Mulla on tänään synttärit ja mieliala ei voisi matalampi olla :´(

Kuulostan varmasti nyt erittäin naiivilta mutta sanon silti. Joskus kun itsellä meni kaikki päin peetä, koitin ottaa päivän ainoaksi tavoitteeksi pitkän ulkoilun syksyisessä ruskassa. Happi pitää mielen parempana kuin tunkkainen sisäilma ja ulkona ajatukset ovat johdonmukaisempia. Sinuna laittaisin lapsukaisille ulkovaatteet, keittäisin kahvia tai teetä termospulloon ja lähtisin ulos (ainakin täällä on nätti ilma, jospa sielläkin olisi) muutamaksi tunniksi vain olemaan. Siellä voi keskittyä lasten kanssa vain nauttimaan päivästä, ihmettelemään syksyistä luontoa ja hengittelemään raitista ilmaa.



"Muutaman" tuollaisen ulkolenkin sain silloin tehdä. Ulkoilu ja lenkkeily myös auttaa tunnistamaan elämässä ne pienet mahdollisuudet ja tarttumaan niihin. Miksi et voi opiskella? On myös monia aloja joihin vaaditaan vain lyhytaikainen koulutus.

Aikuisopintotuki taitaa olla enemmän kuin työttömyyskorvaus? Eikä välttämättä tarvita montaa vuotta opiskelua saadakseen uuden ammatin.

"Joka vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki"



Minä lähetän sinulle paljon positiivisia ajatuksia ja voimia. Onnea syntymäpäivänäsi. Käännä uusi lehti elämääsi ja mieti miten saisit elämästäsi mieluisamman. Työn löytäminen voisi auttaa asiaa, mutta ihminen pystyy olemaan onnellinen ilman työtäkin. Jokainen ihminen on hyvä ja tärkeä, sinäkin!

onneee

Mulla ei ole työpaikkaa, ei hajuakaan siitä haluanko alallani eläkeikään asti olla (voi kun olis silloin kakarana 16v iässä saanut miettiä mitä haluaa tehdä elämänsä), ei mahdollisuutta pidempiaikaiseen opiskeluun vaikka eipä olis varmasti voimiakaan. Parisudettakaan ei ole vaikka olen naimisissa. Jos ei noita 2 lasta olisi niin vetäisin varmaan ranteet auki, mutta tällä ololla on aika helvetin tuskallista ja ahdistavaa elää päivästä toiseen, illalla, tai siis yöllä, kun pyörin punkassa taas saamatta unta, toivoin etten aamulla heräisi mutta sitten tuli lapset mieleen ja totesin että pakkohan sitä on herätä heidän takiaan, haluan kuitenkin saada heidät aikuisiksi jne. Ei vain näy valoa

missään:´´(

Itsellä vähän sama tilanne eli ei töitä ym. Pakko yrittää skarpata ja miettiä kuinka tästä eteenpäin.

veti mielen matalaksi. Mutta lapset on kuitenkin parasta mitä itsellä on, ajattelin että heidän takia yritän ja sinnittelen. Se on antanut voimaa huonoilla hetkillä ja antaa. Tsemppiä sulle, ja voimia lapsistasi.

Toivottavasti saat asiasi kuntoon! Pääsisitköhän vaikkapa mielenterveystoimistoon juttelemaan asioistasi, sieltä voisit saada tukea ja vinkkejä kuinka jatkaa eteenpäin.

Mullakaan ei työtä, vaikka pitkä koulutus takana. Mies on, mutta ei tätäkään parisuhteeksi voi sanoa. Lapset on ainoa ilonlähde.