Kuinka huolissanne olisitte,minun elämäni täynnä ahdistusta?
Kävin keväällä pään mri-kuvauksessa migreenin vuoksi.Sattumalöydöksenä vanha pieni pikkuaivoinfarkti,jota en ole itse huomannut ollessaan niin lievä.Tämä voi olla yli 10 vuotta vanha ja mahdollisesti ajoittua ajalle,jolloin käytin e-pillereitä ja tupakoin,tai sitten raskausajoille myöhemmin.Tukosta ei voi jäljittää ollessaan noinkin "vanha".Tämän löydöksen käytyä ilmi olen ollut hirvittävän ahdistunut,ja luulen tukoksen uusivan ja vievän minut mennessäni.Olen pyörittänyt asiaa päässäni aamusta iltaan nyt 3kk.En kykene ajattelemaan juurikaan muuta.Neurpienten lasten äitinä,ologit sanovat uusiutumisriskin olevan suht pieni,samaa luokkaa kuin esim.diabeetikoilla.
Lisäksi kärsin jännitysniskasta ja pää on kipeä koko ajan ja ajattelen kivun johtuvan tuosta tukoksesta,vaikka kuulemma se ei voi olla syynä.Kipu vain on juuri samassa paikassa kuin tukos on ollut.
Olen niin ahdistunut pienten lasten äitinä,harkitsen tässä jopa testamentin tekoa..
En tiedä miten jaksan olla tämän asian kanssa.Minulla on tapana reagoida hyvin voimakkaasti tällaiseen terveyteen liittyviin asioihin ja olen pelännyt eri sairauksia,sitten kun tämä löytyi,se toi vain varmistuksen siihen,että kohdallani ei tule käymään hyvin..
Siispä kerteokaa minulle,kuinka huolissani pitäisi olla tai te olisitte??
Kommentit (27)
mutta en ihan noin ahdistunut kuitenkaan. Mun mielestä sun olisi hyvä puhua tuosta jollekin.
Anopillani havaittiin samoin keväällä noita pikkuaivoinfarkteja, hänellä oli ollut useampia. Anoppini yrittää suhtautua asiaan niin, että jos jotain tapahtuu, niin tapahtuu - hän ei asiaan voi juuri vaikuttaa, yrittää tietysti elää mahdollisimman terveellistä elämää.
Minusta on ihan järkevää suunnitella asioita siten, että kaikki menee lasten kannalta mahdollisimman hyvin, jos jotain sinulle sattuisikin. En siis pidä testamenttejä tms. järjestelyjä mitenkään turhana huolehtimisena, vaikka todennäköisesti "järjestelyt" tulevat toteutumaan vasta vuosikymmenten kuluttua ja ihan muista syistä.
Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka tukevat - oma terveystila ja siihen vaikuttavat asiat ovat usein erittäin stressaavia, vaikka olisi pienestäkin vaivasta kyse.
että olisitte vastanneet ettette olisi huolissanne.
Ei minulla ole juurikaan ketään kenelle puhua,mieheni mielestä olen turhaan huolissani koska asiaa on laajasti tutkittu eikä mitään syytä infarktille ole löytynyt,ainoat riskitekjät kohdallani on olleet tupakointi+pillerit nuorena sekä raskaudet.
Olen kuitenkin nuori,alle 40v.reilusti ja tuntuu ettei tällaista vois attua minulle,ei mitenkään.Ja nyt se on vienyt koko elämäni painajaiseen jota on vain elettävä.
tosiaan sydän on ultrattu,ollut 24h holter,verikokeita otettu laajasti,kaulasuonet kuvattu,eikä mistää löydy selittävää.
Lääkärisikin on varmasti sanonut näin, löydös on vanha ja siihen on löydetty syy joka sopii kuvaan erittäin hyvin.
Mulla on nyt varmuuden vuoksi lääkitys primaspan ehkäisyyn.Tosiaan 4 eri neurologia ova arvioineet uusiutumisriskiä asteikolla "ei suurempaa riskiä kuin muillakaan ja suurentunut riski"-välillä.Kunpa olisivat yhtä mieltä niin olisi helpompaa.Lisäksi kukaan ei ole sanonut varmuudella että raskaudet tai e-pilsut olisivat aiheuttaneet,se onkin pahinta kun en tiedä mistä johtuu!Kuitenkaan elimellistä syytä ei ole.
jos jonkinlaista löydöstä, jotka ovat mahdollisesti olleet henkilöllä jo hänen syntyessään. Miehelläni todettiin muutoksia, joista ei voi sulkea pois syövän mahdollisuutta, tuntui tosi kamalalta pitkän aikaa, mutta kun vuosi toisensa jälkeen ne samat löydökset ovat siellä muuttumattomina niin arki on alkanut kulkemaan jo rauhallisemmalla mielellä.
Tuo primaspan estolääkitys on ihan riittävä toimenpide tällä hetkellä sinulle. Häntä pystyyn ja nauttimaan elämästä. Kerran vuodessa lääkärin tarkastukseen ja jos jotain merkkejä niin sitten taas toimenpiteet niiden mukaan.
ja niin ahdistunut, että se haittaa arkielämääsi.
