Lue keskustelun säännöt.
2. lapsi tulossa ja syn.jälk. masennus pelottaa
22.01.2010 |
Voisikohan asialle tehdä mitään etukäteen (jollei muuta niin tuota omaa pelkoa lievittämään)?
Ekan lapsen (nyt 4 v) jälkeen oli aikanaan samaa vaivaa, mutta kunnon diagnoosia tai apua en saanut /osannut hakea. Nukahtamislääkkeillä ja muutamalla neuvolapsykologikäynnillä vauvan ollessa puolivuotias ja oman voinnin huonoimmilaan asia hoitui joten kuten ja elämä jatkui, mutta jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt hakea apua enemmän ja nopeammin, ja hoitaa masennus kunnolla pois.
Kommentit (3)
Tervetuloa ÄIMÄ ry:n sivuille
Yhdistyksemme on perustettu sinua varten, masentunut äiti. Meillä on kokemustietoa masennuksesta ja siitä, miten se vaikuttaa äidin elämään.
Tule rohkeasti mukaan, et ole yksin!
Äidit irti synnytysmasennuksesta
ÄIMÄ ry
Ratakatu 9
00120 Helsinki
Toimisto 040 725 6229 ma-to 10-15 Sähköposti:toimisto@aima.fi
www.aima.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusi myös toisen synnytyksen jälkeen. Mutta tunnistin oireet paremmin, marssin lääkäriin ja aloitin tarvittavan lääkityksen. Se auttoi ensimmäiselläkin kerralla. Kyllä taas harmitti ja koin huonommuutta (miksi näin käy juuri minulle), mutta toisella kerralla osasin jo suhtautua. Kannattaa miettiä noita selviytymiskeinoja etukäteen, esim. mahdollisia apuja ja ottaa se asia puheeksi neuvolassa. Itse uskon, että minulla tuo masennustaipumus on suurelta osin hormonaalinen juttu, tosin mitään hormoniarvoja ei minulta koskaan mitattu. Varhain ja oikein hoidettuna synnytyksen jälkeinen masennus paranee eikä se aiheuta mitään vaurioita äidin ja lapsen väliseen suhteeseen. Tuota pelkäsin itse eniten, vaikka hoidin vauvani koko ajan hyvin.
Raskaana ollessa on hyvä aika miettiä miten selvitä sairastumatta. Mitkä ovat tukiverkot, mistä voisi saada jutteluapua tai lääkkeitä nopeasti tarpeen vaatiessa. Minusta on hyvä, että neuvolalla on tietoa siitä että on aiemmin sairastanut. He osaavat myös olla ns. varuillaan. Siten apua voi saada nopeastikin.
Itse pääsin raskausaikana juttelemaan neuvolapsykologille. Minulla oli mietittynä erilaisia toimintastrategioita, mm. yritin levätä mahdollisimman paljon, ottaa rennommin lasten kanssa yms. Mies oli myös upeana tukena. Neuvolapsykologilla kävin myös synnytyksen jälkeen ja aika pian lopetin ne käynnit. Itse en siis sairastunut uudelleen.
Olin kylläkin käsitellyt sairastumiseni syitä aika paljon ennen toista lasta.
Tsemppiä!