Lue keskustelun säännöt.
Nyt kasvatusapua, kiitos! (4-vuotiaan itkukohtaukset)
24.01.2010 |
4-vuotias tyttöni on aina ollut temperamenttinen. Nyt on keksinyt, että alkaa itkeä vollottamaan jos ei saa tahtoaan läpi.
Tyttö siis sanoo, että jo en suostu tämän vaatimuksiin, niin hän alkaa itkeä. Sitten tyttö alkaa tosiaan huutaa vollottaa aivan yhdeltä istumalta, kyyneleet valuvat pitkin poskia ja hän aivan tärisee itkusta. Tiedän, että lapsi teeskentelee ja haluaa vain tahtonsa läpi, mutta esitys on niin aitoa ja saattaa kestää tunninkin. Kun olemme kotona, niin pelkään naapurien reaktioita ja jos olemme kadulla, niin ihmiset käntyvät katsomaan.
Onko muilla tällaista 4-vuotiaiden kanssa? Kuinka tässä pitäisi toimia?
Kommentit (3)
Älä turhaan mieti mitä muut ajattelevat. Toisten naamasta ei edes voi nähdä ajatuksia, sillä esim. yrmeä täti ei välttämättä paheksu sinua, vaan käy itse pikavisiitillä omien lastensa pikkulapsiajassa ja muistaa miten raskasta se oli.
Tärkeintä on, että olet lapselle jämäkkä aikuinen, joka ottaa vastaan kaiken sen tunnekuran, jota lapsi viskoo. Aikuisen tehtävänä on olla lapsen tunteiden jätemyllynä! Jos alat pelätä (lastasi, muita ihmisiä, mitä tahansa), aistii lapsesikin sen ja hänelle tulee turvaton olo.
Eli: kun lapsi seuraavan kerran hyppää itkujunan kyytiin, odottelet asemalla junan paluuta. Älä lähde mukaan itkuun, älä turhia tyynnyttele, älä lahjo, älä pelästy. Voit toki kommentoida ja sanoa että "nyt Mirkkua taitaa suututtaa, kun et saanutkaan laittaa kesäkenkiä pakkaseen". Se on ihan ok ja itse asiassa tärkeätäkin, että lapsi saa kuulla tunteensa olevan ihan normaali.
Sitten kun pahin parku tai kiukku on taittunut, voi otta tilannetta taas haltuun. Esim. jos huuto tuli noista kesäkengistä talvikelillä, voi lapsen hieman rauhoituttua nostaa esiin kahdet talvikengät ja sanoa, että "kummatko haluat laittaa jalkaan". Lapselle annetaan mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa, mutta aikuinen asettaa rajat.
Mitä selkeämmät rajat teillä on ja mitä paremmin lapselle osoitat, että kanssasi ei turhaan pelleillä, sitä vähemmän syytä lapsella on heittäytyä parkuleikkiin. Ei se parkuminen ole lapsestakaan mukavaa, joten älä lähde mukaan semmoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä yleensä sanon ettei toimi mun kanssa. Monesti selitän et kyllähän se paha mieli tulee jne. mut ei voi mitään ei vaan toimi meillä.
4-v. herkästi reagoiva raivotar. Aika auttaa ja hyvät hermot...