Lue keskustelun säännöt.
Miten toimisit, jos joku tuttusi toisi pienen vauvan teille usein hoitoon?
23.01.2010 |
Meidän omat lapset on jo suht isoja, nuorin on pian 4v. Sen sijaan siskoni sai 3,5kk sitten esikoisensa (kärsivät lapsettomuudesta) ja ekat 3viikkoa oli vauvansa kanssa kotona, mutta sen jälkeen on tuonut tytön meille hoitoon 2-4kertaa viikossa. Arkisin yleensä muutamaksi tunniksi ja viikonloppuna yöksi tai kahdeksi. Kyse ei ole mistään itkuisesta vauvasta, vaan on suht helppo vauva, ei pahemmin turhista itke. Mielelläni hoidan kyllä siskoni vauvaa, mutta mietin vaan, että pitäisikö tästä olla huolissaan. Siskoni haluaa millon mistäkin syystä vauvan hoitoon, välillä on vaan itse kotona ja sitten tuo yöhoito on siksi, että saavat olla miehensä kanssa kaksin.
En tiedä mitä tässä tekis, nuo muutaman tunnin hoidossa olot ymmärrän, mutta tuo yöhoito on minusta liikaa tuon ikäiselle. Vai ylireagoinko vaan?
Kommentit (41)
koska ap:lla on itsellään 5lasta ja sit pitäis vielä jaksaa hoitaa vauvaa sen lisäks. Ap:lla on varmasti omissakin tarpeeksi hoitamista ym. ja kertoi myös haluavansa viettää aikaa kaksin miehensä kanssa ja nyt se ei onnistu kun siskonsa vauva on heillä joka vkl.
Siksi sanoin, ettei tavallaan ole täysin sama asia, koska teidän tapauksessa isovanhemmillanne ei ollut muita alaikäisiä lapsia huollettavana kuten ap:llä ja minusta on todellakin ymmärrettävää, että viidessä lapsessa on tarpeeksi työtä eikä siinä enää tarvitsis siskon vauvaa hoitaa, ainakaan öisin.
Itse nimittäin juttelin juuri jokin aika sitten siskoni kanssa lastemme kyläilyistä ja yökyläilyistä. Pikkusiskoni asuu aivan eläkkeellä olevien vanhempiemme lähellä ja näin lastenhoitoavun saaminen on ollut helppoa ja itsestäänselvää. Heidän lapsensa on ollut mummolassa hoidossa päiväsaikaan jo alle viikon ikäisenä, yökylässä muutaman viikon ikäisenä ja 4 yötä hoidossa muutaman kk ikäisenä. Käytännössä vauva vietiin hoitoon aina kauppareissujen, siivouspäivien, ravintolareissujen jne. ajaksi.
Minun mielestäni varsin usein ja pienenä, mutta en sitä hänelle koskaan sanonut. Ei mielestäni ollut minun asiani puuttua asiaan. Eikä sanonut kukaan muukaan. Äitimme kyllä puhui asiasta minulle, mutta myös siihen sävyyn että eipä ole hänenkään syytä tuota arvostella, vaikka itse tekisikin toisin. (Vaikka olinhan minäkin päivähoidossa jo 3 kk iästä lähtien.)
Kun nyt sitten myöhemmin siskoni kanssa noista hoitoasioista puhuimme, hän kauhisteli sitä kuinka myöhään meidän lapsemme ovat olleet hoidossa. Hänestä oli suorastaan uskomatonta, että eivät olleet yökylässä alle 2-vuotiaina (meillä on pitkä matka mummoloihin).
Vieläkään en sanonut heidän tavoistaan mitään. Minulla siis on edelleen käsitys että heidän tapansa ovat "outoja" ja hänellä että meidän tapamme on "outo".
En kuitenkaan tiedä miten asiasta olisi koskaan voinut puhua rikkomatta välejä.
