onko täällä ketää uskovaisetsta perheestä

No, minä en pidä yhteyttä niihin tiukkapipoihin. Olen etsinyt ympärilleni samanhenkiset ystävät.



Joo, toi oli omituista, että korvikset oli syntiä.... :-)

Mutta vastaan silti samaa kuin 2. Etsi ihmeessä itsellesi sellainen uskonnollinen ryhmittymä, jossa ei olla tiukkapipoja. Niitäkin kun on olemassa. Toiset nauttivat elämästä, jossa usko antaa tiukat säännöt, ja toiset haluavat toisenlaista elämää.

ja haluan tehdä kaikkeni, etteivät omat lapset joudu kokemaan samaa. Eli heille ainakin haluan opettaa sen, että he kelpaavat ja ovat rakastettuja omina itsenään, uskovatpa tai eivät. Pyrimme elämään rehellisesti eli niin, että se mihin uskomme olisi osa elämää, eikä niin, että meillä olisi jotkut standardit, joihin pitäisi yltää tai joita pitäisi muiden takia pitää yllä.



Musiikin suhteen olemme kaikkiruokaisia, kotoamme löytyy alkoholia, vaikemme itseämme humalaan juokaan jne. En myös salaile näitä asioita nk. tiukkapipoilta lähipiirissämme. Aina välillä niistä kuule ja siitä, mikä on uskovalle sopivaa ja mikä ei. No, minä olen ajatellut, etten ole tilivelvollinen tekemisistäni muille. Vastaan itsestäni ja teoistani Jumalalle, en muille ihmisille.



Kieltämättä joskus ahdistaa, mutta nykyisin enemmäkseen rasittaa... Että ihmiset jaksaakin olla kiinnostuneita toisten tekemisistä?! Ajattelen tämän olevan osittain myös itsetuntokysymys ja toisaalta sellaista omien rajojen löytymistä. Mutta loppupeleissä kysymys on minun ja Jumalan välisestä suhteesta!