Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huokaus. Mikähän mussa on vikana?
24.03.2010 |
Kun en kestä noiden lasten ääniä montaakaan tuntia päivässä ilman että stressaannun TODELLA...
Oon kyllä aina ollutkin sellainen "hiljainen" ja itsekseni viihtyvä tyyppi, inhoan kaikenlaista riitelyä tms. Ja yllätys yllätys, meillehän on tietysti siunaantunut kaksi ÄÄNEKÄSTÄ poikalasta, temperamentikkaita tahtoihmisiä, joilla vauhtia ja ääntä riittää about miljardi tuntia vuorokaudessa. Lisäksi molemmat tuppaavat olemaan oikeita puhekoneita, eli selittävät KOKO ajan jotain. Vaikka leikkisivät yksinään... Joten mulla särkee koko ajan päätä, tuntuu että korvat hajoo tähän äänten paljouteen, tuun hulluks...
Tarttisin varmaan terapiaa? Aivokuvauksen? Passituksen suljettujen ovien taaksen? Korvien poiston????
Kommentit (5)
vielä lapsia, ja se mua pelottaakin, että miten oikein jaksan kuunnella niitä. Nykyään tulee joskus vietettyä montakin päivää, ilman että puhun kenenkään kanssa, eikä se ole mikään ongelma. Niin miten sitten jaksaisin kuunnella jokapäiväistä monituntista kälätystä, en tiedä. Tartten paljon omaa aikaa ja rauhaa, ei taida lasten kanssa onnistua. Mullakin stressitaso nousee välittömästi, sydän alkaa tykyttää ja hermot on kireellä, jos pitää viettää monta tuntia metelissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolehtikaa että saatte omaa aikaa! Jolloin voitte olla ihan hiljaa ja hiljaisuudessa. Sekin auttaa vähän.
Olen myös aika lailla kuvaamasi kaltainen tyyppi, olen aina ollut. Yritän vetäytyä jonnekin syrjään vaikka lukemaan, jos sellainen mahdollisuus on. Välillä olen itsekäs ja annan poikien selviytyä keskenään, koska ovat muuten koko ajan höpöttämässä jotakin minulle. Välillä lähetän ne pihalle, kun voivat jo olla siellä keskenään. Tsemppiä.
Alue: Aihe vapaa
sinä nyt vain olet ääniherkkä.
Mitäs, jos laittaisit korvatulpat? Ainakin joksikin aikaa, että saisit lepuuttaa korviasi...
Keroisit silloin pojille, että nyt äiti ei kuule niin hyvin, kun on korvatulpat - tulevat sitten kasvojesi eteen, kun on sinulle sellaista asiaa, että kaipaavat vastausta...
Jaksamisia!