Vain länsimainen ihminen kysyy missä lapseni nukkuu ja mitä lapseni syö

puhutaan vauvan nukkumisesta

http://thesocietypages.org/socimages/2011/08/16/global-and-national-ine…

Silti, jostain kummasta syystä, muita edellä kehityksessä melkein kaikessa.



;)

- Meillä hyvin varhain oletetaan, että lapsen pitää nukkua koko yö, unen katkeamatta ja ilman yösyöttöjä ja sitten vielä yksin. Siinä sun kirjassa Luonnollinen Lapsuus sä Tiina Kaitaniemi et kauhean kaunista arvosanaa tälle yksinnukuttamiselle anna



- En. Siis se ajatusmaailma, jossa kuvitellaan, että puolivuotiaan lapsen pitäisi nukkua heräilemättä, niin se on täysin ihmisen biologialle vastakkainen. Lapselle ei ole yöheräilystä yhtään mitään haittaa. Se on eri asia, onko se sitä vanhemmalle, mutta lapselle yöheräilystä ei ole mitään haittaa. Itse asiassa voidaan paremminkin ajatella, että lapsi on sopeutunut nimenomaan yöheräilyyn ja yösyöntiin, koska se on äidillekkin tavallaan helpompi syöttää sitä lasta yöllä kuin syöttää sitä lasta päivällä, kun ollaan liikenteessä ja tehdään.



Ja se, että lapsi heräilee vielä kolme, neljä vuotiaana öisin, niin siinä ei ole mitään luonnotonta tai omituista vaan se on ihan normaalia ja tavallista ja jokainen lapsi lopettaa sen heräilyn yksiöllisen tahtinsa mukaan.



Minusta se on todella hirveätä, että pieneltä vauvalta vaaditaan sellaista suoritusta, mihin hän ei ole biologialtaan kykenevä.



Ei aikuinenkaan ihminen pysty säätelemään sitä, milloin herään ja milloin nukahdan, siis yön aikana. Jos hän herää yön aikana, hän herää yöllä. Se ei ole sellaista, että mihin voi itse vaikuttaa. Nyt ainoastaan näiltä lapsilta vaaditaan sitä, että he opettelevat nukuttamaan itse itsensä eli siis vaaditaan, että puolivuotiaalla olisi itsesäätelykykyä niin paljon, että hän kykenee tällaisesta tilanteesta yksin selviämään. Se on mielestäni aika suuri vaatimus mikä me asetetaan pienelle vauvalle. Biologisesti sitä kykyä ei ole.

entä jos vauva onkin sellainen tapaus, että nukkuu yönsä putkeen jo laitoksella ja äiti taas nukkuu mielellään yksin?? en minä ainakaan saanut unta, kun vauva ähisi ja kääntelehti!



ja sanokoot muut mitä vaan, kyllä jotain on pielessä jos muksu heräilee 5-vuotiaana pitkin yötä niin että muidenkin pitää siihen herätä...jauhetaan laumakäytöksestä jne. mutta suljetaan silmät siltä puolelta, että laumakelpoinen lapsi omaksuu aika nopeasti tietyt tavat elää ja olla: yöllä ei voi metelöidä, päivällä leikitään.

Niin, kyllä me länsimaalaiset ollaan paskoja kaikessa Silti, jostain kummasta syystä, muita edellä kehityksessä melkein kaikessa.

;)

Se vaan ihmetyttää, mikä ihme vetää jengiä näistä "paremmista paikoista" näille "paskoille kulmille" kaiket vuodet. Ettei "jossain" kuitenkin olisi vielä paskempaa...

Ettei vaan pelkkä (pakosta) lapsentahtinen eläminen ja oleminen olisi muuta kuin vaihtoehto näille äideille, jotka lapsiaan kantavat paikasta toiseen..?

Ihmettelen vaan että onko se sitten lapsen edun mukaista jos äippä kupsahtaa pois koska ei saa nukutuksi kolmeen vuoteen. Sehän myös tiedetään että pitkäaikainen univelka heikentää immuniteettia ja voi altistaa sydäntaudeille. Että mielummin pysyn hengissä kuin kärsin unettomuudesta seuraavat pari vuotta, ja hyvin tuntuu tuo meidän 2-vuotiaskin nukkuvan omassa sängyssään.

Ettei vaan pelkkä (pakosta) lapsentahtinen eläminen ja oleminen olisi muuta kuin vaihtoehto näille äideille, jotka lapsiaan kantavat paikasta toiseen..?

joka kirjoitti pätkän tuosta haastattelusta. Mielenkiintoista! Minä voin rehellisesti myöntää, että aiheutin esikoisen pätkittäisen unen ihan itse; reagoin joka inahdukseen, tarjosin aina maitoa enkä kestänyt pientäkään lapsen itkua vaan tarjosin heti lohtua. Yöt ei koskaan olleet kamalia, mut hän heräili monta kertaa ja söi kerran yössä vielä 9 kk vanhana. Lapsi nukkui kainalossani koska se oli minusta niin ihanaa ja lapsi tuntui nukkuvan paremmin. Olen aina nukuttanut hänet laulamalla ja silittelemällä.



Kuopuksen kohdalla olin niin väsynyt, etten herännyt mihinkään vauvan ähinöihin, joten vauva sai nukahtaa rauhassa itse uudelleen, kun kerran oli havahtunut hereille. Vauva nukkui omassa sängyssään, koska esikoinen edelleen nukkui mun kainalossani. Aina ei ole ollut aikaa vastata vauvan tarpeisiin, joten pienet itkutkin on pikkuinen joutunut joskus tirauttamaan- ja usein ehtinyt rauhoittua itsekseen ennen kuin olen ehtinyt lohduttamaan. Kuopus on siis nukkunut yhdellä syötällä kaksiviikkoisesta ja kolmekuisesta lähtien ilman yösyöttöjä. Ei heräile, ei ähise, nukahtaa itsekseen ilman nukuttamisia.

Ihmettelen vaan että onko se sitten lapsen edun mukaista jos äippä kupsahtaa pois koska ei saa nukutuksi kolmeen vuoteen. Sehän myös tiedetään että pitkäaikainen univelka heikentää immuniteettia ja voi altistaa sydäntaudeille. Että mielummin pysyn hengissä kuin kärsin unettomuudesta seuraavat pari vuotta, ja hyvin tuntuu tuo meidän 2-vuotiaskin nukkuvan omassa sängyssään.

Niinpä. Onko se sitten hyvä, että äiti heittäytyy aggressiiviseksi, koska on ihan sekaisin vuosien pätkäunista? Valvottaminenhan on vanha kidutuskeinokin ja tiedetään, mitä se voi tehdä ihmisen psyykelle. Jotkut menee ihan sekaisin kun ei saa riittävästi unta. Miksi sitten aina tässä kohtaa vähätellään sitä. Ei minusta puoli vuotiaan tosiaankaan tarvitse öitä nukkua täydellisesti, mutta että monta vuotta ihan huvikseen valvoisi, koska ei lasta voi opettaa nukuua öitä putkeen..

Että sinänsä jauhavat ihan turhasta.

Joo, puolivuotiaaksi asti voikin yösyödä. Aika pian sen jälkeen kannattaa alkaa maidon sijasta tarjota öisin vettä niin vähenee kivuttomasti sekin yöhäiriö. Harvalla vauvalla on suurta himoa veden perään.

Parisängyssä kaksin. Molemmilla tarvittaessa tilaa, tarvittaessa voi olla vierekkäin. Näin tehty nyt 11kk. En ole yhtään väsynyt, vaikka hän vieläkin imee öisin. En herää kunnolla, eikä hänkään. Meillä toimii. Mulle aivan taivaan sama miten ja missä iässä muut nukkuu, mutta älkää haukkuko toisten tapoja toimia, vaikka ois eri kun teillä. Aion myös imettää melko pitkään, päivisinkin, kunnes laps on valmis vierotukseen.

Parisängyssä kaksin. Molemmilla tarvittaessa tilaa, tarvittaessa voi olla vierekkäin. Näin tehty nyt 11kk. En ole yhtään väsynyt, vaikka hän vieläkin imee öisin. En herää kunnolla, eikä hänkään. Meillä toimii. Mulle aivan taivaan sama miten ja missä iässä muut nukkuu, mutta älkää haukkuko toisten tapoja toimia, vaikka ois eri kun teillä. Aion myös imettää melko pitkään, päivisinkin, kunnes laps on valmis vierotukseen.

mutta älä väitä, että toi olis jotenkin jotain muuta kuin länsimaista pahennusta. Hei herää,s e on länsimaista,e ttä sulla on sänky ja että sä saat olla samala paikkakunnala lapsesi kanssa, etkä jossain parakkisiirtotyömaalla yrittämässä hankkia elatusta kotona mummon hoivissa (toivottavasti, koska vaihtoehto on kadulla) elävälle kersallesi. koska kehitysmaaelämä on sitä kovin, kovin usein. Siitä on luonnolliset idyllit kaukana.

huomasin tämän asian vasta paremmin toisen lapsen kohdalla ja vähitelle siitä joka vauvan kohdalla enemmän. Olemme vieraantuneita luonnosta ja alkuperästämme. Yritämme vääntää elämää sivistyneille, mukaville raiteille liian varhain.

yöimemisen noin yksivuotiaana. Puolivuotiaasta lähtien en ole itse herännyt syömiseen, ehkä havahtunut hiukan. Kaikki ovat siirtyneet omiin sänkyihinsä noin puolentoista vuoden iässä -- suoraan jolla-sänkyihin, sillä häkkiin en ole osannut jälkikasvuani kuvitella!



Yksi lapsista tulee vielä 5-vuotiaana aamuyöstä meidän väliimme, noin viiden kuuden aikaan ja nukkuu vielä pari tuntia Muut tulevat heti herättyään. Nukkuvat kaikki hyvin, heräilemättä.



Meillä ei ole käytetty tutteja kenellään eikä tuttipulloja, aika lapsentahtisesti on menty eikä karaistu eikä vieroitettu ketään mistään. Yöitkuja ei ole oikeastaan koskaan koettu eikä häiritsevää yöheräilyä. Lapset ovat hyvin kehittyneitä ja reippaita ja saaneet paljon hyvää palautetta käytöksestään. Itse olisin kokenut julmana neuvolan ehdottaman puolivuotiaan omaan huoneeseen viemisen ja yösyöttöjen lopettamisen -- se ei minustakaan ole ollenkaan luonnollista.



T: neljän äiti, ei edes kovin väsynyt :)

pärjäävät paremmin kaikilla mittareilla kuin kehitysmaiden lapset. Luomuäitien ihannoimassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka kahdeksas lapsi kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä.



Mitenhän tämä on mahdollista, kun vain länsimaissa ei osata hoitaa lapsia oikein?