1v heräilee vieläkin useasti öisin, en jaksa enää...

Tosin aikaa on kulunut jo reilusti yli 10 vuotta. Vieläkin välillä lapselta kysyn, että mikä sitä silloin pienenä vaivasi. Meillä käytiin unikoulut ja uni eeg-tutkimukset. Mitään syytä ei löytynyt. Lapsi alkoi nukkumaan kunnolla vasta eskari-ikäisenä.



Mä sain lapsen omien vanhempieni luo muutamaksi yöksi kuukaudessa.Olisko sulla ketään joka voisi tarjota yökylää, että saisit joskus nukuttua?

ja helpotti kun täytti 3 v. Joten tsemppiä. Meillä tosin allergiat syynä, mutta eipä se tieto helpota kun ei se sitä nukkumista paremmaksi saa. Suosittelen, että yrität opetella nukkumaan niin, että lapsi on vieressä. Laita vaikka sänky seinää vasten ja lapsi sun ja seinän väliin, ettet pelkää sen tippuvan tai ainakin lapsen sänky ihan sun sängyn viereen, jos riittäisi uninen käden nosto lapsen päälle kun herää...



Tsemppiä

t. yhteensä 5 putkeen nukuttua yötä 7½ vuoden aikana, ne lomamatkalla ilman lapsia

nyt jo 9v ja kaksi vuotiaana alkoi vihdoin nukkua täysiä öitä. Oli ensin koliikkia, sitten maitoallergiaa ja olin kuin sumussa ja ihan mielettömän väsynyt. Vaikkei se ehkä nyt lphduta paljon, mutta kaksivuotiaina useimmilla unirytmi paranee ja jälkeenpäin se kaksi vuotta meni nopeasti. Tosiaan olisiko sulla ketään, kuka voisi välillä valvoa öitä puolestasi? Esim ystävä, kummi, isovanhemmat? Unikouluakin voisit kysellä esim. neuvolasta, että miten ja missä järjestyisi. Voisitko saada perhetyöntekijän nlan kautta, kun kerrot väsymyksestäai? Tsemppiä ja jaksamista. Muista on monia vaihtoehtoja yrittää saada apua. Ja aika auttaa myös. Tiedän tunteesi!

joka on syntymästään saakka nukkunut juuri noin. Se oli aivan sairaan raskasta aikaa, kun ei nukkunut päiväunia ollenkaan max. 10min pätkissä, ja yöunet max. 10h mutta myös pätkissä.

Meillä ei ole ollut allergioita eikä sairauksia, poika vaan on aina ollut todella vähäuninen "vaativatemperamenttinen" vauva, joka ei myöskään viihtynyt vaunuissa eikä auton turvakaukalossa - huusi kurkkusuorana 2h autoreissut eikä mikään auttanut siihen.



Oma kokemukseni neljän äitinä on, että mitä enemmän lapsi ulkoilee ja liikkuu, sitä paremmin hän nukkuu ainakin taapero - leikki-iästä alkaen, mutta lapset ovat synnynnäiseltä temperamentiltaan kuitenkin erilaisia. Itseäni ärsytti sairaasti ihmiset jotka tulivat kertomaan meille ettemme osaa lasta hoitaa kun se ei nuku:0



Jos sinulla on joku, joka voi auttaa silloin tällöin että saat nukkua, auttaisi varmaan, ja jos erikseen pystyt, kokeile tuota taaperon ulkoilutusta ja liikuntaa enemmän kuin ennen..

Tässä yksi linkki vauvojen ja lasten unihäiriöihin, varmasti hyödyllistä luettavaa jos vain jaksat:



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,2547,6444,6445,7649



Voimia sinulle hurjasti, yksin tuo on tosiaan superrankkaa, kaikki sympatiat täältä!

