lapsi aloitti päivähoidon ja mies vaatii lasta viikonlopuksi itelleen.

OMAAN NAPAAN KATSOJA. KUN MÄ EN HALUIS JA MULLE EI KÄY MUSTA TUNTUU RANKALTA MUSTA EI TUNNU HYVÄLTÄ





MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ



OIKEESTI LAPSELLE OLIS PAREMPI ISÄNSÄ KANSSA KUIN TOLLASEN KUSIPÄÄN!!

eikä teillä ole yhteishuoltajuutta, tapaamissopimuksia jne? Jos näin on, en minäkään päästäisi vaan viettäisin rauhallisen kotiviikonlopun hoitoviikon päätteeksi. Isää voisi sitten käydä tapaamassa hoitoon jo sopeuduttuaan. Nämäkin tapaamiset aloittaisin ensin lyhyemmillä pätkillä enkä heti "antaisi" lasta yökylään.

OMAAN NAPAAN KATSOJA. KUN MÄ EN HALUIS JA MULLE EI KÄY MUSTA TUNTUU RANKALTA MUSTA EI TUNNU HYVÄLTÄ

MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ

OIKEESTI LAPSELLE OLIS PAREMPI ISÄNSÄ KANSSA KUIN TOLLASEN KUSIPÄÄN!!

ap

ei edes ole tunnustanut lastansa. Ei ole hällä mitään oikeuksia vaatia ennen tunnustamista. Vältteleekö lapsen isä elareita?

ei edes ole tunnustanut lastansa. Ei ole hällä mitään oikeuksia vaatia ennen tunnustamista. Vältteleekö lapsen isä elareita?

mutta tunnustaapahan sitten kun on kypsä.

Se ei vaan tunnu tajuavan, että tuon ikäisen lapsen kanssa nää tilanteet vähän elää ja muuttuu eikä homma toimi kuin esim. 5-vuotiaan kanssa.

Niin, MINÄ en pidä ajatuksesta, että lapsi hoitoviikon jälkeen joutuisi vielä viikonlopuksi pois. Ei tuon ikäisenä. Isä saa nähdä lasta niin paljon kuin haluaa, mutta hänelle ei taas käy kuin 1-2 yötä/jokatoinen vkl.

ap

Miettisit ap kenen annat vetää sut täyteen niin ei tarttis tommosta miettiä. Naisten velvollisuus on oikeesti miettiä kenen nussittvana ne kulkee. Miehet nyt nussii ihan kaikkea mikä liikkuu.

tee niin kuin parhaaksi näet, isä joka on harvoin lapsen kanssa tekemisissä ei voi tietää lapsen parasta. Pystyisikö isä olemaann muutaman tunnin viikonloppuna lapsen kanssa? Vai onko isä tapaus, jos ei mennä näin niinkuin minä sanon ei mennä ollenkaan?

suhde isään on tärkeä, mutta ei todellakaan 1.5-vuotiasta ekan (tai neljännenkään) hoitoviikon jälkeen koko viikonlopuksi eroon ensisijaisesta hoitajastaan eikä myöskään pois kotoaan! Lapselle myös tutut seinät luovat turvaa ja pysyvyyttä, jos lapsi ei ole usein (koskaan) käynyt isän luona niin aivan liian stressaavaa.

Ja huom! minusta lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, ja tätä pitää edistää kaikin keinoin, mutta tätä oikeutta ei saa kääntää niin, että isällä on oikeus lapseen yli lapsen edun. Pikkulapselle sillä ei ole väliä, miksi suhdetta isään ei ole syntynyt. Jos sitä ei ole syntynyt, niin alle 2-vuotiasta ei voi pistää vieraaseen paikkaan yöksi käytännössä vieraan tai "hyvänpäiväntutun" kanssa (toki jotkut varmaan tekevät niin, mutta se ei tee asiasta lapsen kannalta oikeutettua). Tätä asiaa ei muuta se, että ap menee itseensä ja miettii kenen kanssa menee sänkyyn.

Kannatan sitä, että aktiivisesti yritetään luoda suhdetta lapsen ja isän välille. Tämä tapahtuu esim. niin, että isä tapaa lasta ensin lyhyitä aikoja usein tutussa ympäristössä = kotona, ensin tutun hoitajan läsnäollessa, myöhemmin yksin, sitten muutamaksi tunniksi isän kotiin, sitten voi olla yhden yön. Ehkä voisit ehdottaa jotain vastaavaa tätä järjestelyä isälle ystävällisessä hengessä, jos kieltäytyy niin oma häpeänsä, voi yrittää uudelleen sitten kun lapsi on isompi ja kestää paremmin eroa äidistä ja kodista.

ei edes ole tunnustanut lastansa. Ei ole hällä mitään oikeuksia vaatia ennen tunnustamista. Vältteleekö lapsen isä elareita?

mutta tunnustaapahan sitten kun on kypsä.

Se ei vaan tunnu tajuavan, että tuon ikäisen lapsen kanssa nää tilanteet vähän elää ja muuttuu eikä homma toimi kuin esim. 5-vuotiaan kanssa.

Niin, MINÄ en pidä ajatuksesta, että lapsi hoitoviikon jälkeen joutuisi vielä viikonlopuksi pois. Ei tuon ikäisenä. Isä saa nähdä lasta niin paljon kuin haluaa, mutta hänelle ei taas käy kuin 1-2 yötä/jokatoinen vkl.

ap

Ap, ajattelet tässä todellakin lapsen parasta. Rankka hoitoviikko ja päälle vielä ero lähivanhemmasta on aivan liikaa. Jos isä ei vaivaudu tunnustamaan lastaan, ei hänellä ole tässä mitään nokankoputtamista. Olisi aikuinen ja tekisi, kuten aikuiset tekevät, niin tätäkään ongelmaa ei olisi.



Toki voit isälle ehdottaa, että esim. lauantaina voisi nähdä lasta pari tuntia leikkipuistossa tms. paikassa. Näin lapsella säilyisi yhteys isään, mutta ei tule stressiä siitä, että on jälleen erossa lähivanhemmasta. Kuukauden jälkeen voisi ehkä jo yöpyä yhden yön eli olisi isällä esim. la-ilta ja su-aamu. Lapsi on niin pieni, etten kokonaisia viikonloppuja missään nimessä edes antaisi isälle, joka on täysin tuntematon. On täysin eri asia kuin isä, joka on ollut koko ajan läsnä.

niin älä anna edes tavata. Ellei muuta mieltään asiassa niin hänen tappionsa. Jos lapsesi haluaa sitten täysi-ikäisenä etsiä isänsä niin sitä ei voi tietenkään enää estää mutta siihen asti pitäisin huolen ettei pidä mitään yhteyttä isäänsä.