Lue keskustelun säännöt.
Miten kuritatte lastanne jos ei esim. luunapilla?
16.09.2011 |
Eli siis mitä keinoja käytätte, jos sanominen (huutaminen), perustelut kiellolle tai pois kantaminen ei auta? Miten saatte taaperonne kuriin? Ihan mielenkiinnosta kyselen, sillä itse olen valitettavasti muutaman kerran joutunut turvautumaan luunappiin tai tukistamiseen, kun mikään ei kerta kaikkiaan toimi.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toi pois kantaminen ja kielto on toiminut. Mä en oikein ymmärrä miten se pois kantaminen ei toimisi. Jos lapsi nyt vaikka hakkaa leikkivasaralla sohvapöytää, niin mä estäisin toiminnan joko ottamalla vasaran pois, viemällä lapsen pois tilasta tai ääritapauksessa siirtämällä sen sohvapöydän pois.
Ja kun se järkytys, että äiti kieltää on saatu hoidettua, niin sitten pitää keksiä joku mielekäs homma johon lapsen ohjaan.
Miten pois kantaminen ei auta? Jos lapsi räplää vaikka videoita eikä saa niin sitten sun pitää kantaa se pois sata kertaa ja harhauttaa tutkimaan jotain muuta. Tai sitten napata videot kaappiin tai tehdä joku este vaikka sohvapöydästä videoiden eteen. Tai hankkia lukittava tv-taso. Siis kun kyse on vasta taaperosta! Lapsen voi ottaa syliin ja pitää hetken ja vaihtaa vaikka huonetta: "mitäs täällä on, leikitäänkö legoilla". Jos teet lapsen kanssa jotain niin tuskin sit lähtee niitä videoita rassaamaan?
Isompi lapsi alkaa ymmärtää erilaisia rangaistuksia. Ei tarvitse pelkästään enää estää. Sitten voit sanoa että jos teet noin niin siitä saat rangaistukseksi jäähyä tai et saa jälkkäriä tai katsoa videota tms. mitä ikinä lapsi sitten arvostaakin.
Kun itse pysyy rauhallisena niin homma sujuu paremmin. Pitäsi olla lehmän hermot...Kyllä meilläkin huudetaan ja karjutaan äidin toimesta välillä vaikkei se mihinkään johdakaan. Lapsia on 3 joten harjoitusta olen saanut ja täytyy myöntää että tässäkin voi kehittyä. Ekan lapsen kanssa oli vaikeinta ja nyt tämä kolmas taapero menee ihan helpolla kun tietää "mistä narusta vetää".
Muistaakseni mll:n sivuilla on neuvoja myös ja luin hiljattain myös Kiukkukirjan(väestöliiton). Siinä oli hyviä vinkkejä!
Kiellän, nostan pois (riittävän monta kertaa!) ja pidän tarvittaessa kiinni lapsesta, jos tämä on menossa uudestaan tekemään tuhmuuksia. Ulkona laitan välillä rattaisiin ja vyön kiinni, vaikka vastustelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kielto perille, niin sitten mennään jäähylle niin usein että menee perille.
Lasta pitää halata ja puhua hänen kanssaan. Lapsi tarvitsee rakkautta, eikä mitään rangaistuksia, koska lapsi ei osaa käsitellä rangaistuksia muuten kuin siten, että äiti tai isä ei rakasta häntä omana itsenään.
Eli syliä, haleja, aikaa ,rakkautta eikä todellakaan luunappeja tai tukistuksia!!
Mieti omaa lapsuuttasi, mikä tehosi ja mikä ei!
Tottakai selkäsaunalla saa aikaan pelkoa pienessä lapsessa, mutta sitten murkkuiässä kaikki tulee takaisin. Jos on hyvä rakkaudellinen tunneside lapseen, murkkuikäkin sujuu hyvin:)
Siunausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmeisesti en ole jaksanut kantaa lasta pois tarpeeksi monta kertaa. Kerron esimerkkitilanteen: taapero hakkaa tv:tä. Kiellän sanomalla ei. Lapsi ei mukamas kuule. Kiellän uudestään ja otan kiinni käsistä ja katson silmiin. Kerron että tv:tä ei saa hakata, se menee rikki. Taapero katsoo minua ja lyö tv:tä entistä kovempaa. Kiellän ja kannan hänet toiseen huoneeseen. Lapsi palaa toisesta huoneesta ja juoksee hakkaamaan tv:tä. Tässä vaiheessa menetän hermoni ja karjaisen lapselle. Lapsi rupeaa karjumaan ja hakkaa lisää. Annan luunapin kädelle. Lapsi alkaa itkemään. Lopettaa hakkaamisen ja itkun jälkeen siirtyy muihin puuhiin.
