat surkeita nukkujia, esikoinen todella mustasukkainen, vauva vaativa ja itkuinen ja nukkuu esim. vain kymmenen minuutin pätkiä, niin raskasta on.



Mutta kyllä ihmisen venymiskyky on ihmeellinen.



Kannattaa tehdä esikoisen kanssa päivittäin jotain kivaa kahden kesken, esim. lukea, maalailla.



Kannattaa myös tottua ajatukseen, että koti on välillä kuin pommin jäljiltä. Kannattaa ottaa omaa aikaa vaikka kävelylenkin verran. Miehen pitää myös osallistua. Ja kaikki hoitoapu yms. kannattaa ottaa vastaan.



Riippuu tietysti äidin luonteestakin, kuinka pärjäätte. Ja mitä muita "hommia" äidillä on, esim. omien vanhempien hoitoa tms. Toisaalta jos elämä menee ihan mahdottomaksi, voithan hakea myöhemminkin hoitopaikkaa.

Kannattako niitä lapsia tehdä jos ei kahdesta selviä? Minusta aivan outo kysymys.

ikää 2v. Puhuu jo nyt hienosti ja ymmärtää käytännössä kaiken puheen. Pottailukin jo hyvässä vauhdissa.



Hoitoapua ei ole. Isästä on apua toki. Kodin sotkuisuus ei haittaa pätkääkään, sen tiedän jo vanhastaan :-) Ainoa mitä pelkään on väsymys ja se, että jättääkö esikoinen päiväunet pois siihen mennessä kun vauva syntyy ja saanko silloin ikinä nukkua.. ja toivottavasti uhma alkaa tuossa vaiheessa jo vähän väistyä. Esikoista en kyllä halua laittaa hoitoon kuin äärimmäisessä hädässä enkä oikeastaan silloinkaan..



Kuulostaako siltä, että tilanteessa toivoa on?

kun synnytys lähestyy. En kadu silti päätöstäni missään nimessä, mutta tykkään vain pohtia asioita etukäteen. :) ap

Mutta mulla on vielä siihen päälle kaksi koululaista. Meidän 2,5v. aloittaa samaan aikaan 3h lastentarhan (klo 9-12). Ollaan ulkomailla, joten menee sinne kielikylpyyn samalla. Kotona puhutaan vain suomea. Isommat teki saman aikanaan ja mielestäni se oli ideaali ratkaisu. Saivat kavereiden seuraa ja ryhmäleikkejä ja kielikylpyä aamuisin, sitten tultiin syömään kotiin ja iltapäivällä nukuttiin päikkärit ja leikittiin yhdessä. Vaikka olisi kuinka helppo vauva, minä ajattelen, että tämä ratkaisu sopii meille parhaiten.