Mua on käytetty seksuaalisesti hyväksi, keho muistaa sen vaikka en itse muista.
Tämä on pilannut mun elämän, pelkään esim. todella paljon miehiä. Olen näitten asioitten takia syrjäytynyt, mutta en ole osannut etsiä syytä oikeasta paikasta. Olen vain koettanut korjata elämässäni asioita, jotka ei tuota alkuperäistä traumaa ole korjanneet eikä niistä siksi ole ollut apua. Usemmalle mt-ammattilaiselle olen yrittänyt tästä puhua mutta aina reaktio on ollut sama, sellainen torjuva asenne ja aina on hävettänyt jälkikäteen että edes olen ottanut epäilyni esille.
Pitäisi mennä taas terapiaan mutta tuntuu ihan ylivoimaiselta yrittää tulla kuulluksi tässä asiassa kun en ole aikaisemminkaan tullut.
Kommentit (9)
Jopa maallikko ymmärtää, että tämmöinen pitäisi ottaa vakavasti. Millaisilla terpeuteilla oikein käyt ?
Olen ollut kelan maksamassa terapiassa ja kun koetin epäilyksistäni varovasti puhua, terapeutti ei tarttunut niihin ollenkaan. Jäi sellainen mielikuva että moni kuvittelee tulleensa hyväksikäytetyksi, mutta oireet selittyvät muilla asioilla. Sama tunne kun viimeksi yritin psykiatrisen sh:n kanssa asiasta viritellä keskustelua. Sanoma oli että seksuaalisuus voi ongelmaista ilman seksuaalista hyväksikäyttöäkin. Toki silloin mulla ei vielä ollut näitä keho-oireita joten ehkä olisin sitten saanut asian paremmin perille jos olisin niistä puhunut. Ja muutenkaan en älynnyt vaikka kirjoittaa listaa kaikesta mikä tukisi epäilyjäni ja lykännyt listaa sille. Kun näistä asioista on niin vaikea puhua, varsinkin jos heti saa kylmää vettä niskaan. Pitäisi kai varata aika varsinaiselle seksuaaliterapeutille mutta kun sekin pelottaa. Mitä jos se vaan taas on sitä mieltä että kuvittelen.
tulla ihan sun korvies välistä. Kannattaa hakea elämäänsä jotain sisältöä ja jättää se oman navan tuijottelu vähemmälle niin ei tule keksineeksi moisia omituisuuksia. seuraavaksi ryhdyt vainoamaan lähpiirisi miehiä ja mietit kukahan noista mua olisi hyväksikäyttänyt..
Itse olen myös seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena ja jo lapsesta asti on ollut tunne että niin on käynyt. Ikäänkuin keho on muistanut sen koko ajan. Asia varmistui minulle kun hyväksikäyttäjä kuoli ja yllättäen aloin muistamaan tilanteet jotka mieleni oli sulkenut pois. Itse olen puhunut ja käy edelleen puhumassa traumoista ja ainakin minut on otettu vakavasti, onneksi. Se on todella vaikea asia alkaa siitä puhumaan koska on kasvatettu häpeässä häpeämään. Ymmärrän sinua ja näistä olisi tärkeä puhua !!!
ei ainakaan ole itse kokeneet hyväksikäyttöä. Niin ajattelematonta tekstiä.
kun sain papa-koekutsun ja istuin sen äärellä ja totesin että en mitenkään voi mennä tuonne. En tiedä kuka siellä on ottamassa koetta, jos on mies en voi mitenkään mennä. Ja sitten mulle jotenkin tuli totaalisen valaistumisen hetki, että herrajumala tämä(kään) ei oikeasti _voi enää olla normaalia! Siis sen kaiken muun lisäksi, esim. sen ettei kumppanini saa koskea alapäähäni eikä ole koskaan nähnyt sitä päivänvalossa. Kun näitä asioita siinä ajattelin, yhtäkkiä alkoi täysin yllättäen alapäässäni todella outo ja kova kipu. Koko alapäätä särki, erityisesti peräsuolta, tuntui siltä että pitäisi mennä kakalle mutta mitään ei tullut. Sitä kesti hetken ja oli jo huolissani ja sitten se meni ohi. Ajattelin että voi pahus, nyt tuli vatsatauti, mutta mitään jatkoa ei seurannut.
Paitsi sitten noin puolen vuoden päästä, kun masturboin (kyllä vaan, anteeksi jos olet lounaalla) ja yhtäkkiä tuli sellainen erittäin ällöttävä olo, mikä joskus tulee. Ajattelin että tällä kertaa en väistäkään vaan koeta miettiä miksi tuntuu yhtäkkiä näin kamalalta. Ja boom, sama ilmiö. Sama yllättävä kipu, sama ulostamisen tarve, sama koko lantion jomotus. Ja taas se vaan häpyi. Tällä kertaa yhdistin asian siihen mitkä asiat oli sillä hetkellä mielessä.
Ja eilen taas. Luin täältä synnytysketjua ja se toi mieleen todella vahvoja tunteita synnytyksestä, mikä sekin on pitkä tarina. Se miten minusta aina oli tuntunut että en MITENKÄÄN voi synnyttää. On mahdoton ajatus että alapäästäni tulisi ulos jotain, se ei vaan tapahdu. Synnytys sitten pysähtyikin ja sektioon mentiin, ja tänä päivänäkin minusta tuntuu siltä että mun vastustus vaan kerta kaikkiaan pysäytti synnytyksen. Teeskentelin ponnistavani, ponnistin ja pidätin yhtä aikaa. Ja koko juttu oli yksi iso trauma. Ja siinä kun eilen muistelin asiaa, sain taas saman kivun, ja samalla lailla se meni ohi hetken päästä.
Noh, kiitos kun sain avautua. Tiedän että tulee kuraa niskaan taas kerran mutta helpottaa kun saa puhua edes jollekin.
Lue kirjat: Vain muistamalla voi unohtaa ja Häväisty ruumis, rikottu sielu. Todella hyviä kirjoja jotka auttaa ymmärtämään itseä ja siinä myös kerrotaan kuinka vaikea Suomessa on saada apua kokemiinsa asioihin.
Nostin yli 5 vuotta vanhan ketjun.
Ei taideta hyväksikäytön aiheuttamaa traumaa vieläkään käsittää.
kuulostaa todella kummalta, jos terapeutti sivuuttaisi tommoisen asian tutkimisen. Jopa maallikko ymmärtää, että tämmöinen pitäisi ottaa vakavasti. Millaisilla terpeuteilla oikein käyt ?