Puolen tunnin, tunnin välein. 1v iässä pahempi kausi, kun oppi kävelemään. Oli infektioherkkä, ja myöhemmin todettiin astma. Oisko sitten pienempänä ollut allergioita, vaikka neuvolasta vakuuteltiin heräilyn olevan "normaalia".



Toisaalta meidänkin tenava oli temperamenttinen, kun nro 6:n huusi juuri automatkat, kylvyt, ihan kaikki olotilan muutokset tai paikallaan pysymiset... :)

paitsi että käyn lisäksi töissä eli ei voi päivisin nokosia ottaa, kun aamulal herättävä jo 06.30... Lapsi 1v1kk herää 2-3 krt yössä.

Appivanhemmat ovat ottaneet lapset nyt pari kertaa viimeisen 3kk aikana yöksi ja tuo on vähän auttanut. Ystävillä on itsellään myös pieni vauva, niin heitä en haluais rasittaa. Myöskään neuvolasta ei ole pahemmin apua tai neuvoja saanut.



Sinä joka sanoit, että anna lapset isälle kun en jaksa niin en kyllä viitsi heitä viedä hautausmaalle, lasteni isä on siis kuollut.



Me ulkoillaan kyllä päivittäin ja yleensä ollaan ulkona pari tuntia aamupäivällä ja pari tuntia iltapäivällä/illalla. Ja päikkärit taapero nukkuu ulkona. Tämä nuorin oppi kävelemäänkin jo tosi varhain. Isommat on lähtenyt kävelemään siinä vuoden iässä niin nuorin käveli tuetta jo 8kk ikäisenä.



Kiitos tuosta linkistä, koitan jossain välissä lukea, jos jaksan.



ap

koko linkkiä klikattavaksi. Sieltä löytyy tietoa mm. siitä, että jollain lapsella voi olla vaikeuksia itse nukahtamisessa ja unen säätelyssä jne.



Onpa sulla ikävä tilanne.



En tiedä auttaako tuon taaperon kanssa perhepeti??

Meillä tuo sikahuononukkuja (siis nyt 5-v poika) on nukkunut sikeimmin perhepedissä eli kylmästi mun vieressä, mutta omassa pinnasängyssä tai myöhemmin omassa huoneessa/sängyssä todella huonosti. Nyt meidän nelonen nukkuu sikeästi vieressä (ikää vajaa 8kk) mutta sivuvaunu-pinnasängyssä ei vaikka olen kuitenkin "vieressä". Väsyneenä nukun mieluummin lapsi vieressä jos hän kerran siinä nukkuu sikeästi.



Voimia sinulle kovasti!!

t. nro 6

tuntuisi että on ainoa tie. Jos lapsi tarvitsee vain rauhoittelua, niin sitä varten tarvitsee tuskin äidin edes herätä.

meillä on ollut sama tilanne, lapsi heräilee nyt 2 v 2 kk vieläkin yleensä vähintään kerran pari, mutta tähän päästiin noin 15-16 kk iässä. Sitä ennen heräili 50 minuutin välein. Määrällisesti nukkui hyvin, mutta tosiaan pätkissä.



Sinulla on ap ollut tosi rankkaa, kun olet miehesi menettänyt ja pienet lapset huollettavana.



Minä kyllä pyytäisin uudestaan ystäviltä apua, vaikka et saisi lasta koko yöksi hoitoon, niin vaikka muutama tunti jonain aamupäivänäkin voisi pelastaa. Surutyö ja valvova lapsi on todella rankka yhdistelmä. Sureminen kun on väsyttävää muutenkin.



Uskon, että kuka tahansa normaalisti nukkuvan vauvan vanhempi voisi yhden yön paikata, saisit edes hiukan levättyä.