Heidän lapsensa on oikein ihana ja hyvin kehittynyt. Suhde vanhempiin on oikein hyvä ja "normaali". Pienenä tosin joskus mummon piti tulla keskellä yötä nukuttamaan tyttö, kun äiti ja isä eivät siinä onnistuneet ja lapsi kaipasi mummoa. Siskoni ja hänen miehensä ovat mukavia ja "normaaleja" ihmisiä. Kaikki siis ainakin näillä näkymin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariskunta kärsi lapsettomuudesta toistakymmentä vuotta ja kun sitten vihdoin lapsen saivat, eivät jaksa/viitsi hoitaa lasta juuri yhtään itse.
Jo aivan vauvana oli jommankumman mummon hoidossa jatkuvasti. Usein jopa viitenä päivänä viikossa jompikumpi mummo hoitaa lasta (aamusta iltaan,) vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole töissä. Nyt lapsi on toisella vuodella, mutta sama touhu jatkuu. Aina jos mitään syytä keksivät, niin pyytävät mummoa hoitamaan. Mummon ovat liian kilttejä kieltäytymään, vaikka ovatkin välillä oman jaksamisensa rajoilla.
Itsekin voisin joskus lasta hoitaa, mutta pelkään, että lapsi kohta asuu meillä ja siksi en uskalla ottaa hoitoon. Meillä on omiakin lapsia muutama ja käyn itse töissä ja mies on normaalia enemmän pois töidensä takia.
Tässä tapauksessa luulen, etteivät ymmärtäneet alkuunkaan kuinka sitovaa ja raskastakin elämä lapsen kanssa on. Sitten yrittävät jatkaa samaa elämää kuin ennen lastakin.
Nyt sanot ap sille siskollesi, että ottaa sinun lapsesi yhtä moneksi yöksi hoitoon kun olet hoitanut hänen vauvaansa tai vaikka niin, että kun olet hoitanut 5 yönä niin siskosi saa kaikki sinun 5 lasta hoitoosi. Tämä olisi ihan reilu peli. Oikeastaan lopetat heti! tuon yön yli hoitamisen ja sanot, että noin pieni ei voi olla äidistään erossa tuon ikäisenä, normaali kiintymyssuhteen kehittyminen vaarantuun, oikeasti! Etsi vaikka siskollesi kehityspsykologian kirjoja luettavaksi.
Toisaalta omapahan on asiansa, mutta voi lapsi olla isompana, viimeistään murrosiässä aika pulassa itsensä kanssa kun vauvana "laiminlyödään".
Mä olen sitä mieltä,että tuossa ei ole mitään niin kauhean outoa. Siskollasi ei luultavasti ole ketään muuta hoitajaa. Mä olen aivan täysin varma,että siskosi luottaa suhun hoitajana niin,että pitää sua hyvänä ja luotettavana hoitajana lapselleen.
Mitä pahaa on siinä,että haluaa yhteistä aikaa miehensä kanssa? äideillä on jokin ihme käsitys,että kun saadaan lapsia niin parisuhde pitäisi unohtaa. Älkää nyt arvostelko jokaisen jokaista liikettä vaan eläkää omaa elämäänne omalla tavallanne.
Ja sinä AP, jos et jaksa ottaa lasta hoitoon viikonloppuisin niin sopikaa vaikka,että ei ihan joka viikonloppu? Mikset haluaisi pientä vaavia hoitoon? Minä ainakin haluaisin.
Nyt sanot ap sille siskollesi, että ottaa sinun lapsesi yhtä moneksi yöksi hoitoon kun olet hoitanut hänen vauvaansa tai vaikka niin, että kun olet hoitanut 5 yönä niin siskosi saa kaikki sinun 5 lasta hoitoosi. Tämä olisi ihan reilu peli. Oikeastaan lopetat heti! tuon yön yli hoitamisen ja sanot, että noin pieni ei voi olla äidistään erossa tuon ikäisenä, normaali kiintymyssuhteen kehittyminen vaarantuun, oikeasti! Etsi vaikka siskollesi kehityspsykologian kirjoja luettavaksi.
Toisaalta omapahan on asiansa, mutta voi lapsi olla isompana, viimeistään murrosiässä aika pulassa itsensä kanssa kun vauvana "laiminlyödään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva kanssa jne. Voi olla että tarvitsee tukea vanhemmuuteensa. Kuulostaa ainakin siltä.
