onko poikalapset helpompia kuin tytöt??

ei todellakaan ole, päinvastoin

yksi todella helppo tyttö, yksi helppo poika ja yksi todella vaativa poika.

ja oma vastaus sun kysymykseen on että, kyllä. Vaikka poika on vilkkaampi ja liikkuvempi, niin silti se on helpompi tapaus.

Ei meidän tyttökään mikään mahdoton tapaus ole, mutta vähän sellanen jäärä ja näsäviisasteleva tapaus. Poika tuntuu mutkattomammalta ja ottaa neuvot, käskyt ja pyynnöt vastaa paremmin. Tyttö on uhmakkaampi ja kyseenalaistaa enemmän, ehkä tyypillinen naispuolinen ihminen? :D

5v tyttö on välillä niiin vaikee, 1v poika on taas kiltti aina.

tyttöjen kanssa kauheeta sumplimista esim vaatteiden suhteen, mikä vaate kelpaa ja mikä ei ja niitä vaihdetaan pitkin päivää.



poika pukee mitkä tahansa



metelinsietoa vaaditaan enemmän ehkä pojan kanssa, mutta muuten helpompaa.

molempien äiti

ns. helpommilta vaikka ovatkin vilkkaita.

Toki välillä melua ja vauhtia riittää, mutta silti en voi muuta sanoa että on helpot lapset. Tytöistä ei tietty ole omakohtaista kokemusta. Mut meidän pojat on ainakin aika "simppeleitä" asiat on niin kun ne on ja säännöt on niinkun on sovittu.

2 tyttöä ja kyllä poikien vanhemmat katkerina väittää, etten tiedä heidän elämästään mitään...?

Meillä menee aika tasaseen. Toisissa asioissa tyttö on helmpompi ja toisissa asioissa poika.

Mikä on helppoa ja mikä ei. Toiset tykkää vaikka ei olis niin helppoa. Yleensä lapsistaan tykkää varmaan kaikki.

mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä sukupuolen kanssa.



Itse asiassa jollekulle toiselle meidän poika olisi ehkä saattanut olla helpompikin kuin tyttö, sillä meillä kyse taitaa olla temperamenttieroista, ja sehän nyt on makuasia että millaisen temperamentin kanssa tulee helpoiten toimeen. Meidän poika on tuskallisen ujo ja varautunut, ja tyttö taas reipas ja avoin. Jonkun mielestä meillä ehkä on "kiltti" poika ja "meluisa" tyttö.

Se helppous on enemmänkin yksilöllinen ominaisuus, toinen lapsi on vaan vaativampi kuin toinen, joku vilkkampi, joku joustavampi, joku hitaampi, joku itsepäisempi..



Meillä on kolme poikaa, jotka luokittelisin helpoiksi, mutta silti luonne-eroja on. Ja taas jos laittaa saman ikäiset serkukset rinnakkain, ni on vaan aika monenlaista hiihtäjää sukupuolesta riippumatta.



Mutta ihan niinku jokainen meistä aikuisista on yksilö, on myös jokainen lapsi oma pieni persoonansa, toinen tarvii enemmän kuin toinen. Eikä se kyllä ole kiinni sukupuolesta.

Vaikka toisaalta... Miten sen nyt ottaa... Isompina laumoina otan ehkä mieluummin lauman poikia, kuin tyttöjä. Poikien kanssa voi "tapella" suoraan ja reilusti. Tytöt taas on kieroja kuin korkkiruuvit. :D Eikä ne tyttölapset ole välttämättä yhtään sen hiljaisempia kuin pojatkaan...



Mutta kun kotona on kaksi tyttölasta (7v ja 9kk) ja yksi poika (3v), niin toistaiseksi väittäisin, että pojan kanssa on ollut rankinta.. Tai oikeastaan tyttölapsia mulla on ehkä 1,5, toi esikoinen kun on aina ollut semmonen poikatyttö :D

Tyttö oli vauvana PALJON helpompi, kuin poika. Mutta poika nyt vanhetessaan alkaa vaikuttaa helpommalta käsitellä.

pojille tunnutaan sallivan enemmän kuin tytöille. Esim. tyttöjen äänekkäämpää toimintaa katsotaan tuomitsevammin kuin poikien, vaikka molemmat olisivat yhtä äänekkäitä. Poikien kommelluksia ohitetaan tyyliin "pojat on aina poikia".



