Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

avioero

Vierailija
15.03.2010 |

tiedän, että ero on lapselle aina jonkinlainen trauma,mutta suunnittelen sitä kuitenkin. Mikähän on ns. "turvallisin" / vähiten lasta vahingoittava ikä milloin olisi hyvä erota. Liittomme on ns.järkiliitto enään nykyään, joten arki sujuu eikä riitojakaan ole, matkustelemme, käymme töissä ym. Onko ajatuksia /mielipiteitä.



kiitos ja mukavaa maanantaita.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohda ero, jos teillä ei ole "pätevää" syytä siihen. Itse en missään nimessä haluaisi sitä pahaa oloa aiheuttaa lapselleni vain oman mukavuudenhaluni takia, mikä lapselle väistämättä erosta tulee.



Hakekaa teille parisuhdeterapiaa tai yksilöterapiaa tai perheterapiaa ja yrittäkää ymmärtää, että jokainen muodostaa sen oman onnensa itse, siihen ei toista tarvita. Sen sijaan lapsen onnen (ja samalla oman onnenkin) voi viedä ja viekin varmasti eroamalla. On oltava varma, että eron hyödyt ovat suuremmat kuin haitat ja ainakin tuolla lyhellä kirjoituksella vaikuttaa, että näin ei ole.

Vierailija
2/3 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos arki toimii? Ei riitelyä yms. Voit hankkia itsellesi muita kohteita missä toteutat itseäsi esim. työ tai harrastukset ? Onko terapiaa kokeiltu? Itse olen avioero lapsi ja sen takia sanon että kaikkensa täytyy yrittää! En ymmärrä sellaisia eroja lainkaa jossa "rakkaus on loppunut".. Ja jos ero kuitenkin tulee pitää sen exän kanssa vieläkin vetää yhtä köyttä vanhemmuudessa. Pitää tehdä ero ja elämä mahdollisimman helpoksi lapsille ei itselle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

käyn kyllä töissä ja työbon mielekästä, saan siitä paljon. Lähinnä ongelmaksi muodostuu miehen ulkonakäynti 2 x vko:ssa, juo tuolloin noin 3 tuoppia olutta, ei siis ole humalassa,tulee kotiin jo viimeistään 22.30. Tähän ulkonakäyntiin liittyy kuitenkin yhden kannabissätkän polttaminen ja sitä en siedä. Sellaista vaihtoehtoa ei ole kuin että hän ei polttaisi. Asiasta on puhuttu sen sata kertaa. Tiesin polttelusta kun tapasimme 10v.sitten, ajattelin ettei se häiritse, mutta olin väärässä. Muuten mies käy säännöllisesti töissä, hoitaa lapsia, siivoaa ja laittaa ruokaakin. Muuten siin ihan o.k.Tämä polttelu on vain liikaa minulle ja vähentää tunteitani miestäni kohtaan. Ei,pariterapiaan hän ei lähde.Emmekä ole enään mitään teinejä,itse olen 42v ja mies on minua vanhempi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän yhdeksän