Mitä se "arki" on parisuhteessa?

huomioimista, järjestelyä, passaamista, syömistä, nukkumista, siivoamista, vanhempainiltoja, asuntolainaa, töitä jnejne. Jotkut vaan kyllästyvät siihen ja haluavat jotain muuta. Tai luulevat haluavansa kun väsyvät.

kun mies tulee töistä kotiin, huikkaan hänelle laiskasti moi ja hän vastaa samoin.



Sitten mies tekee itselleen syömistä ja syö keittiössä lehteä lukien, minä jatkan mitä olinkaan tekemässä, esim. netissä roikkumista.



Loppuilta tehdään mitä tehdään, ei juuri jutella yhdessä mitään eikä toisen seura kiinnosta, vaikkei mitään riitaakaan ole.



Alkuaikoinahan olisin odottanut miestä innolla kotiin, rynnännyt eteiseen halaamaan kun tulee töistä ja hinkunut miehen seuraan ja sohvalle kyhnyttämään ja juttelemaan loppuillaksi.

Nyt ei vaan jaksa enää eikä viitsi, toki joskus, mutta ei näin ARKENA.

on sitä että asutte yhdessä ja teillä lapsia. Eli olette vaikkapa perustaneet perheen asutte yhdessä.



Ja arki tarkoittaa jokapäiväisen elämisen sujuvuutta.



Kun paineita parisuhteeseen tulee, töistä, lapsista, ulkomaailmasta, kaikesta.



Ja sitten siinä tasapainoillaan että saadaan parisuhde pysymään kunnossa, lapset hoidettu ja ehkäpä urallakin menestystä. Jokaisella on omat asiansa mistä arki koostuu.



Ja on ajoittain kausia jolloin paineita kasaantuu enemmän. Ja juuri niiden karikoiden yli esim hyvä seksi kantaa.



Ja samalla tämä arki luo haastetta ja on rikkaus yhtäaikaa. Ja se minun elämäni arkea.



Kyllä se sinulle aikanaan selviää mitä arki sinun kohdallasi on.

Ei arjen käsitettä minusta kannata mystifioida :-), se on se tavallinen elämä ja sen jakaminen. Kaikki pienet asiat. Työnjako kotitöissä. Riitelyn ja sopimisen dynamiikka. Lapsen kasvatuksen periaatteista sopiminen ja niiden noudattaminen. Hartioiden hierominen. Kumppanin työpäivästä kysyminen. Arki pyörii kivasti, jos osapuolet sopivat hyvin yhteen, haluavat elämältä pääpiirteissään samoja asioita ja ovat sitoutuneita. Joillekin tuo sitoutuminen näyttää olevan täyttä hepreaa, onneksi meille ei.

että mietitään kumpi vie ja hakee lapset kaupasta, kumpi käyttää hammaslääkärissä, kumpi jää kotiin hoitamaan sairasta lasta kun molemmilla on työpäivän kalenteri täyteen buukattu... pyykkäämistä, lasten nukuttamista ja pesemistä, kaupassa käyntiä.



Ja noiden velvollisuuksien lisäksi myös paljon niitä onnen hetkiä, yhteisiä iltoja, ruuanlaittoa, lasten kanssa tekemistä ja harrastamista.



Parisuhteeseenkin se arki tulee ihan eri tavalla kun on lapset hankittu. Kaksi aikuista voi elää yhdssä saman katon alla hyvinkin itsenäisinä ja molemmat tekee mitä huvittaa mutta lasten kanssa pitää olla jotkut raamit. (toki lapsiperheellisetkin voi tehdä mitä huvittaa mutta velvollisuudet tulee ihan eri tavalla esiin)

sellaista, että molemmat tekevät omia juttujaan ja tuskin huomioivat toista. Meillä ainakin arkisinkin syödään päivittäin yhdessä, jutellaan päivän kuulumisista, keskustellaan välillä syvällisemminkin. Touhutaan lapsen kanssa, jos hän sitä kaipaa, tehdään kotitöitä, mutta niitäkin usein rinnakkain, molemmat omassa puuhassaan, mutta samalla jutellen. Otetaan torkut sylikkäin, kun lapsi katsoo lastenohjelmia. Toki joskus väsyttää ja kiukuttaa ja on kiireisiäkin iltoja, jolloin ei nähdä kuin pikaisesti, mutta pääsääntöisesti arki työelämän ulkopuolella on hyvää ja rauhallista ja antaa voimia vaativaan työhön.

Arki on sitä kun asutaan yhdessä ja rakastumisen huuma on hävinnyt. EI siihen mitään lapsia tarvita.

lukea "arjesta". Näinhän se menee..itsekin "arjessa" elelen.. =)

on tietty lapsiperheessä lasten ja sen tuomien rutiinien armoilla, kuten monet tuossa kuvailleet. Koen että suhteen arki, on ne eivät niin hohdokkaat ja silti tappavan varmasti säännöllisessä elämässä vastaantulevat kumppanin ja omat henkilökohtaiset tavat ja rutiinit sekä se miten -joko sovitusti tai sopimatta- ne saadaan sovitetuksi yhteiseksi elämäksi. Miten huomioitte toisianne, toistenne tarpeita ja yhteistä aikaanne.



Jos oman aikanne, seksin, hellyyden, puhtauden, hiljaisuuden, yhteisen harrastamisen ym tarve on hyvin erilaiset, voi niiden yhteensovittaminen olla työlästä, aiheuttaa konflikteja ja ratkaisemattomia ristiriitoja. Arki on ne teot, joilla osoitetaan miten arvostetaan tai ei arvosteta parisuhdetta ja sen osapuolia.



