Mies kielsi minulta päivätyön(!)
Olen syksyllä valmistunut sh. Minulle tarjottiin vakipaikkaa, jossa olisi viikonloput vapaat ja työaika pääsääntöisesti klo 7 ja 17 välillä, eli hyvin pitkälti sitä, mitä olen toivonutkin. Mutta rakas mieheni suorastaan suuttui kun hänelle asiasta iloitsin: vuorotyöstä saatavat lisät on saatava, muuten on palkka liian kehno.
Mä olen niin vihainen, tasan otan sen paikan! Inhoan vuorotyötä, lapsia ei näkis koskaan ja lastenhoitoasioiden kanssa aina kauhea sämplääminen. Ketuttaa, tästäkin on puhuttu, tai lähinnä minä ääneen toivonut normaalia päivätyötä, ja kun sen sitten sain, mies alkaa kiukuttelemaan. Vaikka meillä aika perinteinen mies perheenpäänä asetelma elää aika voimakkaana (ainakin miehen haaveissa...) kai minä nyt sentään itse saan omasta työpaikastani päättää...
Kommentit (14)
Totta kai otat sen päivätyön, niitä paikkoja ei joka oksalla kasva! Sun pitää vaan miehellesi havannollistaa, mitä se on, kun äiti on töissä jatkuvasti iltaisin, viikonloppuisin ja öisin ja miehesi joutuisi hoitamaan lapsia silloin. Luulisi tehoavan. Mene vaikka kuukaudeksi vuorotyöhön noin malliksi ;)
Ihme ukko sulla. Meillä tommosesta tulisi sota!
Jos vaimolla on surkea palkka, kenenkäs pussista ne rahat sitten kaivetaan?
Sano että selvä juttu, en mee töihin ollenkaan! PRKL!
Teet just niinkuin ITSE parhaaksi näet!
Itse asiassa hän oli tosi onnellinen puolestani kun lopetin hommat ja siirryin paskapalkkaiseen duuniin (töitä vain sillointällöin) jotta saatoin olla enemmän lasten kanssa.
Mutta tietenkin otat sen työn. Kokonaisvastuu on kuitenkin todennäköisesti sun kontolla??? Niimpä valitsen sen mukaan että omat voimavarasi riittää ja tärkeät arvot korostuu. Vaihtoehtoa ei tuossa ole. menköön mies itse hakemaan parempipalkkaista duunia.
Miehen logiikka ei koskaan, missään oloissa yllä käsittämään kaikkea sitä mihin äiti-ihmiset venyy itsestäänselvästi. Hän ei siis koskaan voi käsittää sun parastasi.
Ja niinhän se on mennyt hyvin pitkälti tähänkin asti, kun minä olen opiskellut ja ollut äitiyslomalla x2. Toisaalta minä en kyllä kulutakaan, vaatteita en itselleni juuri osta, lapsillekin vain välttämättömät, enkä harrasta mitään. Mies on se, jonka täytyy päästä ulkomaille, keräillä viinejä, juosta harrastamassa yhtä jos toistakin ja syödä vähintään kolme kertaa kuukaudessa kallisti ravintolassa. Ja mies itse halusi lapsia kesken mun opiskelujen.
Mies tekee itse vuorotyötä, omasta halustaan tosin, pitkiä iltoja ja öitä, on sitten useampi vapaapäivä ja inhoaa yli kaiken aamuherätyksiä. Minä taas epäröin koko hoitoalalle hakeutumista juuri tuon vuorotyöasian takia, mies kun ei todellakaan hoida lapsia silloin kun sillä on vapaata, päiväkodissa ne ovat mahdollisimman paljon silloin kun mulla on ollut kesätöitä tai koulusta harjottelua, mies käyttää kaiken vapaa-aikansa nukkumiseen ja kaikenmoisissa harrastuksissa juoksemiseen.
