Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Takausvastuiden periytyvyydestä kysyttävää

Vierailija
21.08.2011 |

eli meillä kävi kylässä mies, jonka vanhemmat on joutuneet takausvastuuseen. Miehen isä kuoli ja vieraamme sanoi, että hän joutuu makselemaan näitä takausvelkoja...Miten tuo mitenkään voi olla mahdollista, siis mun tajuntaa ei mene se, että ne voivat periytyä. Eikai jos irtisanoutuu perinnöstä voi mitään velkoja joutua makselemaan?



Toinen kysymys on, että mitä jos saa perinnön, jossa kuollut eläessään oli pistänyt nimernsä takauspaperiin ja mitään ei ollut kuolinpäivään mennessä tapahtunut eli velallinen oli siihen mennessä hoitanut asiansa, mutta myöhemmin takauksen tehneen jo kuolleen, joutunut vaikeuksiin, periytyykö myös tuossa tapauksessa nuo velat??? Tuleeko jostain takauksesta merkintä perunkirjaan jos on paperi jonkun velkakirjassa että on takaaja`?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Velat eivät todellakaan periydy. Usein kuitenkin käy niin, että omaisuutta on enemmän kuin velkaa, ja silloin omaisuuden vastaanottava saa myös velat.



Ja usein on kyse velan vakuudeksi kiinnitetystä omaisuudesta. Eli esim. isoisä on taannut lainan ja kiinnittänyt tilansa sen vakuudeksi, kiinnitys seuraa tuleviakin omistajia.



Takauksista tulee merkintä perukirjaan. Sillä ei kuitenkaan ole kai merkitystä, paitsi silloin kun on perillisen velan takaus.

Vierailija
2/2 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutta jos kiinteistö on kiinnitetty jonkun velan takaukseksi tai osakkeen osakekirjat ovat velan takauksena, niin ne pysyvät takauksena kuoleman jälkeenkin.



Ja sitten kannattaa olla tarkka siinä, että jos velkoja on, niin ei mene koskemaan kuolinpesään ennen selvitystä. Jos ei ole koskenut kuolinpesään eivätkä varat riitä velkojen maksuun, niin kuolinpesä vain julistetaan konkurssiin eikä siitä jää kellekään mitään perittävää (eli kaikilla varoilla lyhennetään niitä velkoja). Sen sijaan jos koskee kuolinpesän omaisuuteen ennen pesänselvitystä ja myöhemmin käy ilmi, että velkoja oli enemmän kuin omaisuutta, niin silloin pesään kajoaja joutuu vastuuseen veloista.



Miehen isoäidille kävi tässä hassusti kun miehen setä, eli poikansa, kuoli. Äiti ei tiennyt kaikista poikansa veloista ja kuvitteli, että perintöä jää ja meni siten makselemaan pojan laskuja ym. (ettei menisi perintään). Sitten kun selvisi, että velkoja onkin enemmän kuin omaisuutta, niin mummo joutui velkojen maksajaksi, koska oli kajonnut kuolinpesään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla