Viikko äidillä - viikko isällä

lapset ovat ihan irtolaisia ja meillä lapsi aina ihmettelee että voikohan sitä naapurin tyttöä nyt hake aleikkimään vai ei, missäköhän tällä hetkellä on...ja isä ihan pihalla lasten jutuista silti (äiti siis meidän naapuri).

Luulen että toimisi ehkä teineillä tms mutta ei pienillä lapsilla tai pienillä koululaisilla.

Monenlaisia ongelmia varmasti on, mutta miksei se parhaimmillaan voisi toimia(?)

Ja mitens sulla olisi jos olis sama tilanne?? Kakkonen ei tahdo

oikeen ajatella nenäänsä pedemmälle!! Tuossahan Isälle tulee paljonkin merkirystä ja saapahan Äitikin hengähtää, sitä tuo yhteishuoltajuus on jos kakkonen ei tahdo ymmärtää.



-M34-

Onko sinulla tallainen järjestely? Voisitko kertoa lisää?

Miten lapset ovat suhtautuneet -tuntuuko heistä että heitä riepotellaan paikasta toiseen tms?



Olen aidosti kiinnostunut, koska harkitsemme tällaista yhteishuoltajuutta. Isä ei halua olla pelkkä viikonloppuisä ja toki hänelle soisin puolet lastenkasvatusvastuusta.

vanhempien kyvyttömyydeltä katsoa asioita lapsen näkökulmasta. Lapselle parasta on yksi ' pääkoti' , ei se miten tasan päivät menevät. Voihan sitä muuten nähdä tiheästi toistakin vanhempaa kuin asumalla vuoro viikoin eri paikoissa. Raskasta se olisi aikuisellekin saatika lapselle.

vanhemmat ovat hyvissä väleissä (asuvat noin vajaan kilsan päästä toisistaan) ja lapset eivät ainakaan minun mielestäni vaikuta mitenkään kärsiviltä. mutta enhän minä lasten pään sisällä olekaan.

sellainen järjestely, että tyttö on mulla kaksi viikkoa ja sitten isällä kaksi viikkoa. Asumme parin kilometrin päässä toisistamme ja tämä sujuu todella hyvin. Lapsi on mun luona kirjoilla ja minä saan lapsilisän, mutta elatusmaksua en ota lapsen isältä vastaan. Tämä sen takia, että lapsi on puoliksi kummallakin. Juhlapyhät lapsi on sen luona kumman viikko on kyseessä. lapsi ei ole kärsinyt tästä, koska aina olemme jutelleet avoimesti. Lastensuojeluvalvojakaan ei ollut tätä päätöstä vastaan vaan sanoi, että vanhemmat ne eroavat eikä lapsi. Kummallakin on oikeus lapseen ja lapsella on aina kaksi kotia jossa häntä rakastetaan rajattomasti.

Kritisoijilla ei yleensä ole omaa kokemusta asiasta. Se, että on nähnyt että jollain naapurin lapsilla on näin, ei vielä oikein pätevöitä arvostelemaan.



www. eroperhe. net sivustolta löytää asiallista tietoa ja kokemuksia tästäkin.

mutta olen saanut seurata sivusta ystäväni huoltajuuskiistaa lapsesta; alle 2v ja kyllä sattuu äidin sydämeen. Mies on ihan sairas...

asumuserosin miehestä 2004 alussa ja lapset olivat vuoroviikoin luonamme. Palasimme yhteen, mutta erosimme 2004 joulukuussa.



Lapset ovat nyt kohta 7 vuotta ja 5 vuotta, vuoroviikkosysteemi toimii meillä hyvin. Lapset ovat tahtoneet nimenomaan tällaista järjestelyä eikä mitään muuta.



Mielestäni systeemi toimii hyvin mm. näistä syistä:

- erosimme exän kanssa hyvissä väleissä ja olemme edelleenkin ystäviä

- kasvatustapamme ja arvomaailmamme sekä rutiinit exän kanssa ovat melko lähellä toisiaan

- molemmat vanhemmat panostavat täysillä lapsiin

-molemmat vanhemmat kertovat iloista/suruista/reagoinneista omilla viikoillaan ja keskustelevat lasten kanssa

- viikko-viikko-systeemi on myös esitetty lapsille hyvänä vaihtoehtona: yhden kodin sijasta on kaksi kotia ja siellä kaksi erilaista elämää = eri kaverit

- vanhemmat järjestävät yhdessä joulujuhlan, synttärit jne ja vuorovuosin tai sovitun mukaan juhannukset, joulut, uudet vuodet jne vietetään toisen vanhemman kanssa

- vanhemmat ovat suht tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa





Meillä ei ole ollut mitään ongelmia asiassa. Lapset eivät ole reagoineet näkyvämmin mihinkään, tarhasta saamme myös samanlaista palautetta, että hyvin on mennyt ero ja eron jälkeinen elämä.



Nyt kun esikoinen lähtee kouluun muuttuu sykli hiukan: esikoinen on luonani kymmenen päivää putkeen ja sitten ke-su isällään veljensä kanssa. Kuopus eli veli on isällään saman kymmenen päivää samanaikaisesti kun esikoinen on mulla ja sitten ke-su lapset ovat mulla yhdessä. Eli poika on mulle sitten ns. etälapsi ja tyttö isälleen. Etälasta näkee aikuinen sen 4 vuorokautta joka toinen viikko, mutta lapset näkevät toisiaan joka viikko jommankumman vanhemman luona keskiviikosta sunnuntaihin.

Lapsihan kyllä sopeutuu, mutta ei se silti tarkoita, että se olisi paras mahdollinen ratkaisu.

Niissä perheissä joissa vanhempien välit asialliset ja kasvatusnäkemykset yhteiset ja kommunikaatio pelaa, on tuo ratkaisu ihan toimiva. Jos taas em. asiat eivät kunnossa, lapsen elämä on kyllä aika seksaisin...

Mutta eipä silloin toimi muutkaan systeemit.

Vierailija:

mutta olen saanut seurata sivusta ystäväni huoltajuuskiistaa lapsesta; alle 2v ja kyllä sattuu äidin sydämeen. Mies on ihan sairas...

joten koulu ja myös kaverit ovat samat viikosta huolimatta. Kaverit ovat nopeasti oppineet soittamaan tytölle ja kysymään, kumman luona hän on. Tytön kanssa olen keskustellut paljon tästä tilanteesta, koska alkuun en olisi sitä halunnut, koska pelkäsin, että lapsi kokee tämän systeemin liian raskaaksi eikä hänellä ole kotia oikein missään. Lapsi kuitenkin tyytyväinen tähän tilanteeseen (ei ole tyytyväinen vanhempiensa eroon, mutta vuoroviikkoihin on.) Ei missään tapauksessa haluaisi olla toisen luona vain viikonloppuisin.