Mä en ottaisi usein hoitoon. Mä hoidan joskus kavereiden lapsia, välillä pari tuntia ja joskus ovat yön yli. On ollut vauvoja hoidossa ja sitten isompia lapsia, mutta ikinä mä en ketään usein hoida.
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin, mahtaako siskolla olla synnytyksen jälkeistä masennusta. Jos ei, niin pitäisin kyllä pidemmän puhuttelun vanhemmuudesta ja vastuusta.
en antaisi alle vuoden ikäistä kokonaiseksi yöksi hoitoon ollenkaan.. niin monta tuntia annan olla hoidossa ku on ikää kuukausina ja niin monta yötä ku on ikää vuosina :) (tietenkin vähän voin joustaa, mut pääsääntöisesti näin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että sisko on hyvä ja alkaa ihan itse ottaa vastuuta omasta kaivan toivotusta lapsestaan...
antaa noin paljon lastaan hoitoon ja jopa yöhoitoon tämän tästä, ei kyllä ole kaikki ihan kunnossa, etenkään jos ei esim. koliikin tms. takia tarvita edes yhden yön kunnon unia. Ehkä ei ihan ruusunpunaiset odotukset ja vauva-ajan realiteetit vastanneet toisiaan? Ehkä todella on synnytyksen jälkeistä masennusta tai muuta elämänhallintaongelmaa? Onko isästä riittävästi tukea uudelle äidille vai onko lapsen saanti ollut vain äidin unelma ja yksin ei jaksakaan vauvastaan nauttia? Miten äiti muuten suhtautuu vauvaan ja vauvan tarpeisiin? Vastaako itkuihin tai kontaktinottoon; jutteleeko, hymyileekö, vaihteleeko äänensävyä, katseleeko silmiin, tykkääkö hoivata ja helliä jne. vai onko hoito vain hiljaista, monotonista suorittamista, jos vauva ei itke, se saa olla yksin, vauvaa vain hoidetaan mutta hänestä ei välitetä?
Yrittäisin kyllä jutella ihan vakavasti asiasta ja kehottaa ottamaan asia esiin myös esim. neuvolassa. Äitejä ja äidinvaistoja on toki erilaisia mutta keskivertoäiti ei kyllä malta eikä tohdi hoidattaa noin pientä vauvaa jatkuvasti muilla. Yökylään etenkään ei noin pientä saisi antaa, asiantuntijoiden mukaan suositus olisi n. max yö/ikävuosi.
Jotain omituista äidin ja vauvan vuorovaikutuksessa epäilisin olevan ja se on aika iso riski lapsen myöhemmälle kehitykselle, esim. masennuksen syntymiselle. Ole tarvittaessa vaikka itse yhteydessä neuvolaan ja kerro huolestasi, jos äiti itse ei näe asiaa ja jos asia ja esim. alussa kyselemäni seikat herättää sinussa huolta. Parempi turha yhteydenotto ja asian selvittely kuin pikkuvauvan jatkuva henkinen laiminlyönti. Isommissa kaupungeissa on menossa vauvan ja vanhemman varhaista vuorovaikutusta tutkivia ja parantavia projekteja, joihin voi päästä esim. neuvolan suosituksella mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi olla lainkaan yötä erossa äidistään ja muutenkin noin usein hoitoon tuominen on erikoista.
No jos et koskaan kieltäydy niin miksei toisi
vauvaansa muilla. Muutama tunti sillon tällön ois ok, mutta useasti viikossa ja vielä öitä ei todellakaan ja tämä pitäis äidin ihan itsekin tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä vastauksia olet jo saanut, joten en ala sen enempää analysoida.
Ota ihmeessä puheeksi, ja voit sanoa myös, että olet mielestäsi jo valvomiset valvonut kolmen lapsen kanssa, nyt on sinun vuorosi nukkua yöt ja siskosi vuoro hoitaa vauvaansa yöt. Vai hoisiko hän yhtäkään yötä sinun vauvojasi? Minä sanoin suoraan veljelleni kun sai esikoisensa, että muuten voin hoitaa silloin tällöin, mutta yötä en vauvaa hoida. Olen valvomiseni valvonut (koko lähipiiri tietää että todella olen VALVONUT lasten takia, en vain heräillyt) Ja asia oli täysin ok, ymmärsi asian.
