Kestätkö toisten onnen
vai tuntuuko se sinusta kurjalle? Niin, kuin olisi sinulta pois, vaikkei todellisuudessa tietenkään ole.
Kommentit (2)
Onhan tämä todella pienisieluisuutta, mutta tavallaan olen tyytyväisempi jos mieheni ex päivittää surkeita itsesääli statuspäivityksiään aina kun se uusi "elämäni mies" ei syystä tai toisesta osoittautunutkaan elämän mieheksi. Tosin tämä sitten aina kostautuu meille ylimääräisenä kiukutteluna ja tilanteina, joista tehdään mahdollisimman hankalia, aina jonkin aikaa.
Ja ihan vain siksi, että hän on tehnyt niin monta vuotta meidän elämän mahdollisimman vaikeaksi... olen typerä, mutta haluaisin, että hän joskus huomaisi, että hänessä itsessäänkin voi olla vikaa miksei miehet hänen kanssaan pysy. Mutta ainahan syy on miehessä... tai uuden miehen mukaan siis esim. lapsessa (ei ole valmis isäpuoleksi tms.), eikä suinkaan tässä täydellisen kauniissa, hyvä peppuisessa ja hurmaavassa exässä.
...ja haukkukaa vaan lapselliseksi, tiedän: onhan nämä tunteet sitä! Kiitos kun sain purkaa!
ja itse aiheeseen: kekenkään muun onnesta en ole koskaan ollut kateellinen tai olisi ollut tunne, etten siedä sitä!
varsinkin jos näyttää siltä, että toisen koko elämä on mennyt helposti omaa polkuaan, eikä tämä ole koskaan joutunut kärsimään, vaan on heti onnistunut.
En tietenkään näytä tätä mitenkään, mutta toisaalta harvoin ystävyyskään kehittyy tällaisten henkilöiden kanssa, kun epäonnistuja ja onnistuja eivät voi olla ystäviä.