Jos on 2 samaa sukupuolta olevaa lasta ja on raskaana
niin vastatkaas rehellisesti:
ajatteletteko, että nyt ne tekee kolmannen lapsen siinä toivossa, että saisi eri sorttia?
Kun perheessä on vaikka kaksi tyttöä tai kaksi poikaa ja äiti kävelee maha pystyssä, onko se noloa? Tuleeko heti mieleen että ne haluaa nyt viimeinkin sen tytön/pojan mitä niillä ei vielä ole? Tuntuuko kolmas lapsi sellaiselta sukupuoliyritykseltä, toisin kuin jos perheessä on jo tyttö ja poika, ja äiti kulkee maha pystyssä? Onko tässä tapauksessa kyse vain siitä, että vanhemmat haluavat kolme lasta?
Kommentit (36)
Itse olen aina jotenkin ajatellut itseni "poikien äidiksi". Kun esikoispoika oli syntynyt ja toista lasta suunniteltiin, hankimme jo kerrossänkyihin lapsille poikamaiset, siniset laivalakanat yms. Kakkonen potki tosi kovaa mahassa ja olin varma, että tulee esikoiselle hyvä pelikaveri.
Ylimääräsessä ultrassa vkolla 28 meille kuitenkin kerrottiin, että tyttöhän onkin tulossa! Sain sopivasti valmistautumisaikaa henkisesti. Ja vaihettiin päikkäin lastenvaatteita ystäväperheen kanssa, johon oli poika syntynyt tytön jälkeen.
Loppuen lopuksi olin kyllä tosi onnellinen tytöstämme.
Mieheni yllätti sillä, että hän sanoi, että lapset riittää nyt, kun on jo molempia sukupuolia. Kolmea oltiin suunniteltu aiemmin. No, nyt meillä on kolmaskin. Ikävä vain, että odotusaikana ja vauvan synnyttyä tajusin ihmisten innostumattoman käytöksen johtuneen siitä, että he luulivat kolmatta vahingoksi! Onnitteluja ei paljon tullut. Kun nyt jo oli ne poika ja tyttö! Käsittämätöntä! Ihan typerää kysellä ja kommentoida sukupuoliasiaa, kun ei siihen voi kuitenkaan vaikuttaa.
mutta tajuan kyllä että yhtä hyvin voi olla niin, etteivät toivokaan. Ihmisiä on erilaisia.
Toki tiedän ettei asia välttämättä ole niin, se vaan tulee ekana mieleen
Itsekin toisinaan haaveilen kolmannesta tytöstä (siis kaksi löytyy ennestään). Poikakin olisi ok, mutta en osaa kuvitella sitä, että synnyttäisin pojan.
Minulla vähän sama tilanne, mutta kaksi poikaa ja kolmas siis haaveissa (vaikka toki tyttökin käy!) Kolme lasta olen aina halunnut, sama se mitä sukupuolta.
pidän itsestään selvänä että kaikki haluaa molempia sukupuolia ja jotenkin epäonnisena tai ainakin vajaana perheenä sellaista joissa on vain toista.
Yleensä mä ajattelen että toivottavasti nyt saavat sitä toistakin sorttia eikä tule taas samaa sukupuolta oleva kuin edelliset.
Itsekin toisinaan haaveilen kolmannesta tytöstä (siis kaksi löytyy ennestään). Poikakin olisi ok, mutta en osaa kuvitella sitä, että synnyttäisin pojan.
salaa mielessä toivon että saisivat toista sukupuolta koska oletan heidän yrittävän sitä
helpompi toteuttaa
- samat harrastukset
- yhteiset leikit
- kierrätys
- huonejako tms.
Johtuu varmaankin siitä, että oamssa lapsuudenperheessäni meitä oli kolme tyttöä.
Toisaalta vanhempia "kasvattaisi", jos olisi molempia sukupuolia. Useinhan poikien/tyttöjen äidit ovat aikalailla ennakkoluuloisia toista sukupuolta kohtaan, yhden pienen lapsen (poika) äitinä olen saanut kuulla hyviltäkin ystäviltäni (joilla tyttöjä) outoja kommentteja poikien vilkkaudestta/haasteellisuudesta/hitaasta oppimisesta (jo siis vauvaaikana uumoilivat, ettei opi puhumaan samaan aikaan kuin tytöt jne).
Summa summarum, en ikinä ole ajatellut, mitkä ovat kolmatta lasta odottavien ajatukset/toiveet.
