Lue keskustelun säännöt.
Mulla alkaa olla vähemmän aikaa siihen kun lapset aikuisia kuin siihen kun
25.09.2011 |
olivat pieniä..
Ovat nyt 10v ja pian 9v, toiset 9v eteenpäin niin ovat aikuisia, en ymmärrä tätä ajan kulua..
Silloin olen itse 44v..saman ikäinen kuin eräs ystäväni nyt ja hällä lapset 9v kuluttua (52v) 17v, 15v ja 11v.
Kommentit (10)
Minä nimittäin en edes haluaisi enää "nauttia" pikkulapsiajasta sen kaikkinen tylsinekin lieveilmiöineen, päiväkotiaikoineen jne.jne, jos haluaisin niin meillä jo olisi kolmaskin lapsi.
Sinänsä aika erikoista että siihen tartuit, arvatenkin itselläsi on useampi kuin 2 lasta ja tuota mantraa hoet itsellesi..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuten jo mainitsin niin en ole sen jälk kun 30v täytin niin halunnut enää lisääntyä, aika aikansa kutakin.
Tuolla periaatteella jokainen alle 50v nainen haluaisi vain lisääntyä säännöllisesti:D
ap
lapsia talossa hoivattavana ja hedelmälliset vuodet on ohi.
lapseni ovat 12v ja 8v (melkein 9v).
Ja olen siihen tyytyväinen. Siihen on nyt aikaa 7 vuotta. Yhtä lasta vielä tähän perheeseen toivottiin, mutta eipä taidettu saada, kun aika loppuu kesken.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että olisi aika kamalaa, jos puolessa välissä elämääni lapset olisivat jo lentäneet pesästä ja pukkaisivat lapsenlapsia, kun työelämässä on kuitenkin huhkittava vielä vähintään 20 vuotta. Ihan oikea mummous alkaa siitä, kun voi jäädä eläkkeelle tai edes osa-aikaeläkkeelle ja nähdäkin niitä lastenlapsia rauhassa.
Meillä taitaa koko elämä olla melkein 10 v ap:n elämää jäljessä. Maksellaan vielä 40+-vuotiaina omakotitalolainaa jne. Ei ole aikaa olla vanha ja väsynyt. ;) Toisaalta kun lapset kasvavat, alkaa myös taloudellinen tilanne kohentua ja pääsemme jopa matkustamaankin. Sitäkin on tietysti kiva odottaa. Kun täytän 50 vuotta, esikoiseni täyttää 18 vuotta. Tuntuu hassulta. Oma äitini täytti 40 samana vuonna kuin minä täytin 18. Pikkuveli oli sitten kotona vielä paljon pidempään, niin ei iskenyt tyhjän pesän syndrooma äitiin...
Kun minä olen 44 v lapseni ovat 12v ja 8v (melkein 9v).
Ja olen siihen tyytyväinen. Siihen on nyt aikaa 7 vuotta. Yhtä lasta vielä tähän perheeseen toivottiin, mutta eipä taidettu saada, kun aika loppuu kesken.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että olisi aika kamalaa, jos puolessa välissä elämääni lapset olisivat jo lentäneet pesästä ja pukkaisivat lapsenlapsia, kun työelämässä on kuitenkin huhkittava vielä vähintään 20 vuotta. Ihan oikea mummous alkaa siitä, kun voi jäädä eläkkeelle tai edes osa-aikaeläkkeelle ja nähdäkin niitä lastenlapsia rauhassa.
Meillä taitaa koko elämä olla melkein 10 v ap:n elämää jäljessä. Maksellaan vielä 40+-vuotiaina omakotitalolainaa jne. Ei ole aikaa olla vanha ja väsynyt. ;) Toisaalta kun lapset kasvavat, alkaa myös taloudellinen tilanne kohentua ja pääsemme jopa matkustamaankin. Sitäkin on tietysti kiva odottaa. Kun täytän 50 vuotta, esikoiseni täyttää 18 vuotta. Tuntuu hassulta. Oma äitini täytti 40 samana vuonna kuin minä täytin 18. Pikkuveli oli sitten kotona vielä paljon pidempään, niin ei iskenyt tyhjän pesän syndrooma äitiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen 39 vuotias.
Muistelen kaiholla aikaa kun eka syntyi.
Kaikki oli niin ihanan helppoa ja mutkatonta :) Sama oli se arki kahden pienen kanssa. Ei huolta mistään.
Se on niin erilaista sitten kun alkaa koulut ja teini-iät. On vaikka sun mitä...
Siihen ei montaa vuotta enää olekaan :) tykkään näistä isommista lapsista paljon, heidän kanssaan on niin paljon helpompaa nykyään kuin silloin, kun olivat tarhaikäisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nyt täyttämässä 36v marraskuussa, lapset 15v ja toinen täyttää kohta 9v.
Me olemme 36-vuotiaita ja lapsemme ovat 10v, 14 v ja 17 v.
lapsia talossa hoivattavana ja hedelmälliset vuodet on ohi.