Välillä kohtaus muuttuu hysteeriseksi raivoksi. Olen kokeillut sylissä pitämistä ja rauhoittamista, mutta raivo vain yltyy jos pidän kiinni.
Rakkautta,, haleja ja hellyyttä lapsi saa ehkä enemmänkin kuin haluaisi. :)
ap
parhaiten toimi oma tyyneys (ei missään tapauksessa saa huutaa) ja lapsen jäähylle laittaminen. Oikein pahassa tilanteessa omaan huoneeseen ja ovella vahtiminen. Pois saa tulla vasta sovitun ajan jälkeen tai rauhoituttuaan. Tärkeää on myös käydä läpi sääntöjä ja niiden perusteluja lapsen ollessa rauhallinen ja syyttelemättä. Ja positiivista palautetta ja lapsen kiittelyä aina kun vaan pienikin syy löytyy. Toisilla sylihoito toimii, meillä se sai lapsen suuttumaan pahemmin.
Hyvin toimin, meillä temperamenttinen lapsi, joka löi potki ja puri taaperona on nyt 4-vuotiaana hyvin käyttäytyvä kiltti leikki-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmeisesti en ole jaksanut kantaa lasta pois tarpeeksi monta kertaa. Kerron esimerkkitilanteen: taapero hakkaa tv:tä. Kiellän sanomalla ei. Lapsi ei mukamas kuule. Kiellän uudestään ja otan kiinni käsistä ja katson silmiin. Kerron että tv:tä ei saa hakata, se menee rikki. Taapero katsoo minua ja lyö tv:tä entistä kovempaa. Kiellän ja kannan hänet toiseen huoneeseen. Lapsi palaa toisesta huoneesta ja juoksee hakkaamaan tv:tä. Tässä vaiheessa menetän hermoni ja karjaisen lapselle. Lapsi rupeaa karjumaan ja hakkaa lisää. Annan luunapin kädelle. Lapsi alkaa itkemään. Lopettaa hakkaamisen ja itkun jälkeen siirtyy muihin puuhiin.
Välillä kohtaus muuttuu hysteeriseksi raivoksi. Olen kokeillut sylissä pitämistä ja rauhoittamista, mutta raivo vain yltyy jos pidän kiinni.
Rakkautta,, haleja ja hellyyttä lapsi saa ehkä enemmänkin kuin haluaisi. :)
ap
Turhaa siinä jäätte tv:n eteen jankkaamaan, kun tiedät ettei pelkkä puhe tepsi ja että lopulta joudut antamaan luunapin. Tuon ikäinen saattaa ymmärtää ei-sanan mutta ei vielä pysty vastustamaan kiusausta. Älä päästä juoksemaan tv:lle enää siinä tilanteessa. saahan se raivarit mutta kyllä se siitä alkaa iskostua mitä ei tarkoittaa ja että tää ei ole mikään leikki äitin kanssa.
Isompien kanssa sitten alkaa toimia jo muut rangaistukset ja niillä uhkailu - mitään tyhjiä uhkauksia ei kyllä saa viljellä, vaan pitää olla valmis viemään ne sitten läpi tai muuten on ihan heittopussi. Joskus jostain luin, että jos aikoo lapsen kanssa muuttaa mielensä jostain asiasta, niin se pitää tehdä pian, koska yhtään pitemmälle kiukuttelulle ei saa antaa periksi. Meillä on aika kova kuri, ja monet luulee että meillä on lapset "piiskattu" tottelemaan, mutta ei se niin ole.
huomion johonkin IHAN muuhun sen sijaan, että kantaisit toiseen huoneeseen, ei se noin pienellä ainakaan auta asiaa... Eli sanot tiukasti ei ja ohjaat muksun huomion muualle.
Ja kannattaa varmaan viimeistään nyt alkaa pohtia tota omaa pinnaa ja sirä, miten sen saisi kestävämmäksi. Jos sulla menee hermot TAAPERON kanssa niin pahoin, että alat karjumaan ja joudut turvautumaan luunppeihin niin mitenhän sun hermo mahtaa kestää kun se taaperosi on uhmaiässä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten kun kullannuppu saa raivarit kaupassa, muskarissa, taaperojumpassa tms.?
Miten toimitte?
Vinkeistä, kokemuksista olisin kiitollinen. Ensimmäisen lapsen kanssa oli ongelmia, muttei tällaisia "maahansyöksyjä" ) :
Mitä sitten kun kullannuppu saa raivarit kaupassa, muskarissa, taaperojumpassa tms.?
