Miten muka voi kasvattaa ILMAN väkivaltaa?

annat myös lapselle luvan olla väkivaltainen, eli näytät, että se on ok.

Tiukat säännöt ja niistä kiinnipitäminen. Se on kaiken a ja o.

Silloin turvauduin muutaman kerran tukistukseen. Asia meni perille aina sillä hetkellä. Sitten ikävaihe meni ohi ja tilanne rauhoittui. Muiden lasten kanssa ei ole yhtä kovia taistoja. En siis kuulu niihin jotka sanovat ehdottoman ein tukistamiselle.

Tiedän tuon turhautumisen tunteen, been there done that.



Yritä muistaa, että 2v10kk on vielä _pieni_. Vaikka onkin isompi kuin pienempi lapsenne.



Keskustelu ei autakaan uhmaikäisen kanssa, siitä ei ole mitään hyötyä ainakaan itse tilanteessa. Eikä ihan hirveästi sen jälkeenkään, koska lapsi reagoi just siinä kohtaa lähinnä just siihen sen hetkiseen ärsykkeeseen.



Rangaistukset muutenkin ovat tarpeettomia, minusta siis, tuon ikäisen kanssa uhmaan. Ne eivät sitä poista. Lapsihan siis harjoittelee tuossa kohtaa tunteidensa hillintää ja niiden käsittelyä.



Tilanteesta toki pitää poistaa, jos toinen ei tottele tai tekee jotain vahingollista. Meillä pidettiin sylissä tarvittaessa. (Helpommin sanottu kuin tehty, kun asunnossa on myös 10kk ikäinen, tiedän)



Jos yhtään auttaa, niin tuo menee ohi. Ei jatku ikuisesti. Ja riittävillä rajoilla (ilman rangaistuksiakin) hänestä kasvaa ihan normaali ja fiksu ihminen. Hän ei mene pilalle, vaikka nyt riehuu ja rellestääkin.



Meillä esikoisen kanssa sorruttiin tuossa kohtaa tukkapöllyyn, juuri samasta riittämättömyyden tunteesta. Seuraavien (neljä) kanssa olimme onneksi jo vähän paremmin kartalla. Ja ennen kaikkea hahmotimme, että kyseessä on _uhmaikä_ ei se, että olisimme epäonnistuneet kasvattajina tms.



Tsemppiä siis! Jaksamista kovasti.



Lukemisista auttaa vaikkapa Cacciatoren Kiukkukirja.

Mulla on/oli raivopäinen tytär, joka yritti kaataa huonekaluja jossain vaiheessa. Holding tekniikalla otin sen sylin ja pidin niin kauan kunnes tilanne rauhoittui. Koskaan en ole lyönyt, tukistanut, läpsinyt tai mitään. Se ei auta, koska muuten lapsi käy käsiksi myös muihin. Miksi lapsi ei olisi oikeutettu samaan kuin vanhempi.

mutta väkivalta EI OLE. Väkivallalla rikot väliltänne luottamuksen, jota lapsi nimenomaan tarvitsee vaikeassa kehitysvaiheessaan.



Minulla on samanikäinen lapsi ja vauva ja tiedän kuinka mahdoton lapsi voi halutessaan olla. Tiedän myös kuinka vaikeaa itsensä hillitseminen joskus on, kun lapsen pitää kuitekin koskea (kantaa tai estää häntä) mutta voimaa ei saa käyttää yli yhtään tarpeellisen.



