Neuvoni: ÄLÄ tee toista lasta, jos ekankin hoitaminen tökkii!

Minä tahtoisin vielä toisen, mutta tiedän etten jaksaisi toista lasta kuitenkaan. Järki voitti ja mies menee lähiaikoina vasektomiaan...

Hän ei ole maailmassa nyt yksin kestämässä sitä ettei äiti kestä pikkulapsiarkea.

Vaikka vihaankin pikkulapsiaikaa ja lapsiperhearkea,tehdä toinen lapsi oli ehdottomasti paras päätökseni tähän astisen elämäni aikana.

varmaan tietävät resursinsa, mutta hyvä muikku kaikille, jotka eivät ymmärrä.

kohtaan tuntemani turhautuminen mihinkään poistukaan, niin onpahan maailmassa kaksi lasta jakamassa taakan, joka muuten olisi kasaantunut sille ainoikaiselle, esikoiselle. nro 3

lopussa kiitos seisoo. Itse olen kokenut vauva-ajan kaikista vaikeammaksi mutta lasten kasvaessa helpottaa. Varsinkin kun niitä on kaksi ja ei tarvitse koko ajan olla "seurana"



Liputan siis kahden lapsen puolesta, sisaruus on rikkaus (itse kun olen ainokainen)

kaksi lasta ei välttämättä leiki keskenään, vaan tappelee ja kiljuu ja taistelee vanhempien huomiosta. Sisaruksiakin on eri luonteisia eikä kaikki vaan tule keskenään toimeen.



Kaverini hankki lisää lapsia justiinsa näillä huterilla perusteilla, vaikka ensimmäinenkin oli vaikea hoitaa. Toisella lapsella oli vaikea syntymä ja myöhemmin ilmeni vaikka minkälaisia kehityshäiriöitä ja tämä äiti on ihan hajoamisen partaalla. Itkee minulle, ettei olisi toista kannattanut hankkia. Koita nyt siinä sitten olla tukena, kun ensimmäistäkin lastaan hyleksi eikä kunnolla halunnut edes itse hoitaa. :( Pahaa tekee.

eikä miehiä kielletä siittiöitään ympäriinsä ruikkimasta vaikka joka ikinen ap:n listalla oleva kohta olisi miehen mielestä suoraan omasta elämästään.

Se nyt ei todellakaan tee huonoa äitiä jos joskus haluaa olla ihan vaikka vain yksin :)

Mä ootan jo neljättä.. oisit voinu kertoo vähän aikasemmin :(

* Koet olevasi maailman paras äiti.

* Tiedät olevasi ylipäätään parempi ihminen kuin muut.

* Koet tarpeelliseksi allekirjoittaa nimettömällä nettipalstalla kirjoituksesi nimimerkillä lähimmäinen

Se nyt ei todellakaan tee huonoa äitiä jos joskus haluaa olla ihan vaikka vain yksin :)

mutta sitä varten kannattaakin miettiä etukäteen, että lisääntyykö vai väheneekö se oma aika lastenteon myötä.

Onks sulla muita viisauksia jakaa?



Olis elämä paljon helpompaa, kun ei tarviis itte ajatella.

mikä sisaruksista voi olla! On täysin ymmärrettävää että joskus on tilanteita ettei ole järkevää hankkia enempää mutta aika itsekkäältä kuulosti osa noista syistä. Asiassa on myös se kääntöpuoli että toisen lapsen ja sitä useamman kanssa osaa itse ottaa paljon rennommin kuin esikoisen kanssa. Joskus mieten itsekin yhden kanssa että miten voi tehdä lisää kun tuntui niin haastavalta, mutta nyt o 4. tulossa ja vaikka työtä on palon niin olen onnellinen että lapset saa kokea sen rakkauden mitä sisaruksilta saa( ja toki tappelevatkin paljon mutta siinäkin ihmissuhdetaidot kouliintuvat =)). ja monet yhden vanhemmat sanovat että yksin oleva taas vaatii paljon enemmän leikkiseuraa vanhemmista kuin jos on sisaruksia.

niin ei kai kukaan toista tee.

toinen lapsi tuplaisi ruoanlaittoon käytetyn ajan



jos ne syö samaa ruokaa niin samalla kertaa se ruoka kypsyy yhdelle kuin kahdellekin.

