Jos lastentarhanopettaja on iältään noin25v.

öööh miksi esim 35v osaisi paremmin? :D

Nuoret ovat parhaimpia, ymmärtävät parhaiten lapsia ja jaksavat eniten! :)

Tulee luonnostaan, kun ovat ns äiti-iässä. :)

öööh miksi esim 35v osaisi paremmin? :D Nuoret ovat parhaimpia, ymmärtävät parhaiten lapsia ja jaksavat eniten! :) Tulee luonnostaan, kun ovat ns äiti-iässä. :)

sen että lapset ovat erilaisia jne. vai mennäänkö oppikirjan mukaan, jos lapsen täytyy osata tähän ikävuoteen mennessä esim. laskea, lukea, piirtää ym. niin jos ei täydellisesti osaa niin siitä nousee haloo?

Viime syksynä näin kaksi hyvin erilaista 25-vuotiasta. Toisella oli aivan erityinen herkkyys huomata asioita, ja toisella taas ei.

Useat kyllä oppivat sen vasta omia lapsia saatuaan.

Se, että ehkä vähän oppii omaa lasta tulkitsemaan ei varmaan paljoa auta, jos ei ole herkkyyttä vaistota ihmisten tunnetiloja, ilmeitä yms. Päinvastoin, onko vaarana, että tällainen ihminen tulkitsee kaikkia samalla kaavalla kuin omaa lastaan (joka sekin menee valtaosin pieleen...)

Useat kyllä oppivat sen vasta omia lapsia saatuaan.

Joko sen jutun hiffaa tai sitten ei. Joillakin kai omien lapsien saaminen auttaa, ellei ole aiemmin osannut. Jotkut eivät opi sitä ikinä, ei koulutuksella eikä elämänkokemuksella. Eivät vain saa luotua lapseen luottamuksellista ja lämmintä suhdetta, mikä on perusta jonka päälle kaikki muu rakentuu.

mielestä nuoret hoitajat eivät välttämättä ymmärrä niin hyvin kaikkia lapsien/lapsiperheiden haasteita, mutta sen kompensoi hyvin nuorten energia. he eivät ole vielä kyynisiä eivätkä työhönsä leipiintyneitä..

oli n. 25v. lapseton vasta valmistunut nainen. Aivan ihana sekä lapsille että aikuisille. Kokemusta 5v. ajalta 2 eri pk:sta.



Eli sanoisin että riippuu ihan tyypistä, ei iästä tai lasten lukumäärästä.

vanhempiin vasta, kun sain omia lapsia. Sitä ennen salaa kauhistelin, jos vanhempi tuli töistä väsyneenä hakemaan lasta päiväkodista, eikä jaksanut aina huomioida lasta ihan täysillä. Arvotin ne tilanteet tosi korkealle ottamatta huomioon, että se oli vain se hetki, eikä vanhemmuus muutenkaan ole mitään pollyannana säteilyä, vaikka kuinka rakastaisi lastaan. Minulla oli nuorena opena kyllä varsin yli-ihanteellinen ja kaavamainen kuva vanhemmuudesta. Teoreettista tietoa oli, mutta sekin oli usein jotenkin aika käytännölle vierasta.

vanhempiin vasta, kun sain omia lapsia. Sitä ennen salaa kauhistelin, jos vanhempi tuli töistä väsyneenä hakemaan lasta päiväkodista, eikä jaksanut aina huomioida lasta ihan täysillä. Arvotin ne tilanteet tosi korkealle ottamatta huomioon, että se oli vain se hetki, eikä vanhemmuus muutenkaan ole mitään pollyannana säteilyä, vaikka kuinka rakastaisi lastaan. Minulla oli nuorena opena kyllä varsin yli-ihanteellinen ja kaavamainen kuva vanhemmuudesta. Teoreettista tietoa oli, mutta sekin oli usein jotenkin aika käytännölle vierasta.

mitä harvalla nuorella, vastavalmistuneella on. Meille tuli uusi lto, joka oli koko ajan hermostunut, kyräili, takelteli, punasteli ja kehonkielellään osoitti, että ei kerta kaikkiaan kestänyt meitä vanhempia hetkeäkään. Vieressä oli hiukan nuorempi lastenhoitaja, joka oli ollut talossa jo useamman vuoden, ja ero oli huima. Ei siis ole ikäkysymys.



Tämä hoitaja osasi puuttua lasten tekemisiin, olla jämäkkä, sanoa vanhemmille suoraan ja selvästi, että meillä toimitaan näin mutta pystyi antamaan tilaa vanhempienkin näkemyksille kuulostamatta mielistelevältä tai hermostuneelta.

Niin, siis tuskin suhtautumisen muutos pelkästään siitä johtui, että sain omia lapsia, osaksi kyllä, mutta osaksi se johtui myös siitä, että työkokemusta kertyi.

Koulutuksessa saa perustan pedagoogiseen työhön, ja siihen koulutukseen lto tukeutuu työssään, mutta työkokemusta kun karttuu, näkemys lapsista, vanhemmista, elämästä avartuu merkittävästi myös sitä kautta. Ja se näkemyksen avartuminen vaikuttaa aika tavalla siihen, miten toimii lto:n työssä. Työvälineenämme on koko persoonallisuutemme ja elämänkokemuksemme.