Lue keskustelun säännöt.
Kun toista lasta kehutaan jatkuvasti ulkonäön ja reippauden takia...
16.09.2011 |
Kotona todellakin painotamme ihan muita asioita kuin ulkonäköä ja ollaan yritetty kannustaa ja tukea lasten vahvuuksia ja kasvattaa hyvää itsetuntoa.
No, meillä on siis kaksi tyttöä, joista toinen on ihan tavallisen näköinen ja toinen taas on perinyt mieheni puolelta tosi kauniit kasvonpiirteet ja paksun tukan. Esikoinen on myös ujo, kuopus taas ei yhtään, vaan tykkää sosiaalisista tilanteista. Kuopusta sitten kehutaan joka paikassa: voi kun se on kaunis tyttö, oletpa sinä nätti, voi miten kauniit silmät, oletpa sinä ihanan reipas ja iloinen, onpa nätti lapsi jne.. ja esikoiselle ei sanota koskaan mitään :( . Olen huomannut, että esikoinen pahoittaa mielensä tästä. Onko kokemusta? Monet ei tajua yhtään ottaa huomioon myös sitä toista. Siis kyllähän aikuisistakin saattaa tuntua tylyltä, jos seurueessa vaan toista kehutaan.
Kommentit (7)
vaikka vanhempani kyllä aina yrittivät sitten sanoa jotain, että x:pä sai juuri kokeesta kympin tai teki sitä tai tuota, niin kyllähän siitä silti jäi mieleen se, että olen ruma, ja siksi pitää keksiä jotain epäolennaisia kehun kohteita väkisin.
En tiedä, itse yritän olla kommentoimatta ystävien lasten ulkonäköä millään tavalla. Ylipäätään se, että automaattisesti huomioisi molemmat, varmaan auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanutkaan, että vanhempien pitäisi väkisin keksiä positiivista kehuitta jääneestä, kyllähän lapset sen ymmärtää. Tarkoitan sellaista kommenttia, jolla saisi vain toisen huomioineen aikuisen tajuamaan typerä käytöksensä.
miten tilanteisiin kannattaisi suhtautua?
tätä tavallisemman näköistä. Aikuiset on tyhmiä kun edes kehuvat lasta kauniiksi toisten kuullen.
voisitko puhua asiasta ainakin läheisempien tuttujen ja sukulaisten kanssa?
Muuten ehkä itse yrittäisin vaihtaa puheenaihetta tai kääntää huomion johonkin muuhun...äh, vaikea keksiä mitään.
Tuossa ei voi oikein mennä siihenkään, että kehuisitte itse esikoista selkeästi enemmän, koska vanhempien kehut on kuitenkin ihan eri sfääreissä kuin ulkopuolisten, ja nuorempi tuntisi itsensä sitten epäreilusti kohdelluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kävi niin että monesti siskoani kehuttiin maasta taivaisiin ja mua katottiin vaan nenänvartta pitkin.
Vanhempani ja varsinkin äitini sitten aina kehui mua vastapainoksi enemmän koska olin kyllä viisaampi, järkevämpi ja kiltimpi. Äitini myös kehui ulkonäköäni hyvin uskottavasti.
Isompana kaunistuin ja nyt väittäisin että olen jopa siskoani kauniimpi.
Mutta mitä yritän sanoa että vanhempien kehut ovat sata kertaa tärkeämpiä kuin muiden. Minulla on paljon parempi itsetunto kuin siskollani enkä kanna kaunaa joka asiasta äidilleni niin kuin siskoni.
Toki näihin asioihin voi olla monta syytä mutta kun ollaan juteltu paljon siskoni kanssa ollaan todettu että oman äidin kehut tyttärelle ovat tärkeimmät.
Eli koska maailma on välillä tyhmä paikka niin kehu sitä "rumempaa" myös ulkonäöstä (kaikissa on jotain kaunista) ja sitä toistakin välillä.
Mun siskolle ainakin jäi sellainen rooli että on kaunis ja että kauneus on todella tärkeää ja se että hymyilee kaikille ja esittää täydellistä.
Mua ei taas ole kiinnostanut saada hyväksyntää muilta ja olen paljon onnelisempi. Eli sillä sun vähemmän loistavalla tytöllä voi olla asiat paljon paremmin kun itsetunto ei perustu ulkonäköön.
Aikuisilta tosiaan voisi odottaa parempaa käyttäytymistä ja ihmisten, myös pienten tunteiden huomioimista! En ole itse erityisen sanavalmis, mutta yritä keksiä tuohon tilanteeseen joku hyvä kommentti.