Meiltä on toinen lapsi kuollut ja saimme hyvin apua ystäviltä, kun vain uskalsimme pyytää.

sanon. Ehkä sä opit helpommin nukkumaan lapsen vieressä kuin lapsi nukkumaan heräilemättä? Kannatta kokeilla pitempään? Silloin lapsen saa nopeasti rauhoitettua tai nukutettua uudestaan. Joskus myös saatta rittää että olet vieressä niin, että lapsi nukahtaa uudelleen ilman että mitään tarvitsee tehdä. Saattaa myös nopeuttaa sitä että oppii nukkumaan heräilemättä.



Laita lapsi seinän ja itsesi väliin, ja tee muitakin turvajärjestelyjä jos siltä tuntuu.



Meillä on myös paljon heräilevä lapsi, vieressä nukkuu suurimman osan yötä nykyään.

Suosittelen unikoulua. Meillä se ainakin toi ihan yhdessä hujauksessa helpotuksen. Tosin pikkuhiljaa alkoi taas heräilyt... Neuvolasta voi kysyä, olisiko joku unikouluohjaaja, joka voisi neuvoa teitä. Meillä tällainen kävi ihan kotona neuvomassa, mutten enää muista mitä kautta hänet löysin. Ja tosiaan kaikki mahdolliset keinot oli jo kokeiltu aiemmin. Unikoulutettiin sitten 1v2kk iässä.



Nyt tosin ovat (kaksoset siis nämä) jo 3,5v ja edelleen valvottavat :( Tämän ikäiselle ei oikein enää unikouluakaan voi pitää, joten seuraavaksi varmaan neuvolapsykologilta neuvoja kysymään. En enää tiedä, mitä muutakaan tehdä.

Vaikka niistä nykyisin vähän turhaankin hössötetään niin kannattaa kyllä ihan kunnolla selvittää voisko olla jotakin allergiaa (tai toisinkin voi sanoa, yliherkkyyttä jollekin ruoka-aineelle). Meillä esikoinen heräili läpi yön kolme vuotiaaksi kunnes allergiat selvisivät ihan melkein vahiongossa. Lähes ainoa oire oli tuo levottomuus öisin... Päivällä nukkui hyvin. Kuopuksen kanssa tilanne oli sama mutta onneksi vanhasta kokemuksesta tajusin heti missä mennään ja ruokavalio saatiin kuntoon ja unetkin jo heti alussa. Toki ne unet voi automaattisestikin parantua jossain vaiheessa silloinkin kun syynä on allergia koska niilläkin on taipumus iän myötä helpottaa. Ja ihotestit tai verikokeet eivät välttämättä kerro mitään vaan toisilla ainoastaan altistuksilla saa allergiat selville. Meillä on vaatinut jopa 2vkoa ennenkuin oireet tulee.

Miellä olen antanut huonosti nukkuvan 1v jäädä ensimmäisenunipätkän jälkeen meidän sänkyyn, kun en yksinkertaisesti jaksa siirrellä. Nukkuu vieressä ehkä aavistuksen paremmin, jos osaan itse olla hyvin paikallani.



Mutta eniten tässä tilantessa ahdistaa se, että miten onnistuu lapsen siirtyminen omaan sänkyynsä? ELi vieressä nukuttamista suosittelevat: koska lapsenne on siirtynyt omaan sänkyynsä? Miten olette siirtymän tehneet?



Jos nyt tietäisin, että en tee itselleni jatkossa hallaa vieressä nukuttamisella, niin tilannetta olisi paljon helpompi kestää. Nimittäin unen laatuun ja selän kiepytymiseen vaikuttaa tuo vieressä nukuttaminen, vaikka tavallaan helpompaa.

Tuosta ei nyt huolta kannata kantaa, että miten omaan sänkyyn sitten joskus myöhemmin. Teet sen muutoksen, kun olet itse riittävän virkeä ja hyvissä voimin. Silloin löytyy mielenlujuutta ja jaksaa sen opettelun.



Kun Sulla on ap vanhempiakin lapsia, niin tiedät, että joka muutoksen jälkeen joudut opettamaan nukkumisen uudestaan. Mä tekisin vaikka niin, että jonkun loman lopuksi omaan sänkyyn.



