Lue keskustelun säännöt.
Onneksi tein lapset yli 30-vuotiaana!
13.03.2010 |
Nyt kun katselen noita nuoria äitejä, joilla ei ole kunnon koulutusta tai sitä yritetään hankkia lapsien ohella, ollaan väsyjä ja kärttyisiä, isketään lapsia hoitoon, jotta päästään viihteelle, lasketaan senttejä joka välissä jne - niin olen todella tyytyväinen, että ensin hankin hyvän akateemisen koulutuksen, kivan nousujohteisen uran, asuin ja opiskelin myös ulkomailla useamman vuoden, olen kiertänyt maailmaan ristiin rastiin, viettänyt railakasta opiskelijaelämää, hankkinut mukavan pesämunan, asunnon etc.
Nyt todella on aikaa ja haluja panostaa perhe-elämään ja lapsiin, ei tarvitse laskea senttejä, ei stressata uraa tai uutta työpaikkaa (kun kiva nousujohteinen ura on jo vakipaikassa), on varaa hankkia talo ilman sen suurempaa lainaa jne.
Tämä on ollut minulle ja meille täydellinen ratkaisu.
P.S. yövalvomiset onnistuvat hyvin myös 30+ ;)
Kommentit (26)
Kun ei ole mitään elämää ja lapsia tärkeämpää odottamassa niin voin nauttia kunnolla perheen kanssa olosta ja olla lapsien kanssa kotona vaikka miten pitkään, toisin kuin nämä uraohjukset jotka raahaa suoraan äitiyslomalta vauvat päiväkotiin ettei ura jää jalkoihin.
Uraohjukset! Itse olen tavallinen työssäkäyvä äiti - pelkällä miehen palkalla ei elettäisi.
Että kehtaatte jauhaa tuota yhtä ja samaa ja syyllistää niitä joiden on tienattava perheen elannon hankkimiseksi.
Jossain toisessa ketjussa tämä sama kirjoittaja varmaan valittaa kotiäitinä olon tylsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai mitä! Itse sain ekan lapsen nuorena, viimeisen vanhana. Mitäs siitä.
no, kukas se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse...
no, kukas se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse...
ura nyt on tavoittelemisen arvoinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos oikein halutaan elvistellä...rahan/uran ym asioiden suhteen.
Niin, mitäs teitte lapsia hähähä!!
Minä tein kaiken päinvastoin :) Eikä kuules harmita yhtään :D Rahasta ei ole pulaa, juomiset on juotu ennen lapsia. Suomennettuna ei ole mitään hätää :) Enkä mä kyllä itseäni ole ikinä tuntenut niin väsyneeksi! Päinvastoin, nuorempana jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katkeruus, mistä ikinä johtuukaan...
ylemmän korkeakoulututkinnon ensin kohtuullisessa ajassa, ja sain lapset samaan aikaan kun tein väitöskirjaa. Kaksi lasta ja väitöskirja tehty ennen 30-v ikää :)
Nyt ikää 33 ja palkka vähän yli 5000 eur brutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskelut oliopiskeltu ja maisterin paperit taskussa.
26 vuotiaana mulla oli jo 3 lasta ja missään välissä ei ole penniä tarvinnut venyttää. Lapset on ollut eskari-ikään asti kotona ja kapakoissa ei tarvinnut silloinkaan juosta.
Maailmalla reissattu ristiin rastiin, samoin asuttu useat vuodet.
Sitä saa mitä tilaa ja tavoittelee. Opiskelunsa voi hoitaa nuorena alta pois, lapset voi (jos onnistuu saamaan) tehdä nuorena ja silti olla venyttämättä penniä/senttiä. Ja hoitaa lapsensa hyvin. Jotkut aikuistuu jo ennen kun täyttävät 30v.
heti opiskeluiden jälkeen 22-24 vuotiaana ja jää aikaa uran kehittämiseen ja reissailuun.Mutta toisilla kestää se yliopiston tahkoaminen 10 vuotta, tai sit vaan ei saa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 vuotiaana sain ekan lapseni ja valmistuin, tosin vain ammattikorkeasta : ) Nyt kaksi lasta, viisi vuotta olin heidän kanssaan kotona, välillä asuttiin ulkomailla ja matkusteltu on ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lasten ollessa pieniä kyllä välillä penniä venytettiin, muttei liikaa eikä tuntunut missään. Nyt 33 v, hyvässä työssä opettajana, lapset 9 ja 11 v ja avioliittokin kukoistaa. Myös miehellä hyvä työ ja omassa asunnossa asutaan ja viimeisiälainoja maksellaan.
opiskelut oliopiskeltu ja maisterin paperit taskussa.
