Kertokaa kauhukertomuksia tupakan vaaroista!

tosielämän kertomus. Keuhkoahtaumatautiin kun kuolee tietty ajan kanssa, niin kuolema on erittäin tuskallinen. Kipulääkkeitä ei ole sellaisia, jotka veisi tämän taudin tuskat tarpeeksi pois. Naisille tulee herkemmin ko tauti kuin miehille.



Keuhkosyöpä on veemäinen juttu. Kuolema taas tuskallinen.

Syövän viimeiset vaiheet olivat tuskallisia, kyseessä on hidas tukehtuminen. Sanoinkuvaamattomia kipuja, hengenahdistusta, yskää. Kipulääkkeistä tulee kovaa pahoinvointia.

Sai viime vuoden syksyllä vuoden elinaikaa. Pitkälle mennyt keuhkoahtauma vaivaa. Jo tätä ennen joutui viettämään lyhyitä jaksoja sairaalassa hengenahdistuksen takia. Joulun aikoihin sai äitini avustuksella tapeltua itselleen kotiin hengityslaitteet. Mies asuu edelleen kotona ja äitini toimii omaishoitajana. Kumpikin pysyvät pääasiallisesti kotona, koska mies ei jaksa matkustaa edes 30 km auton kyydissä tapaamaan omia lapsiaan.



Päivärytmi menee niin, että aamulla n. klo 6 mies keittää itselleen kahvit, jonka jälkeen menee nukkumaan ja herää seuraavaan kerran lounaalle. Sitten tekee vähän veikkauksia ja katsoo telkkaria, kunnes ottaa taas pitkät päiväunet. Illalla herää vielä kerran syömään ja taas nukkumaan.



Mies on alkanut kunnon heikentyessä yhä enemmän pelkäämään tulevaa, eikä äitini saisi poistua hetkeksikään läheltä. Miestä vaivaa myös syvä masennus, kun ei jaksa eikä pysty tekemään mitään. Vanhat kaverit käyvät silloin tällöin kyläilemässä, mutta näidenkään kanssa ei riitä energiaa seurustella pitkään.



Surullisinta katsottavaa on se, kuinka letkuissa keittiön, vessan ja makuuhuoneen väliä kulkeva reppana ei ole vieläkään pystynyt lopettamaan tupakanpolttoa. Se kuulemma auttaa aina hetkellisesti hengenahdistukseen.



Miehen nuorin lapsi on vasta 16-vuotias ja lapsenlapset iältään 3 vuotta ja 6 kuukautta. Ikää miehellä itsellään on 65 vuotta, eikä hänellä riitä virtaa olla kiinnostunut jälkikasvunsa elämästä eikä touhuta näiden kanssa.



Luojan kiitos hänellä on äitini auttamassa, yksin hän ei enää kotona pärjäisi ja laitoksessa masentuisi vain pahemmin. Itseäni pelottaa myös se, kuinka pitkään äitini jaksaa hoitaa vakavasti sairasta miestään, joka ei enää löydä elämästään iloa.

muutamat kuvat aiheesta, niin eiköhän jo inhota!

Lähinnä olen viime aikoina alkanut ajattelemaan, että mulla varmaan on keuhkot jo ihan loppu, eikä enää kannata lopettaakkaan... Yön pimeinä tunteina valvon ja mietin että pieni poikani jää kohta ilman äitiä :((( Olen niin vihainen itselleni, olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten! AP