Miten toimitte?
Vinkeistä, kokemuksista olisin kiitollinen. Ensimmäisen lapsen kanssa oli ongelmia, muttei tällaisia "maahansyöksyjä" ) :
Erään kerran annoin raivopään jäädä huutamaan maitokaapin eteen, tein nopsaan ostokset loppuun ja hain sitten huutajan sieltä kainaloon lähtiessä ja isompi odotti kassalla. Pikkukaupassa toki, en nyt missään supermarketissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten kun kullannuppu saa raivarit kaupassa, muskarissa, taaperojumpassa tms.?
Miten toimitte?
Vinkeistä, kokemuksista olisin kiitollinen. Ensimmäisen lapsen kanssa oli ongelmia, muttei tällaisia "maahansyöksyjä" ) :
Erään kerran annoin raivopään jäädä huutamaan maitokaapin eteen, tein nopsaan ostokset loppuun ja hain sitten huutajan sieltä kainaloon lähtiessä ja isompi odotti kassalla. Pikkukaupassa toki, en nyt missään supermarketissa.
No jos saa sellaiset hurjapääraivarit, niin pois tietenkin erityisesti jostain muskarista tai jumpasta. Eihän siellä pakko ole olla.
Kaupasta sitten vähän tilanteesta riippuen. Jos ollaan loppusuoralla, niin ipana ostoskärryihin dtai niiden puutteessa kainaloon ja kassalle.
Jos ollaan ihan alussa, niin sitten kaupan ulkopuolelle asia selvitykseen.
Yleensähän noii raivarit liittyy siirtymätilanteeseen ja niihin auttaa ennakointi. Pitää varoittaa vaan koko ajan etukäteen, että kohta puetaan. Meillä on toiminut se kolmen varoituksen juttu. Kolmannesta siis toimitaan: lähdetään pois tai aletaan pukemaan.
Samaa mieltä, että eihän tuohon tv-jutussa kannata siinä telkkarin edessä jankata. Otat lapsen vaikka keittiöön ja annat muovikulhon ja kauhan ja käsket hakata niitä. Tai isket syöttötuoliin piirtämään tms.
Mitä sitten kun kullannuppu saa raivarit kaupassa, muskarissa, taaperojumpassa tms.? Miten toimitte? Vinkeistä, kokemuksista olisin kiitollinen. Ensimmäisen lapsen kanssa oli ongelmia, muttei tällaisia "maahansyöksyjä" ) :
jos olet varmistanut etukäteen, että lapsella kaikki hyvin eli ei ole uni, nälkä, kuuma eikä märkä vaippa/pissahätä. Suurin osa raivoavia lapsia on yksinkertaisesti väsyneitä tai kuumissaan.
Enkä ole ikinä ymmärtänyt, miksi nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan antamalla niiden huutaa ja suorastaan yllyttämällä siihen.
Eli samalla periaatteella miehesi saa hakata sinut, jos et tee hyvää ruokaa, vaikka hän sitä miten vaatii.
ilmeisesti en ole jaksanut kantaa lasta pois tarpeeksi monta kertaa.
Taaperon muisti on hyvä mutta lyhyt. Lapsen aivot ovat aika lailla jatkuvasti oppimismoodissa, mutta asian sisäistäminen vaatii usemman kymmenen kerran toiston 1-15 toiston pätkissä. Älä rankaise tuonikäistä (ja vanhemmankin kanssa vain harkiten), koska se tutkitusti katkaisee asian prosessoinnin aivoissa. Rangaistusten teho perustuu siihen, että lapsi muistaa miten "epäreiluun" tilanteeseen joutui tehdessään kielletyn asian, ei sitä miksi rangaistuksen sai. Ja vaikka tiedänkin sen olevan vaikeaa, älä huuda. Lapsi oppii itsekin huutamaan, kuten huomaat.