Meillä on auttanut, yllättäen, äitini antama niksi, jossa isommalle annetaan leikin varjolla mahdollisuus olla pieni ja hoivattava. Kun vauva nukkuu, leikin lapsen kanssa esimerkiksi parturissa käymistä, tai parannellaan lapsen pipejä pitkän kaavan mukaan kuuntelemalla sydäntä, antamalla troppia, kurkkaamalla korvaa jne. Kun uhma on päällä ruokailutilanteissa, leikimme että lapsi on pelkkä pieni linnunpoikanen, jota äidin pitää syöttää ja juottaa, ja pieni lintu vain piipittää heiveröisesti ja aukoo suutaan. Toimii kuin häkä - ei tietenkään poista tervettä rajojen testaamista, mutta vähentää paljon sellaista turhaa riehumista, jonka pohjana on mustasukkaisuus, hellyyden kaipuu tai turhautuminen siihen ettei osaa asioita vaikka haluaisi. Kun saa joka päivä olla hetken ihan pienen pieni, heikko ja paijattava, on pettymyksiä ja kieltoja paljon helpompi kestää.

Mutta oikeasti - kunhan rauhoitut - tajuat varmaan itsekin, että riehuminen ja keskittymiskyvyttömyys ei oikeasti parane luunapeilla.



Kuten kakkonen sanoi, johdonmukaisuus on olennaista. Jos joskus jostain asiasta seuraa rangaistus, mutta toisina aikoina ei, lapsi ei voi ymmärtää, mitä häneltä odotetaan ja mistä rangaistaan!



Älä kiellä vähäisiä asioita, vaan pidä kieltojen ja sääntöjen määrä mahdollisimman niukkana - ettei aika mene jatkuvaan jankuttamiseen ja turhaan kieltelyyn.



Mutta ne olemassaolevat kiellot pistät toimeen vaikka väkisin. Eli vaikka et anna luunappeja, tarvittaessa otat lapsen kiinni ja pidät väkisin sylissä kunnes rauhoittuu.



Jäähyt toimivat, jos lapsi kokee ne rangaistuksiksi, eivät muuten. Ymmärtääkö lapsesi siis, että häntä rangaistaan ja mistä rangaistus johtuu? Riehuminen jäähypaikalla on tietysti kiellettyä ja johtaa jäähyn pitenemiseen.



Siirtymätilanteet ovat noin pienelle aina aika haastavia. Kannattaa miettiä, miten niitä voisi sujuvoittaa. Et nyt kerro konkreettisia esimerkkejä ongelmistanne, mutta esimerkiksi uloslähtöpukemiset voisi toteuttaa niin, että puet ensin vauvan ja otat itsellesi ja pojalle vaatteet valmiiksi. Sitten nappaat pojan päättäväisesti kiinni, ja kysyt - katsoen häntä silmiin lähietäisyydeltä - osaako hän pukea itse kuten isot pojat vai pukeeko äiti. Jos ei pue itse, puet sinä vaikka väkisin, ilman sen kummempia neuvotteluja tai seurusteluja. Tarvittaessa lapsen voi ottaa ulos vaikka alkkareissa, kyllä kylmä usuttaa hänet pukeutumishaluisemmaksi ennen pitkää...



Kaksi asiaa, jotka helpottavat lapsilla selvästi siirtymiä ovat ennakointi ja rutiinit. Kuvallinen päiväjärjestys on yksi vaihtoehto - sitä käytetään varsinkin erityislapsilla, mutta se on oikein hyvä apu myös normaaleilla lapsilla, varsinkin pienemmillä. Täältä löytyy ohjeita:



http://papunet.net/tietoa/materiaalit/kuvatyokalu.html



Ja täältä tulostettavia symbolikuvia, joita voi tarvittaessa laminoida tai päällystää kontaktimuovilla. Ja niistä sitten sommitellaan johonkin lapsen näkökorkeudelle päivän ohjelma ja lapsi voi itse kääntää nurinperin kortin, jonka toiminto on jo tehty:



http://papunet.net/tietoa/materiaalit/kuvapankki.html



MUTTA vaikka ei kuvallista päiväjärjestystä jaksaisikaan ottaa käyttöön - suosittelen tosin aika voimakkaasti, koska se auttaa lasta hahmottamaan sen, mitä on päivän mittaan tiedossa - voi lasta varoitella hyvissä ajoin, että nyt pitää leikit lopettaa, vartin päästä lähdetään pukemaan ja ulos. Jne!