Miksi ihmeessä et menisi puhumaan jonkun ammattilaisen (neurologin tai psykologin) kanssa ahdistuksestasi ja ihan suoraan ja avoimesti?
Sinulla on ihan täysin ymmärrettävä syy olla ahdistunut vaikkei todelliseen pelkoon olekaan aihetta.
tuosta että monella löytyy jotain?Onhan se totta että jos kaikkien ihmisten päät kuvattaisiin niin varmasti löytyisi vaikka ja mitä.Minua lääkäri lohduttu että esim.migreenipotilailla näitä pikku infarkteja kuulema näkyy kuvissa.
Tarkoitin sanoa, että ei ole syytä olla huolissaan, mutta että huolestuminen on sinänsä ymmärrettävää ja varsin inhimillistä.
että olisitte vastanneet ettette olisi huolissanne. Ei minulla ole juurikaan ketään kenelle puhua,mieheni mielestä olen turhaan huolissani koska asiaa on laajasti tutkittu eikä mitään syytä infarktille ole löytynyt,ainoat riskitekjät kohdallani on olleet tupakointi+pillerit nuorena sekä raskaudet. Olen kuitenkin nuori,alle 40v.reilusti ja tuntuu ettei tällaista vois attua minulle,ei mitenkään.Ja nyt se on vienyt koko elämäni painajaiseen jota on vain elettävä.
kohdallani sanottiin ettei mitään seurantaa tarvitse,kun ei ole seurattavaa.Terveet elämäntavat ja niin edelleen on ainoa josta täytyisi pitää kiinni.Sanokaahan siis,kuinka huolissanne ITSE olisitte,aivan oikeasti?
ja vastasin sulle silloin. Itselläni on verisuonisairaus joka voi aiheuttaa infarkteja mihin tahansa sisäelimeen, aivot mukaanlukien. Diagnoosin sain kun olin 35, mullakin on 3 pientä lasta (nuorin 2 v). Itse en kuitenkaan ole likimainkaan noin ahdistunut kuin sinä, diagnoosistakiin on tosin jo 5 v aikaa (olen siis saanut yhden lapsen sen jälkeen). Minusta tuntuu, että ongelmasi on ahdistuneisuushäiriö, eikä niinkään tuo infarkti. Sinuna hakisin siihen apua.
Niin olen,syy siihen on että en ole saanut puhua asiasta oikein kenenkään kanssa.
Onko sinulla vaskuliitti?Onko ollut tukoksia?
Niin olen,syy siihen on että en ole saanut puhua asiasta oikein kenenkään kanssa. Onko sinulla vaskuliitti?Onko ollut tukoksia?
se aiheuttaa ahtaumia isoihin valtimoihin, ensisijaisesti munuaisiin, joista puolestaan seuraa infarkteja (munuaisissa mulla on todennakoisesti ollut useita infarkteja), ja toiseksi eniten aivoihin (kaulavaltimoiden ahtaumien takia). Mutta ihan mihin vaan voi tulla niita, sydameen, suoliston valtimoihin. Sairaus voi olla eteneva tai sitten ei, se voi periytya tai sitten ei, mitaan parannuskeinoa ei ole (oireenmukaista hoitoa kyllakin), eika kukaan voi yksilotasolla sanoa mika jonkun tietyn potilaan ennuste on.
mulle neurologi sanoi että jos mulla tukokset uusiutuu niin se voi tulla mihin paikkaan tahansa ja että esim.munuaisissa pienet tukokset eivät haittaa eikä niitä hoideta.Onko sinulla mikä lääkitys/seuranta??
mun ensisijainen ongelma ei siis ole ne tukokset vaan se, etta elintarkeat elimet eivat saa tarpeeksi verta. Esim. jos munuaiset eivat saa verta tarpeeksi, se aiheuttaa huiman verenpaineen nousun. Kayn vuosittain verisuonitauteihin erikoistuneella laakarilla yliopistollisessa sairaalassa. Alussa kavin useamminkin, mutta nyt tosiaan vuosittain. Seuranta on lopun elamaa.
mun ensisijainen ongelma ei siis ole ne tukokset vaan se, etta elintarkeat elimet eivat saa tarpeeksi verta. Esim. jos munuaiset eivat saa verta tarpeeksi, se aiheuttaa huiman verenpaineen nousun. Kayn vuosittain verisuonitauteihin erikoistuneella laakarilla yliopistollisessa sairaalassa. Alussa kavin useamminkin, mutta nyt tosiaan vuosittain. Seuranta on lopun elamaa.
kun elin ei saa tarpeeksi verta ahtauman takia, siihen kehittyy siis sen takia infarkti/infarkteja, eika esim. veritulpan takia. Joissain elimissa ne infarktit eivat ole se isoin ongelma (kuten munuaisissa) vaan juuri tuo krooninen hapenpuute, mutta tama tauti on myos melko yleinen syy nuorten naisten aivoinfarkteihin. Itsella on ollut joitain TIA:n tapaisia (ns. mini-aivoinfarkti) tai niiksi epailtyja, joten neurologillakin olen kaynyt ja mulle on tehty aivojen MRI seka useampi kaulavaltimoiden ultra. Niissa ei kuitenkaan loytynyt mitaan.
koittakaa saada selvää :)