Ei saisikaan katsoa käyttäytymistä sukupuolen mukaan, vaan ihan yleisten normien mukaan. Kissaa ei saa vetää hännästä, oli sitten tyttö tai poika.

Tytöissä näkee helposti itseänsä ja siksi ainakin musta tuntuvat vaikeammilta aina välillä:)

Mutta kyllä poikakin on kokeillut oman osansa,enemmän kai se ikä kun sukupuoli vaikuttaa asiaan...

mutta murrosikä saattaa sitten olla helpompi. Näin toivon ainakin, sillä meidän pojat on olleet vauvana ihan tosi rankkoja hoidettavia, joten haluan uskoa, että edes sitten murrosiässä se palkittaisi sillä, ettei murrosikä olisi niin kovaa vääntöä.



Muuten meillä toisen pojan kanssa on joka asia yhtä vääntämistä, mutta se ei kyllä liity sukupuoleen, vaan on luonneasia.

Tyttö oli vauvani älyttömän helppo ja ihanan, nyt 3 v on paljon uhmaa, mutta halittelee paljon. Meillä on tytön kanssa vähän sellainen salaliittolaisfiilis, tehdään "tyttöjen juttuja" kahdestaan, kun noita miehiä on ympärillä enemmän.



Esikoispoika on aina ollut helppo ja on edelleen. Ikää 6 v. Hänen kanssaan keskustelen päivittäin yllättävän kypsiä keskusteluja tieteestä, tekniikasta ja elämästä yleensä.



Pienin poika on vasta 9 kk, mutta vauva-aika on ainakin ollut tosi vaikea jatkuvine heräämisineen ja koliikkeineen. Toivottavasti helpottaa pian.



Helppous ja vaikeus riippuu vauva-aikana just noista heräämisten tiheydestä, syömisistä, mahd. allergioista, iho-ongelmista, jne. Niihin ei pahemmin sukupuoli vaikuta. Temperamenttikin vaikuttaa jo heti pienestä pitäen, mutta erityisesti se alkaa tulla esiin lapsen kasvaessa.



Itse en tule kovin hyvin toimeen esim. hirveän ujojen ihmisten kanssa, joten olisin kokenut ujon lapsen "vaikeaksi", kun taas jonkun muun mielestä sosiaalinen älämölölapsi on rasittavampi.

sanoisin myös, että riippuu tietysti eniten lapsen luonteesta ylipäätään, olipa hän tyttö tai poika.



Mutta..monesti kyllä pojat on sinällään "simppelimpiä" (en puhu älystä), leikit, mietteet, tappelut jne on yksinkertaisempia, tytöt taas kieroilevat, juonivat jne enemmän. Vaatetus on monesti tyttöjen kanssa taistelua, pojat ei välttämättä niin paljon jaksa välittää. Ylipäätään monessa asiassa poikien kanssa on helpompi luovia eteenpäin.



Toisaalta, tyttöjen maailmaa on yleensä helpompi ymmärtää, ollaanhan me äidit oltu kaikki pikkutyttöjä joskus, samoin teinejä :D



Mutta siis, eniten se kuitenkin riippuu luonteesta.

Itse sanoisin, että se helpoin, mutta myös tavallaan hankalin, on varmaan se lapsi joka on eniten samankaltainen kuin itse on..jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan.



Meillä on esikoinen rauhallinen, reipas, avoin ja iloinen, kuitenkin tosi pohtivainen ja analyyttinen poika.

Toinen poika on tempperamenttinen, mielettömän mielikuvituksen omaava, iloinen ja vilkas.

Tyttö on enemmän tämän nuoremman veljensä kaltainen, ja näissä kahdessa on kyllä enemmän haastetta kuin esikoisessa, mutta toisaalta, ymmärrän heitä kyllä hyvin, koska ovat paljon samankaltaisia kuin minä.



Eli noin yleisesti on vaikea sanoa onko tyttö vai pojat helpompia.



Joissain asioissa poikien maailma on kyllä helpompi.