En vaan ole varma jaksanko sitä raskaus aikaa kun kaiken maailman idiootit kuvittelee että ollaan lähdetty "yrittämään sitä tyttöä". Ja sitä arpomista ja pohtimista ja ihmisten toivottelua että kumpa nyt tulisi tyttö. Kun asia ei ole niin. Toivon kolmatta poikaa, tyttö on kyllä tervetullut mutta ensisijaisesti haluan vielä yhden lapsen ja oletan että jos sellainen tulisi että se olisi myös poika.
no kyllä mä ajattelen, että ne haluaa kolmannen lapsen.
ja ajatukseni silloin kun kuulin raskaudesta ja en ole kertaakaan ajatellut että sitä toista sukupuolta olisivat tavoittelemassa. Ainoastaan kerran sellainen ajatus on käynyt mielessä - perheessä on 3 poikaa ja tyttö ja kolmannesta pojasta vanhemmat sanoivat jo että hän jää viimeiseksi (eikä siis jäänyt). Mutta loppujen lopuksi tässäkin tapauksessa ajattelen enemmänkin että he halusivat ison perheen kuin että olisivat halunneet juuri sen tytön vielä.
Meillä on kolme poikaa ja sopii että neljäskin on poika.
Ollaan jopa mietitty miehen kanssa että tyttö olisi vaikeampi: uusia hankintoja, huonejaot?
Minusta ei ole noloa olla raskaana. Tätä haluttiinkin!
parhaillani vauveli-esikoinen 2kk. nukkuu käsivarsilla
itsekin olen halunnut aina vähintään kolme lata sukupuolista välittämättä. nyt meillä on kaksi poikaa ja kolmas joskus tehdään kyllä! aivan kuin oli alkuperäinen ajatuskin.
että kaksi tyttöä on ja kolmatta odotan. Sikäli en odota tästä erityisesti poikaa, koska suunnitelmissa on "hankkia" (jos kaikki menee hyvin ja lapsia suodaan)vielä ainakin kaksi tai kolme lasta. Voi olla, että jos saadaan viisi tyttöä, niin ehkä herkemmin hankittaisi vielä kuudes kuin jos olisi sekä tyttöjä että poikia sama määrä.
mä oon aina halunnut monta lasta. ja oisin tehnytkin niitä monta, vaikka olis tullut tyttö-poika-tyttö-poika...
mutta, on tullut kolme poikaa ja neljäs vielä salaisuus!
mutta, olen kyllä kyllästymiseen asti saanut vastailla kysymyksiin tyttöaiheista!! huh huh!
onneks on pitkä pinna ja tarvittaessa ei jaksa pitää yhteyttä tollasiin jotka vain ajattelee että halutaan tehdä niin kauan lapsia, että tulee toistakin sukupuolta!
asiat olisivat paljon helpompia varmaan (vaatteet kiertoon, huonejaot...)jos olisi vaan yhtä sukupuolta!
mutta, meille tärkeintä on lapset ja meidän yhteinen yhtenäinen perhe!!!! ja rakkaus jne...
Muistan kun muutettiin tänne ja tuolla naapurilla kolme poikaa.Miehelle sanoinkin että eivät ole saaneet tyttöä.Heh..heh.. no meillä ennestään kaksi tyttöä ja kolmas tulossa...todennäköisesti on tyttö,hieman epävarmaa veikkaus oli.Itse toivoin kolmannesta poikaa olin todella pettynyt kun ei tule ehkä meille poikaa,mutta tunteet meni ohi ja en voisi kuvitella enää olevanikaan pojan äiti...ehkä koskaan.Uskon että niin tarkoitettu että meillä tulee olemaan kolme tyttöä eikä yhtään poikaa.Mitä tulee tyttöjen ja poikein luonne-eroihin, niin sitä mieltä että voi olla hoivaavia tyttömäisiä poikia ja toisaalta sitten poikamaisia tyttöjä.
Itse sain suuresti ihmettelyä aikaiseksi kun halusin vielä lapsia, vaikka meillä oli jo tyttö ja poika!?:O No nyt meillä onkin sitten jo 12 lasta...ja yhtä monta niitä olisi vaikka kaikki olisivat samaakin sukupuolta, sillä halusin 12 LASTA, en sukupuolia;D
ja ennen kuin meillä oli yhtään lasta, sanoin, että haluan monta lasta, jos vain saamme. Jos joku arveli meidän poikaa yrittävän, ihan sai rauhassa arvella. Meille oli pääasia, että saataisiin elävä vauva, terveys oli jo bonusta. Yhtään en tunne perhettämme epäonnistuneeksi tai epäonniseksi. Hauskan paljon saamme huomiota liikkuessamme, kun joka toisen täytyy kysyä, että ovatko nuo kaikki omia tai ovatko nuo kaikki tyttöjä (joo, eivät ole, muuten vaan kaikilla mekot!)?