Lue keskustelun säännöt.
Miksi heti ajatellaan, että perhe ei ole "hyvä" perhe jos isä puuttuu?
16.09.2011 |
Samanlaista yleistystä en ole huomannut tapahtuvan jos äiti puuttuu perheestä, vaan isä on automaattisesti sankari. Yksinhuoltajaäiti taas luuseri.
Meillä on iskä taivaassa. Ollut jo monta vuotta. Olen siis itsekin ilmeisesti se luuseriäiti. Huolimatta siitä, että kasvatan lastani hyvin, lapsi on fiksu pieni koululainen, taloudellisesti pystyn tarjoamaan hänelle kaiken tarpeellisen ja turhankin (esim. ulkomaanmatkoja ja ihan omilla rahoillani. Isän perintö on lapselle säästössä.) ja olen oikeasti läsnä lapseni elämässä.
Mutta aina välillä kututtaa niin suunnattomasti, kun puhun ihan mielestäni fiksujen aikuisten kanssa ja kuitenkin huomaan suunnattomia ennakkoluuloja yksinhuoltajaperheitä kohtaan. "Ai jaa, se on sellainen häirikkölapsi, oli odotettavissa kun isä puuttuu." "No mitä muuta voi odottaakaan rikkinäisen perheen lapselta".
Ilmeisesti eivät laske minua mukaan, kun kuulteni näitä aina puhuvat, mutta kyllä silti kirpaisee. Ja aina mietin jos tällaiset huomautukset kantautuvat epähuomiossa lapsenkin korviin. Alkaako lapsi pitää itseään toisen luokan kansalaisena kun ei ole isää.
Ja ajatelkaapa sitä, että pidin oman nimeni naimisiin mentäessä. Jos elämääni sattuu joskus astelemaan ihminen jonka kanssa haluan jakaa jäljellä olevan elämäni, niin meidän postilaatikossa lukee vähintään 3 sukunimeä. Varsinainen sossuperhe, vai mitä....
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perhe ainakin parantui huomattavasti kun isä saatiin lähtemään.
voi menot olla tärkeämpiä kuin lapset.
Ja niitä normiperheen isiä vasta onkin kenellä omat menot ovat lapsia tärkeämmät....
muuta kuin katsomassa postinsa ja vaatteensa vaihtamassa.
Ja etäisät ne vasta huoraavat ja ryyppäävätkin, jo asuessaan ydinperheessä.
Mutta nainen, äiti, pyhimys, elämää et saa elää enää sen jälkeen kun lapsia teit.
En ole ikinä osannut isää varsinaisesti kaivata, mutta olen joskus kavereilta saanut sääliviä kommentteja ja se tuntuu musta hassulta. Tietenkin olen kuitenkin sitä mieltä, että ideaalitilanne on, että lapsella on molemmat vanhemmat (isä ja äiti). Kahden isän tai äidin perheessä tai yh-perheissä olisi myös hyvä, jos sen miehen tai naisen mallin saisi joltain muulta läheiseltä aikuiselta.
Miksi ajatellaan, ettei perhe ole hyvä perhe tai jopa perheellinen ollenkaan, mikäli lapsi / lapset puuttuvat?