Sama koskee vastuuta ja sen jakoa- onko SUHTEESSA kaksi henkisesti aikuista ihmistä, joilla parisuhteen hyvinvoinnista ja hyvistä hetkistä yhteinen vastuu. Tällaisia tilanteita tulee todennäköisemmin eteen, jos jakaa saman talouden.



Eihän sekään ole kaukana totuudesta, että jos toinen työkseen on paljon poissa kotoa, menee parisuhteella hyvin, kun ei arki rasita.



Äh, tulikohan liian sekavasti.

Miten huomioitte toisianne, toistenne tarpeita ja yhteistä aikaanne.

Voiko sen aavistaa etukäteen millaista arki seurustelukumppanin kanssa tulisi olemaan? Eihän alussa arkiset asiat tunnut arkiselta, eikä toisessa ole mitään sellaisia piirteitä jotka haittaisi. Vai onko kyse siitä että parisuhteen arjessa ihmiset MUUTTUU erilaiseksi, eikä toista enää haluta huomioida? Jos mies hellii ja kuuntelee ja siivoaa sotkunsa kun kyläilee, onko se esittämistä, ja todellinen minä paljastuu sitten myöhemmin?

Voiko sen aavistaa etukäteen millaista arki seurustelukumppanin kanssa tulisi olemaan? Eihän alussa arkiset asiat tunnut arkiselta, eikä toisessa ole mitään sellaisia piirteitä jotka haittaisi. Vai onko kyse siitä että parisuhteen arjessa ihmiset MUUTTUU erilaiseksi, eikä toista enää haluta huomioida? Jos mies hellii ja kuuntelee ja siivoaa sotkunsa kun kyläilee, onko se esittämistä, ja todellinen minä paljastuu sitten myöhemmin?

minäkään asunut yhdessä miehen kanssa kuin vähän aikaa, mutta ei kai siinä kuuntelemisen ja huomioimisenn loppumisessa ole kyse mistään huijauksen paljastumisesta, vaan siitä, että on jo sitten niin tottunut siihen kumppaniin, eikä sen jokainen sana ole enää niin mielenkiintoinen, eikä sitä koko aikaa jaksa paijata, kun se on siinä aina. Uutuudenviehätys katoaa.

Miten huomioitte toisianne, toistenne tarpeita ja yhteistä aikaanne.

Voiko sen aavistaa etukäteen millaista arki seurustelukumppanin kanssa tulisi olemaan? Eihän alussa arkiset asiat tunnut arkiselta, eikä toisessa ole mitään sellaisia piirteitä jotka haittaisi. Vai onko kyse siitä että parisuhteen arjessa ihmiset MUUTTUU erilaiseksi, eikä toista enää haluta huomioida? Jos mies hellii ja kuuntelee ja siivoaa sotkunsa kun kyläilee, onko se esittämistä, ja todellinen minä paljastuu sitten myöhemmin?

[en minä uskaltaisi ainakaan varmaksi sanoa mitään. Tosin kyllähän jotain todennäköisyyttä määrätynlainen käytös ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei arjen käsitettä minusta kannata mystifioida :-), se on se tavallinen elämä ja sen jakaminen. Kaikki pienet asiat. Työnjako kotitöissä. Riitelyn ja sopimisen dynamiikka. Lapsen kasvatuksen periaatteista sopiminen ja niiden noudattaminen. Hartioiden hierominen. Kumppanin työpäivästä kysyminen. Arki pyörii kivasti, jos osapuolet sopivat hyvin yhteen, haluavat elämältä pääpiirteissään samoja asioita ja ovat sitoutuneita. Joillekin tuo sitoutuminen näyttää olevan täyttä hepreaa, onneksi meille ei.

Työpäivästä kysyminen saa näkemään punaista.En tajua miksi naiset haluavat joka päivä kysyä sellaisesta joka on joka päivä samanlaista.Rasittavampaa kysymystä ei voi kuvitella.

Sohvalla piereskelyä ja siivousvuoroista riitelyä.

En minäkään varmaan tiedä vielä viiden vuoden avioliiton jälkeen, koska tämä on aivan ihanaa enkä vaihtaisi tätä mihinkään koko maailmassa, ei mitään kamalaa ja ankeaa pakkopullaa. Lapsia ei ole tulossa, se kai lienee syynä tähän tytyväisyyteen. Voin tulla kertomaan sitten kymmenen vuoden jälkeen taas miltä tuntuu, mutta enpä usko että merkittävästi muuttuu mihinkään.

Minun mieheni kyllä muuten rakastaa puhua työstään ja ihan oma-aloitteisesti kertoo siitä joka päivä, päivittäin vaihdetaan kuulumiset. Mutta ymmärrän jos ei ole mieleistä hommaa jollakin.. Intohimoa on todella paljon ja hellyyttä, tehdään todella paljon kaikkea yhdessä ja elämä on muutenkin todella hauskaa ja kiinnostavaa yhdessä.

Jos olet kasvanut perheessä jossa esim. (suht normaalit) äiti ja isä, niin sinulla pitäisi olla jonkinlaista kokemusta ja näkemystä siitä minkälaista arki missä tahansa parisuhteessa saattaa olla ja mitä arjessa tapahtuu. Jokaisella toki omanlaisensa arki, mutta tämä näin niin kuin simppelin esimerkkinä.