tuleeko mun vauva häiritsemään naapureita?

Ihan oikeasti pelkään, että häiritsen ihmisten elämää esim öisillä itkuilla. :( Käy aika raskaaksi muillekin jos naapurista kuuluu jkatkuvasti häiritseviä ääniä.

Oonko ihan pönttö kun murehdin tällaista. Asiat ratkeaa tottakai siihen kun pääsemme omaan taloomme, mutta muutama kuukausi olis sitten tuossa asumista. Olen elänyt koko ikäni kerrostalossa tähän rivariin asti eli en ole mikään noviisi tässä naapuriasiassa:D

Eikä kaikki vauvat itke tuntikausia, koliikkia ei sentään onneksi ole kaikilla vauvoilla.

joten turha murehtia. Ja voi käydä kuten meilläkin; erittäin helppo ja hyväntuulinen vauvelimme ei itkenyt edes joka päivä, eikä koskaan kovin pitkään muutenkaan. Naapurit ei varmasti edes tietäis että meillä on pieni lapsi jos eivät olisi nähneet rattaita. :)

tai murehtia ollenkaan...



Vauvanne voi oikeasti olla tosi kiltti joka ei paljoakaan itke, niinkuin meidän molemmat lapsemme ovat olleet. Itku on tullut vasta sitten kun on joku sattunut tai äiti ei ole heti tajunnut antaa tissiä nälkään.



Voihan tietysti olla myös toisinpäin, mutta sillehän ei sitten voi mitään. Ja minun mielestä tuo ihan pienen vauvan itku ei edes ole niin kovaa että voisi kauheasti naapureita häiritä. Toisaalta mulla taas ei ole kokemusta kuin omista lapsista!



Mut anyway, älä murehdi turhaan!!!

teille vastauksista. tottahan se on: sille ei voi mitään. ja elämäähän se vaan on, se on naapurienkin hyväksyttävä:)

tässä sylissä huutanut pari tuntia.Asutaan rivarissa,ei sille mitään voi.Jos voisin asialle jotakin,tekisin.

meillä toinen lapsi huusi öisin n.22-01. Ja kerrostalossa asuttiin silloin, varmasti kuului käytävään asti, oli huonosti eristetty talo vielä. En antanut häiritä, muutakin mietittävää oli...

Meilläkin kuuluu varmasti kun kullannuppu availee ääntään, koska kuuluu yläkerrastakin kun heidän pojalla on paska päivä.



Kun on valittu näinkin tiivis asumismuoto, kuten kt tai rt, niin väkisinkin suostuu jonkin verran joskus kuuntelemaan naapuriensa elämää.



Ja sitähän tää vaan on, vauvan itku, naapuripariskunnan lemmiskely ja toisen tappelu silloin tällöin. Elämää. Joka sitä ei kestä, on valinnut väärän asumismuodon.



Heti heität metsään tuollaiset mietteet!!!!

Kyllä varmasti suuri osa ymmärtää vauvan itkun naapurista.

Ja meillä uhmaikäinen pitää enemmon toisinaan meteliä kuin vauva :)

et kai tosissasi luule, että vauvat syntyvät yleensä omakotitaloihin?



Itse olen samanlaisessa tilanteessa, väliaikaisesti rivarissa asuva, ja kyllä se vain on niin ajateltava, että rivi- ja kerrostaloissa saavat ja asuvat kyllä muutkin kuin meluamisiän ohittaneet koululaiset, hiljaiset aikuiset ja vanhukset.

tuo on kyllä täysin turha murhe. Vauvan itku on normaalia elämää.



Ja sitten on se tosiasia, että joku 2-3-vuotias kyllä itkee ihan hirveän paljon kovemmalla äänellä kuin vauva.

joskus pihalla siis? voisit puhella asiasta naapureiden kanssa?

meillä oli ennen taloa naapurissa melkein kuuro mummu ja sit tämä toinen naapri aivan ihana ja jo puheli että sit lapsia, tyttöjä tai poikia. eli hän olisi enenmmänkin halunnut elämää taloon. ja seinät oli kyllä aika ohutta kamaa.

älä murehdi.



Meillä oli kova yöhuutaja, mutta olla silloin vauvan kanssa sellaisessa paikassa, josta vähiten kuuluu naapuriin. Eli esim keittiön seinän takana ei ollut naapurin makuuhuonetta...

Minäkin mietin etukäteen paljonko vauva häiritsee naapureita. Mutta kun tuli koliikkivauva, joka itki paljon, täytyy myöntää, ettei enää jaksanut kamalasti kiinnostaa häiritsikö naapureita vai ei. Ei sille mitään voinut ja huonosti nukkuessa ja paljon itkevää lasta kanniskellessa ei jaksanut enää oikein muista kiinnostua. Mutta ei kuulemma ollut pahemmin häirinnyt, mitä jälkikäteen naapureiden kanssa juttelin. Joitakin ihmisiä sitten häiritsee ihan mikä vain ja sillekään ei oikein voi mitään.