26 vuotiaana mulla oli jo 3 lasta ja missään välissä ei ole penniä tarvinnut venyttää. Lapset on ollut eskari-ikään asti kotona ja kapakoissa ei tarvinnut silloinkaan juosta.siis olitko itse ollenkaan töissä? eli mies elätti silti vaikka olit maisteriksi opiskellut?
ilman huonoa omatuntoa, tottakai miehen palkalla elellään, meidän lapset on meidän lapset samoin talo ja rahat yhteistä. En ymmärrä miten se olisi jotenkin outoa tai säälittävää, että vaikka minulla koulutus ja työpaikka, haluan hoitaa lapsia muutaman vuoden kotona, ja se aika pärjätään hyvin miehen palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei ole mitään elämää ja lapsia tärkeämpää odottamassa niin voin nauttia kunnolla perheen kanssa olosta ja olla lapsien kanssa kotona vaikka miten pitkään, toisin kuin nämä uraohjukset jotka raahaa suoraan äitiyslomalta vauvat päiväkotiin ettei ura jää jalkoihin.
mutta uramiehen poissaolo lastenhoidosta järkytti
t. 39 v lastenteon aloittanut
t. ex-nuori äiti, joka on erittäin tyytyväinen siitä, että viimeinenkin lapsi syntyi kun olin 25v.
Minä olin opiskellut jo jonkin verran ennen esikoisen syntymää (syntyi kun olin 21v), mutta jatkoin kyllä opiskelua vielä sen amk:n loppuun lapsen synnyttyä ja lisäksi olen nyt lähemmäs kolmekymppisenä hankkinut vielä lisäkoulutusta. Lapsen kannalta on sama onko äiti päivällä töissä vai koulussa, poissa kuitenkin. Opiskelu oli sitäpaitsi hyvin joustavaa, joustavampaa monessa mielessä kuin työelämä. Sopi mielestäni hyvin perheelliselle.
Minusta nuorena jaksaa ja sopeutuu hyvin uuteen tilanteeseen.
T. Nyt jo 31v kolmen ison lapsen onnellinen äiti :)
On ok tehdä jo parikymppisenä ja on ok tehdä vasta nelikymppisenä! :)
Aiemmin oli varmasti suunnattomat paineet jos ei vielä kolmekymppisenä ollut jälkikasvua, ympäristön puolelta nimittäin. Nykyään teiniäiditikään ei ole mikään kammotus, vaan ihan ok suurimman osan mielestä, samoin 40+ ensisynnyttäjä.
Minusta on ihan loistavaa, että kukin voi itse valita missä iässä lapsensa tekee, näin sen pitää ollakin!
Samoin esim. opiskella voi nykyään melkein missä iässä vaan eikä 30v+ sinkkukaan ole enää karsaasti katsottu "vanha piika".
Hienoa, että maailma on avartunut tässäkin suhteessa!
t. tuo ex-nuori äiti, nyt jo 31v :)
Oli kerennyt jo bilettää ja kaipasin rauhoittumista. Olin rakastunut ja halusin lapsen. Opiskelut oli kesken. Tulin raskaaksi, synnytin ihanan lapsen. Välillä oli tiukkaa, laskettiin pennejä, ruokaa oli aina ja vuokra maksettuna. Joskus harmitti kun ei ollut rahaa shoppailla tai matkustella, mutta onnellinen olin.
Valmistuin ja pääsin töihin.
Nyt olen 37-vuotias. Esikoinen on 15-vuotias ja kuopus 8-vuotias.
Asun omakotitalossa, maksan pankkilainaa, ruokaa on edelleen ja matkustellaan pari kertaa vuodessa koska tykätään siitä ja nyt siihen on varaa. Edelleenkään ei kapakat kiinnosta.
Tiedätkö mitä ap? Mä olen tällä hetkellä tyytyväinen siitä että olen kokenut ns. pulavuodet ja ikinä en ole katunut sitä että tein lapsen nuorena vaikka ei ihan valmiiseen pöytään päässytkään. Rakkautta ja ruokaa riitti, lämmin koti, eikö siinä ole jo paljon?
Mä tunnen että en ole yhtään sen huonompi kuin sinäkään ap. Mä tiedän että pärjään vähemmälläkin kun olen sen jo kerran kokenut, miten on sun laita, meniskö sormi suuhun?
Veikkaan että menis?!
mitkä sanat sinusta se ap:n katkeruuden paljastaa? Itse en ollenkaan lukenut aloitusta niin. Tosin noin en kirjoittelisikaan, kun elämäntilaneet ja mikä sopii kellekin vaihtelevat niin kovasti.