Esimerkissäsi voisi toimia mm. niin, että jo ensimmäisellä kiellolla katsekontakti ja lause "Ei hakata tv:tä, tv menee rikki. Lopeta tai mennään pois." Jos tai siis kun jatkaa, toteutetaan uhkaus. Sen 15. kerran jälkeen jos jatkaa niin vie tv turvaan ja toistat vielä kerran miksi. Jos raivo yltyy eikä halua syliin, älä puutu mutta ole vieressä valmiina lohduttamaan - tarpeeseen perustuvaan itkuun tulee aina vastata, mutta lapsen kunnioittamiseen kuuluu myös tilan antaminen, lapsen tunteiden hyväksyminen ja se, millaista käytöstä hyväksyy lapselta. Lapselta ei tarvitse sallia potkimista, raapimista tai puremista ketään kohtaan eikä suinkaan ole tarkoituksenmukaista kieltää lasta ilmaisemasta kiukkuaan kuten muitakaan tunteitaan. Kun lapsi rauhoittuu hyväksymään sylin, sovitaan ja kiinnitetään huomio muuhun. Tietyissä tilanteissa ja ihan pienten kanssa huomion vieminen suoraan voi olla parempi ratkaisu, mutta kun kyse on jo selvästi uhmasta ja lapsi ymmärtää hyvin puhetta, on parempi antaa lapsen kohdata asia kuin kiertää se.
Mitä sitten kun kullannuppu saa raivarit kaupassa, muskarissa, taaperojumpassa tms.? Miten toimitte? Vinkeistä, kokemuksista olisin kiitollinen. Ensimmäisen lapsen kanssa oli ongelmia, muttei tällaisia "maahansyöksyjä" ) :
jos olet varmistanut etukäteen, että lapsella kaikki hyvin eli ei ole uni, nälkä, kuuma eikä märkä vaippa/pissahätä. Suurin osa raivoavia lapsia on yksinkertaisesti väsyneitä tai kuumissaan.Enkä ole ikinä ymmärtänyt, miksi nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan antamalla niiden huutaa ja suorastaan yllyttämällä siihen.
Minulla on suurperhe ja voin kertoa sinulle että on olemassa temperamentiltaan hyvin erilaisia lapsia, jopa samassa perheessä!
Se mikä tehoaa yhteen, ei toimi toisella ja niin edespäin. Jotkut lapset ärsyyntyvät äärettömän helposti ja saavat sen raivarin käsittämättömistä ja ennalta arvaamattomista jutuista. Toinen ei taas hermostu oikeastaan mistään, tai korkeintaan nälästä, väsystä, kuumuudesta, kylmyydestä. Suurin osa lapsista on varmaan tältä väliltä. Meidän perheeseen mahtuu erilaisia variaatioita näistä.
On helppo leikkiä kaikkitietävää ja jaella ohjeita kun sattuu itsellä olemaan tietyn tyyppisiä lapsia tai ehkä se yksi lapsi.
Ei ole olemassa keinoa, joka tehoaisi samalla kaavalla kaikkiin lapsiin.
Varmaan tärkeintä on johdonmukaisuus kaikessa toiminnassa. Jos siis jostain asiasta kielletään, myös huolehditaan siitä että kielto tulee noudatetuksi. Tuntuu aluksi työläältä, mutta palkitsee kyllä myöhemmin kun lapsi ymmärtää että on turha yrittää kiellettyjä juttuja kun niitä ei anneta tehdä.
Yrittää poistaa kotoa mahdollisuuksien mukaan kiellettyjä asioita tai nostelee niitä ylemmäs taaperoiän ajaksi(esim kukat, koriste-esineet yms).
Sitten kun lapsi alkaa ymmärtää asioita, voi asettaa noita "uhkauksia" tyyliin, jos vielä teet niin ja näin, vien sinut jäähylle omaan huoneeseesi. Silloin tuo uhkaus on myös toteutettava jos sovittu raja ylittyy.
Itku-potkuraivareissa meilläkin alkuun kiinnipito vain pahensi asiaa, mutta sanoin koko ajan rauhallisesti että pääset irti heti kun rauhoitut ensin. Sisukkaalla ja temperamenttisella lapsella tuossa kesti kauan ja hiki valui molemmilla, mutta lopulta lapsi rauhoittui ja tuntuu että tuollaisen tilanteen jälkeen elämä sujuu jonkin aikaa huomattavasti helpommin. Ehkä se on kuitenkin jonkinlainen auktoriteetin osoitus lapselle. Tahtoaan ei saa riehumalla läpi.
Tsemppiä sinulle ap! Väliin tuntuu epätoivoiselta mutta kyllä se helpottaa ajan myötä! ;)
Minusta juuri taapero on se kaikkein hankalin kun ei vielä oikein ymmärrä niin turha on rangaistuksiakaan antaa. Ei auta kuin juosta perässä.
Itse jouduin joskus pitämään taaperoamme sängyn päällä makuulla tiukassa "halissa", kun sai hervottomia hepuleita kieltämisestä tai jos joku ei mennyt mielen mukaan. Kun rauhoittui, sitten vielä selitin, että ei saa tehdä sitä tai tätä koska plaa plaa... jne...