Lue keskustelun säännöt.
Olen TODELLA onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
16.09.2011 |
Asun perheeni kanssa, lapseni ja lapsen isän=aviomieheni kanssa isossa omakotitalossa. Maksettu jo `aikapäiviä` sitten, vaikka olemme vasta 30vuotiaita. Tonttia on paljon, reilut 2500m2.
Ei haittaa naapureiden tupakointi tai muu elämä, mikä on normaalia.
Itsekkin saadaan elää normaalisti, jos tahtoo yöllä suihkuun tai pestä illalla pyykkiä, onnistuu eikä kukaan naapurin kyylä valita.
Kun tätä palstaa lukee, huomaa oikeasti miten hyvä ja lähes täydellinen elämä sitä itsellään on.
Kommentit (9)
mä olen kans TODELLA onnellinen vaikkakin mun onnellisuus kumpuaa vähän eri asioista ku sulla.
Hieno juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääpä pistää muistiin tulevan varalta...;)
vähän samansuuntainen tilanne täällä, paitsi taloa vielä maksamatta vuosia, mutta kuitenkin. Kaikista vaikeuksista huolimatta elämä on ollut jo muutaman vuoden ihanaa. Surullisena kuuntelen tuttujen ongelmia, sillon sitä aina huomaa miten hyvin asiat itsellään onkaan!!
vaikka meillä on aika pieni talo ja pikkuruinen tontti
Ison talon ja tontin lisäksi, minulla on aikaa nauttia siitä ja lasten kanssa yhdessäolosta. Olemme siitä onnellisessa asemassa, ettei miun tarvitse tehdä töitä kuin kahtena päivänä vikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanat terveet lapset, ihan kiva mies, iso talo ja iso tontti (siis meille juuri sopivat), kiva työ ja hyviä ystäviä. Olen oikein onnellinen ja kiitollinen kaikesta. Ajatteletteko te onnelliset ja kiitolliset ihmiset koskaan niin, että milloinkohan tämä ihanuus loppuu. Tuleeko kohta tieto jostain kurjasta esim. sairaudesta, kuolemantapauksesta, työttömyydestä tms. Eihän elämää voi elää peläten, mutta joskus on mielessä voiko tämä onni jatkua ikuisesti?
ja pian vielä enemmän, kun vihdoin päästään muuttamaan omaan taloon jossa on monta hehtaaria omaa maata, saadaan siis harrastukset kotiin.
Mun elämässä on tapahtunut kamalia asioita, mutta olen silti onnellinen. ihanasta miehestäni ja pojastani. en tarvitse mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin lapseni isän kanssa vuosia sitten. Löysin uuden, aivan ihanan miehen. Välit exään ovat ihan hyvät, molemmat huolehtivat lapsesta yhtä paljon. Asun vuokralla kerrostalossa, eikä mua häiritse hajut eikä äänet. Töitä riittää ainakin toistaiseksi.
Ainoa mikä vähän onnellisuusprosenttia pienentää on se, ettei asuta miesystävän kanssa saman katon alla eikä vielä vuosiin asutakaan. Mutta toisaalta on ihan kiva, että on sitä omaa aikaa tai oikeammin kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Niin ja pysyyhän välit parempina, etenkin kun väliä on montakymmentä kilometriä ;)
Oon tosi onnellinen. Kolme lasta ja aviomies, joka on kaikkien lasten isä myöskin. Parisuhde kukoistaa ja ollaan toistemme parhaat ystävät. Taloudellisestikin OK tilanne.