Haluaisin vain " normaalin" elämän, jossa voi suunnitella menonsa pidemmällekin kuin kolme viikon päähän ja viikonloppuna vois nähdä ystäviä, jotka ovat normaalisti viikot töissä. Lapsillakin olis turvallisen tasainen elämänrytmi, esikoinen erityisesti rakastaa rutiineja.
Saa nyt nähdä kuinka kauan tästä riidellään... Huomenna joka tapauksessa käyn uuden työsopparin allekirjoittamassa.
ap
vaan, et millä perusteella vuorotyöläinen näkee lapsiaan vähemmän???
Päinvastoin lapsia näkee paljon enemmän. Onhan sulla silloin työtä iltaisin myöhäänkin ja öitä, jolloin lapset nukkuu! Arkivapaat on aivan ihania, saa lasten kanssa touhuta mitä vaan päivällä.
Mä rakastan vuorotyötäni! Iltavuoroviikolla menen vasta 18.00 töihin, se on aivan kuin vapaapäivä. Koko päivä lasten kanssa ja kun tulen kotiin, lapset nukkuvat tyytyväisinä omissa sängyissään.
Näinä iltavuoro-viikkoina multa menee hukkaan vain 3 tuntia päivässä aikaa, jolloin lapsi on hereillä. Mites monta tuntia ap kuvittelee lapsiaan hereillä näkevänsä, jos vaikka pääsee klo 17 töistä? Tuskin 9-10 tuntia päivässä??
jatkaa... Ja aamuvuoro-viikkoina pääsen töistä joko klo 15 tai klo 18. Mut onneksi vain joka toinen viikko!
Päinvastoin lapsia näkee paljon enemmän. Onhan sulla silloin työtä iltaisin myöhäänkin ja öitä, jolloin lapset nukkuu! Arkivapaat on aivan ihania, saa lasten kanssa touhuta mitä vaan päivällä.
Tuo ehkä pätee kun on pieniä lapsia mutta minä itse en nimenomaan tee vuorotyötä lasteni vuoksi. Mieheni on jo vuorotyössö ja jos minäkin olisin niin lapset olisvat vuoropäiväkodissa ka koululaiset yksin jopa öitä kotona
Törkeää on että mies hengailee mitä huvittaa ja ei ota lapsista vastuuta niin kuin olettaa sinun tekevän.
Eroaisin tuollaisesta miehestä, toki en olisi koskaan yhteen mennytkään tuollaisen äijän kanssa.
Toivon että tämä on provo.
Taitaa olla aika kuvatus.
t. Amor Casanovalindos (italialais-kreikkalainen ristisiitos, jonka hyvänä pitämisestä naiset tappelee).
Jos sinä pidät vuorotyöstä, ei se tarkoita sitä, että minunkin pitäisi. Koululaiset (tulevaisuudessa, meidän ovat vielä pienempiä) ovat päivät koulussa ja illat ja viikonloput kotona, jolloin minulla taas usein olisi töitä. Ilta-aamuyhdistelmät saavat aikaan tunteen, että lapsia ei juurikaann äe, ja varsinkin pienempi kaipaa minua silloin, varsinkin kun isi ei ole kovinkaan innokas lastenhoitaja, on kyllä fyysisesti läsnä jos päiväkotiin ei pääse, mutta siihen se sitten jääkin. Lisäksi minä olen kokok ajan väsynyt.
Joka tapauksessa, uusi työni alkaa ensi viikolla, eikä mieskään kauan jaksanut aiheesta mököttää, katsotaan sitten ensimmäisenä palkkapäivänä.
ap
Jos miehesi kerran pitää perinteisestä mallista (mies on perheen pää). Niin muistuta häntä siitä, että tähän malliin kuuluu se, että nainen hoitaa TÄYSIN KODIN ja mies taas VASTAA TÄYSIN ELATUKSESTA. Perinteisen mallin maissa naiset käyvät korkeintaan osapäivätöissä.
Jännä juttu, sillä meillä toisin päin; mies ei ymmärrä miksi en hakeudu päivätöihin. Minä taas en missään nimessä tahdo luopua arkivapaista jne.