Minkä arvosanan antaisit itsellesi äitinä? (1-10)
Mistä lähtee pisteitä pois jos et anna täyttä kymppiä?
Kommentit (16)
voisin antaa kasin. Enemmän vois olla aikaa ja kärsivällisyyttä
Kukaan ei ole täydellinen.
Omat miinuspisteet siitä, että kimmastun vähän turhan helposti, siis syyttä. Olen pikkasen laiska äiti, en jaksa innostua ja kohkata niin paljon kuin haluaisin innostua ja kohkata. :D
En aina ole läsnä. En jaksa keskittyä läsnäolemiseen joka hetki, kun lapset ovat valveilla ja tarvitsisivat huomiotani.
Muutoin katson olevani melkeinpä täydellinen... :P
Haluaisin olla paljon parempi äiti. Pisteitä laskee se, kun nykyisin hermostun helposti, en jaksa kotihoidossa oleville lapsilleni järjestää paljoa mitään "ohjelmaa" esim. eväsretkiä tai askartelua, huonolla ilmalla olen laiska ulkoilemaan ja ennen kaikkea haluaisin jaksaa olla enemmän läsnä myös henkisesti.
ehkä 6-7.
mutta todellisesti 8.
en askartele,menetän hermoni turhan usein.huudan. laiska leikkimään tai ulkoilemaan lapsieni kanssa.
mutta huolehtivainen ja rakastava äiti kuitenkin.
todellakaan täydellinen. Puuhaan 4v:n kanssa keittötöitä ja samalla marmatan, ettei varmaan uskalla kohta enää osallistua mihinkään. Penään siisteyttä koko ajan. Vauvaa yritän hoitaa mahdollisimman hyvin, vaikka välillä mielessä käy kaikenlaisia ajatuksia, kun vauva on vaativa ja itkuinen, vaikka koko ajan sylissä.
Pisteitä lähtee mm. en jaksa leikkiä lasten kanssa, hermostun välillä helposti, juon liikaa alkoa, tupakoin, roikun liikaa netissä, en anna lapsille tarpeeksi virikkeitä, en ole hommannut niille harrastuksia, en jaksa tehdä joka päivä ruokaa (onneksi koulussa saavat lämpimän ruuan), annan liian helposti periksi, en omista raitapaitaa.
että kymppi olisi jo sellainen taso, että sitä ei inhimillisesti katsoen voi kukaan saavuttaa, ja ysikin melkein samassa kastissa niin arvosanani olisi 7+.
Tässä miinuspisteet
- En voi tarjota lapsille materialistisesti kovin leveää elämää (pieni palkka minulla ja miehelläni)
- en ole voinut rakennevian vuoksi imettää. Isommalla on lieviä poikkeamia kehityksessä, ja vaikka TIEDÄN ettei sillä ole mitään tekemistä asian kanssa, mietin aina olisiko lapsi kehittynyt paremmin jos olisin voinut imettää.
- elämäntavoissamme olisi parantamista; lisää liikuntaa ja kasviksia, vähemmän herkkuja
Pluspisteitä siitä, että olen kärsivällinen ja lempeä äiti, ja touhuan lasten kanssa paljon.
Miinuksia tulee siitä että hermostun aika nopeasti sekä siitä että en ulkoile ja leiki hänen kanssaan niin paljoa kuin pitäisi.
Mutta vaikka hermostunkin nopeasti niin esim. uhmakohtausten aikana olen onnistunut pitämään itseni rauhallisena. Nykyään muutenkin olen oppinut pitämään hermoni kurissa.
Lisäksi nyt ollaan onnistuttu ulkoilemaan edes joka toinen päivä, jos sää on kehno niin silloin ei mennä. =)
Ei ole lapsenkaan etu, että äiti on lehmänhermoinen täydellinen kone, joka sylttää ulos itusoseita ja uunituoreita kanelipullia.
Olen 9.5 :o)
Pisteitä lähtee siitä, että joskus menee hermot. Tänään pitkästä aikaa pinna napsahti, kun isompi häiritsi pienemmän unille laittoa koko ajan. koko aamu muutenkin täyttä narinaa ja valitusta. Sitten lattialla oli kakkakin, joka vielä ilmeisesti lapsen allergian vuoksi taas ihan kuraa.. jynssäsin sitä pois (ei muuten lähde helposti!) ja yritin samalla pitää liian vähän nukkunutta kuopusta poissa konttaamasta siinä päällä.
Siinä meni hermo, vaikka ei olisi pitänyt. Eihän se isomman vika ole että on allerginen (siksi varmaan kitisikin niin) eikä ettei ymmärrä olla poissa kun pienemmän pitäisi nukkua. Eikä pienemmän vika että no väsynyt ja kiukkuinen.
En myöskään ole ihan niin terveysorientoitunut kuin ehkä pitäisi. En jaksa vouhottaa niin hirveästi.
Toisaalta olen tosi kekseliäs, lämmin, yleensä pitkäpinnainen, rakastava, hellivä ja leikkiväinen äiti.
Että varmaan semmoine keskiverto, omine puutteineni.
Olettaen, että 1 on erittäin huono äiti ja 10 on erittäin hyvä äiti. Tarjoan lapselleni riittävässä määrin rakkautta, ruokaa, huolenpitoa, kotia ja turvaa. Olen keskinkertainen tässäkin asiassa.
En jaksa leikkiä ja olla kunnolla läsnä. Kärsin lasteni kavereiden vierailuista.
En ole täydellinen ja virheetön, mutta silti kympin arvoinen äiti.
Joskus hermo menee ja tulee karjaistua :) Tosin en siitäkään itseäni ruoski, koska se on harvoin kuitenkin ja minusta on tärkeämpää antaa negatiivistenkin tunteiden tulla kuin pitää sisällä. Olisi kamalaa, jos aina vain hyssyteltäisiin ja pelättäisiin elämän ääniä ja tunteita. Ja näin siis kun hermostuu tosi harvoin eikä todellakaan ole mitään jatkuvaa karjumista. Mutta sellaista minusta normaalia, että joskus hermo menee.
ja siihen suhteutettuna arvosana-asteikon, annan arvosanaksi 8. Joudun nipistämään esim kodin siiteydestä, lasten ulkoiluttamisista ja lasten kanssa leikkimisestä, jotta jaksan pyörittää arkea. Katson kuitenkin siinä hienosti onnistuvani, olosuhteisiin suhteutettuna. Joksus jos olen hyvin väsynyt, kiroilen liikaa, joka on minulle itselleni se pahin synti, jonka äitinä teen. Lapset ovat kuitenkin hoidettuja ja ravittuja tervellisesti ja ovat terveitä ja iloisia, joten olen tyytyväinen :).
Turhan takakireä, en jaksa kytätä onko ne aina puhtaissa vaatteissa, koti ei ole pullantuoksuinen(en osaa leipoa, ei kyllä huvitakaan..sitenhän ne pullat pitäis syödä..)
En raahaa kesällä elämyspuistoissa, löhötään vaan kotona ja käydään potkimasa palloa