Mutta nyt on tärkeintä, että saat itse levättyä.

Vaikka niistä nykyisin vähän turhaankin hössötetään niin kannattaa kyllä ihan kunnolla selvittää voisko olla jotakin allergiaa (tai toisinkin voi sanoa, yliherkkyyttä jollekin ruoka-aineelle). Meillä esikoinen heräili läpi yön kolme vuotiaaksi kunnes allergiat selvisivät ihan melkein vahiongossa. Lähes ainoa oire oli tuo levottomuus öisin... Päivällä nukkui hyvin. Kuopuksen kanssa tilanne oli sama mutta onneksi vanhasta kokemuksesta tajusin heti missä mennään ja ruokavalio saatiin kuntoon ja unetkin jo heti alussa. Toki ne unet voi automaattisestikin parantua jossain vaiheessa silloinkin kun syynä on allergia koska niilläkin on taipumus iän myötä helpottaa. Ja ihotestit tai verikokeet eivät välttämättä kerro mitään vaan toisilla ainoastaan altistuksilla saa allergiat selville. Meillä on vaatinut jopa 2vkoa ennenkuin oireet tulee.

meillä oli lapsella "onneksi" muitakin oireita, niin allergiat tajuttiin. Mutta osa ruoka-aineista reagoi ainoastaan tiheänä heräilynä. Ei kai sitä saa nukuttua, jos vatsaan sattuu.

Unikoulu on oikeaan asiaan ihan ok, mutta kaveripiiriin on osunut sen verran monta vastaavaa tapausta, että joskus mietityttää kuinka paljon unikoulutetaan lapsia, jotka eivät "osaa" nukkua, kun todellinen syy on jatkuvat fyysiset vaivat.

Omalla kohdallani tuntui pahalta ajatuskin, että meinasin alkaa unikouluttamaan omaani ympäristön painostuksen vuoksi, kun todellisuudessa lapsi tarvitsi kivuissaan äitiä lohduttamaan yöllä.

meillä on lapsille tullut yöheräilyä

- ruoka-aine allergioista (kaikille kolmelle)

- astmasta (keskimmäiselle)

- refluksista (keskimmäiselle)

- korviin kerääntyvästä vaikusta, vaatii viikoittain Ceridal öljyn (kuopus)

- korvien ilmastointiongelma (keskimmäinen)



Ja keskimmäistä "unikoulutettiin" huonolla menestyksellä kunnes löydettiin sopiva ruokavalio, riittävät lääkkeet astmaan, allergioihin, rerluksiin ja korvat putkitettiin. Sitten on oppinut nukkumaan ilman unikouluja.

Aina 1,5v ikään asti ei nukkunut kun vartin tai puoltuntia ja heräsi. Vieressäni nukkui aavistuksen paremmin, mutta heräili silti tiheään. Käytiin kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa, mutta mitään vikaa ei löytynyt.



Sitten tuossa 1,5v iässä olin niin kyllästynyt, että päätin yhden tuttavan suosituksesta mennä vielä kerran yksityiselle lääkärille, sellaiselle joka oli alan parhaita allergialääkäreitä. Päästiin allergiatesteihin, joissa ei mitään näkynyt ja samoin saatiin lääke refluksiin. Oltiin aiemminki saatu lääkettä refluksiin, joka ei ollut tehonnut, mutta tuo oli eri lääke. En nyt muista enää nimeä kun tästä on monen monta vuotta aikaa eikä poika tarvitse enää refluksilääkettä. Tuo lääke oli kuitenkin kuin taivaan lahja. Heti sen aloitettuamme poika alkoi nukkua paremmin ja muutamassa päivässä nukkui yöt kokonaan. Lisäksi ajan kanssa löydettiin myös muutama ruoka-aineallergia, joille poika on yhä allerginen.