Sinä, joka harkitset kuumeisesti sitä, pitäisikö se toinen nyt panna alulle, ettei tule liian iso ikäero.... älä tee sitä jos:

- ekan synnytys ja raskaus olivat sinulta Suuri uhraus

- ekan vauvan hoitaminen oli Raskasta ja Ikävää

- et kestä valvomista

- et rakastanut ekaa lastasi

- jos tarvitset jatkuvasti muita hoitamaan lastasi

- kaipaat Omaa aikaa kipeästi

- koet, että pääsi hajoaa lasten kanssa

- suret menetettyä nuoruuttasi ja entistä elämääsi

- et halua toista lasta aidosti, vaan sitä haluaa mies, mummo tai "yleinen ilmapiiri"

- hankit toisen vain ekaa lasta viihdyttämään, jotta he leikkisivät yhdessä poissa sinun jaloistasi

Mikäli yhdyt useimpiin väittämiin hiljaa mielessäsi, niin kehoitan aidosti tyytymään yhteen lapseen ja rakastamaan, kasvattamaan ja hoitamaan hänen perustarpeensa. Toinen lapsi näet tuplaa lapsenhoidon työmäärän, melun määrän sekä ruoanlaittoon ja vaatehankintoihin kuluvan ajan. Ja vähentää sen vähänkin vapaa-ajan, joka sinulla on yhden lapsen kanssa.

T. Lähimmäinen

kiitos! muut pätee mut rakastan kyllä tätä ainokaista enempi ku mitään tahi ketään.

Hän on itsepintaisesti päättänyt, että ensimmäinen lapsensa on poika ja sen jälkeen hankitaan tyttö. No poika on, joo, mutta entä jollei se toka olekaan tyttö, niin hän antaa kai sen pois? Inhoaa muutenkin lastenhoitoa ja haluaisi että kaikki muut ihmiset sitä poikaa hoitavat, muttei hän. Tyttö kai olisi joku prinsessa jota näytellään kylillä ja puetaan hienosti. Muuta arvoa sillä ei sitten kai olisikaan. Jos olisi ruma tai sairas, niin äiti kai ottaisi matkalaukun ja jättäisi koko sakin isän ja mummun hoitoon.

lapsia vähintään neljä. Neljännen kohdalla äitiys alkaa olla huipussaan.

tuntuu, että monet joihin pätevät useat noista kohdista vielä tekevät lapsia pienellä ikäerolla, että homma olisi nopeasti ohi...ihmettelen, mitä he sitten vanhemmuudesta saavat kun se on kuitenkin täysin vapaaehtoista.

Täytyy myöntää, että itselle esikoisen raskaus oli jonkinlainen uhraus, koska jouduin jättämään rakkaan harrastukseni (kilpaurheilua) siksi aikaa, ja olen surkea valvomaan, ja työntekokin kiinnostaa liikaa :D mutta hoidimme ekan miehen kanssa vuorotellan 3-vuotiaaksi kotona ja kotonaolo, leikkiminen, hoivaaminen jne. oli ihanaa.

Odotan nyt toista lasta ja haluaisin periaatteessa kolme, mutta tiedän, etten selviä enemmästä kuin kahdesta. Mä nimenomaan haluan hoitaa jokaisen "hankkimani" lapsen viimeisen päälle, eli pitkään kotona, harvoin ulkopuolisessa hoidossa, paljon läsnäoloa ja leikkiä ja yhteistä iloa jne, ja tiedostan, että mulla riittää resurssit tarjota tätä kahdelle (juuri ja juuri), mutta kolmelle varmaankaan ei. Joten that's it.

Sinä, joka harkitset kuumeisesti sitä, pitäisikö se toinen nyt panna alulle, ettei tule liian iso ikäero.... älä tee sitä jos:

- ekan synnytys ja raskaus olivat sinulta Suuri uhraus

- ekan vauvan hoitaminen oli Raskasta ja Ikävää

- et kestä valvomista

- et rakastanut ekaa lastasi

- jos tarvitset jatkuvasti muita hoitamaan lastasi

- kaipaat Omaa aikaa kipeästi

- koet, että pääsi hajoaa lasten kanssa

- suret menetettyä nuoruuttasi ja entistä elämääsi

- et halua toista lasta aidosti, vaan sitä haluaa mies, mummo tai "yleinen ilmapiiri"

- hankit toisen vain ekaa lasta viihdyttämään, jotta he leikkisivät yhdessä poissa sinun jaloistasi

Mikäli yhdyt useimpiin väittämiin hiljaa mielessäsi, niin kehoitan aidosti tyytymään yhteen lapseen ja rakastamaan, kasvattamaan ja hoitamaan hänen perustarpeensa. Toinen lapsi näet tuplaa lapsenhoidon työmäärän, melun määrän sekä ruoanlaittoon ja vaatehankintoihin kuluvan ajan. Ja vähentää sen vähänkin vapaa-ajan, joka sinulla on yhden lapsen kanssa.

T. Lähimmäinen

jokaiseen kohtaan KYLLÄ. Esikoinen oli vaativa ja huonostinukkuva ja hermoni olivat riekaleina.



Tulin kuitenkin puolivahingossa raskaaksi ja kiitän päivittäin Luojaa, että saimme tämän toisenkin! Vauva on ollut alusta alkaen tyytyväinen ja yöt ovat olleet rauhallisia.



Isompi sisarus rakastaa pikkuveljeään ja on kovin tärkeänä saadessaan auttaa pikkuisen leikittämisessä ja hoitamisessa.



Lapsilukumme on nyt kuitenkin täysi, eli kaksi ON parempi kuin yksi.