Keskustelen siskoni kanssa kun seuraavaksi hänet näen. Siskoni ei vaikuta masentuneelta (minulla oli kahden synnytyksen jälkeen masennus, lapsia ja synnytyksiä takana viisi), mutta varmaksi en tietenkään voi sanoa ja sen minkä olen siskoni nähnyt vauvaansa hoitavan niin näyttää kyllä oikeasti välittävän tytöstä, mutta silti aika herkästi antaa hoitoon.
Siskoni on hoitanut meidänkin lapsia pienenä, mutta he ovat olleet ekan kerran hoidossa 7-1v iässä. Kaikki olleet enemmän tai vähemmän tissitakiaisia tiettyyn ikään asti ennen kun on saanut menemään maidon muualtakin kun tissistä. Ja tuollon olivat alkuun muutaman tunnin tyyliin kerran tai kaks kk:ssa ja en kyllä siltikään itse ois kyennyt antamaan vajaan 1kk ikäistä yöksi hoitoon, muutamaksi tunniksi ehkä just ja just, jos ois ollut pakko.
ap
jos äiti/isä töittä/opiskelijoita ja lapsen hoidolle hyvä syy ottaisin. Jos kyse taas "pakko päästä dokaan baariin" en ottaisi. LAPSEN kannalta kuitenkin hyvä jos esim. vanhemmat saavat opiskelut hoidettua/työt tehtyä lapsesta huolimatta JA hoitaja turrvallinen.
eivätköhän ne tuojat ole lähisukulaisia tai muuten tosi läheisiä
miten vauvan kanssa sujuu ym, saattaa olla vanhemmuus hakusessa tai jotain tai vaikka masennusta, vaikkei näkyisi päälle päin.
Itse nimittäin juttelin juuri jokin aika sitten siskoni kanssa lastemme kyläilyistä ja yökyläilyistä. Pikkusiskoni asuu aivan eläkkeellä olevien vanhempiemme lähellä ja näin lastenhoitoavun saaminen on ollut helppoa ja itsestäänselvää. Heidän lapsensa on ollut mummolassa hoidossa päiväsaikaan jo alle viikon ikäisenä, yökylässä muutaman viikon ikäisenä ja 4 yötä hoidossa muutaman kk ikäisenä. Käytännössä vauva vietiin hoitoon aina kauppareissujen, siivouspäivien, ravintolareissujen jne. ajaksi.
Minun mielestäni varsin usein ja pienenä, mutta en sitä hänelle koskaan sanonut. Ei mielestäni ollut minun asiani puuttua asiaan. Eikä sanonut kukaan muukaan. Äitimme kyllä puhui asiasta minulle, mutta myös siihen sävyyn että eipä ole hänenkään syytä tuota arvostella, vaikka itse tekisikin toisin. (Vaikka olinhan minäkin päivähoidossa jo 3 kk iästä lähtien.)
Kun nyt sitten myöhemmin siskoni kanssa noista hoitoasioista puhuimme, hän kauhisteli sitä kuinka myöhään meidän lapsemme ovat olleet hoidossa. Hänestä oli suorastaan uskomatonta, että eivät olleet yökylässä alle 2-vuotiaina (meillä on pitkä matka mummoloihin).
Vieläkään en sanonut heidän tavoistaan mitään. Minulla siis on edelleen käsitys että heidän tapansa ovat "outoja" ja hänellä että meidän tapamme on "outo".
En kuitenkaan tiedä miten asiasta olisi koskaan voinut puhua rikkomatta välejä.
Heidän lapsensa on oikein ihana ja hyvin kehittynyt. Suhde vanhempiin on oikein hyvä ja "normaali". Pienenä tosin joskus mummon piti tulla keskellä yötä nukuttamaan tyttö, kun äiti ja isä eivät siinä onnistuneet ja lapsi kaipasi mummoa. Siskoni ja hänen miehensä ovat mukavia ja "normaaleja" ihmisiä. Kaikki siis ainakin näillä näkymin hyvin.