Uskovaiset! Oletteko kaikki ja kaikessa mahdollisimman yksinkertaisia?

Ihan terveellinen muistutus tuo oli minulle siitä, että ei pitäisi niin haalia ympärilleen mammonaa, vaan keskittyä Kristukseen. Sitä mammonaa tulee hommattua liikaa. Etenkin nyt paaston aikana pitäisi kiinnittää asiaan huomiota. Yleensä pyrin ulkoiseen vaatimattomuuteen siinä, että en meikkaa tai koreile hiuksilla, pyrin käyttämään hillittyjä vaatteita. Antamisen armolahjaa minulla ei ole, sellaista voisi rukoilla itselleen. Liian itsekäs olen, vaikka pyrinkinkin antamaan omastani. Pelikonsoleita meillä ei ole, mutta tietokone on sallittu, jos sitä käyttää rakentaviin tarkoituksiin. Nämä edellä mainitsemani asiat eivät ole pelastuskysymyksiä. Eivätkä ne ole mitään seurakunnan sanelemia normeja. Ne ovat ihan omia valintojani. Pelastus tulee yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen ristinkuoleman tähden.

Täytyy sanoa, että en todellakaan ole kaikessa mahdollisimman yksinkertainen - itseasiassa taidan olla useimmissa asioissa mahdollisimman monimutkainen :)



Vaatteissa en sinällään välttele uuden ostamissa, en vain näe siihen sinänsä tarvetta, koska löydän usein kirpputoreilta hyviä käytettyjäkin. Jos nyt välttämättä juuri tänään tarvitaan esim. uusi talvipuku, käyn ostamassa sen kirpparilta vain, jos tiedän joltakin kirpparilta sellaisen löytäväni. En lähde kiertelemään, vaan saatan hyvinkin marssia lähimpään markettiin ja ostaa sen talvipuvun sieltä. Mutta pyrin kyllä välttämään sellaisia tilanteita, että jotain joutuisi näin hankkimaan, eli pyrin etsimään pidemmällä aikavälillä tarvittavia vaatteita.



Myös lapsille pyrin välittämään sitä tietoa ja asennetta, ettei oikeasti aina tarvitse ihan kaikkea. Että se prinsessamekko kaupassa olisi tietysti tosi kiva saada, mutta ei sitä välttämättä tarvitse. Että kun asuu aivan bussipysäkin kyljessä ja kauppaankin on lyhyt matka, ei sitä autoa välttämättä tarvitse, vaikka joskus se olisikin tosi kiva, eikä sitä tarvitse välttämättä edes, vaikka naapurilla se auto onkin. Rukouksia en varsinaisesti opeta, mutta rukoilen kyllä lasten kanssa, kun he sitä haluavat, ja he tietävät, että saavat rukoilla koska tahansa haluavat, mutta Jumalan vastaus ei ehkä aina ole se, mitä he toivoisivat (joskus ohimennen kuulin, kun tyttäreni 3,5-vuotiaana, minun odotellessani viimeisilläni hänen pikkuveljeään, rukoili itsekseen, että "Jumala, voisitko antaa vauvan syntyä pian, kun minä en jaksaisi enää odottaa" - ja synnytys muuten käynnistyi samana iltana :D).



Pelikonsoleista ja tietokonepeleistä meillä ei ole vielä käyty keskustelua. Minä olen ollut aiemmin hyvin jyrkkä ja vastustanut niitä todella, koska tosiaan pidän niitä täysin turhina. Tietokone on toistaiseksi meillä vain ja ainoastaan hyötykäyttöön, ei todellakaan pelaamiseen. Toisaalta olen vastikään alkanut miettiä myös sitä pointtia, että nykypäivänä pelit ovat niin arkipäivää, että oikeasti lapset saattavat joutua esim. koulukiusatuiksi, jos heillä ei pelikonsolia kotona ole. Työskentelen ala- ja yläkouluikäisten lasten parissa, ja peleistä puhutaan oikeasti todella paljon - lapsi on siis auttamattomasti kaveriporukan ja piirin ulkopuolella, jos ei pelikonsolia ole. En tiedä, ja mulla on onneksi vielä aikaa miettiäkin, mun lapsilla on pari vuotta aikaa siihen peli-ikään. Jos se konsoli tulee, sen käyttö tulee joka tapauksessa olemaan todella rajattua.



Mutta täytyy myöntää, etten todellakaan ole läheskään aina aidosti iloinen ja tyytyväinen vähään, enkä osaa aina nähdä niitä muita tarvitsevia. Mutta mä olen ihminen, vaikka olenkin uskova, ja tähän minä olen tarvinnut eniten muiden uskovien apua - nähdäkseni sen hyvän, mitä mun elämässä on, jotta keskittyisin siitä nauttimiseen, enkä haihattelisi milloin minkäkin asian perään.

Pelikonsoleista ja tietokonepeleistä meillä ei ole vielä käyty keskustelua. Minä olen ollut aiemmin hyvin jyrkkä ja vastustanut niitä todella, koska tosiaan pidän niitä täysin turhina. Tietokone on toistaiseksi meillä vain ja ainoastaan hyötykäyttöön, ei todellakaan pelaamiseen. Toisaalta olen vastikään alkanut miettiä myös sitä pointtia, että nykypäivänä pelit ovat niin arkipäivää, että oikeasti lapset saattavat joutua esim. koulukiusatuiksi, jos heillä ei pelikonsolia kotona ole. Työskentelen ala- ja yläkouluikäisten lasten parissa, ja peleistä puhutaan oikeasti todella paljon - lapsi on siis auttamattomasti kaveriporukan ja piirin ulkopuolella, jos ei pelikonsolia ole. En tiedä, ja mulla on onneksi vielä aikaa miettiäkin, mun lapsilla on pari vuotta aikaa siihen peli-ikään. Jos se konsoli tulee, sen käyttö tulee joka tapauksessa olemaan todella rajattua. Mutta täytyy myöntää, etten todellakaan ole läheskään aina aidosti iloinen ja tyytyväinen vähään, enkä osaa aina nähdä niitä muita tarvitsevia. Mutta mä olen ihminen, vaikka olenkin uskova, ja tähän minä olen tarvinnut eniten muiden uskovien apua - nähdäkseni sen hyvän, mitä mun elämässä on, jotta keskittyisin siitä nauttimiseen, enkä haihattelisi milloin minkäkin asian perään.

sitä ettei pelikonsoleita ole. Se hämmästelykin loppui nopeasti, kun kaverit tottuivat siihen. Jos kiusaamista tulee, niin suosittelen ottamaan yhteyttä kiusaajien vanhempiin tai jos koulussa kiusataan, niin opettajaan. Ei ketään saa kiusata, on se syy sitten mikä tahansa. Kiusaamisen pelon takia ei kannata toimia omia kasvatusperiaatteitaan vastaan.

mahdollisemman yksinkertainen. Vain perusasioita toistamalla tulee hyväksi.

Kaikki ylimääräinen on profeetoille.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että uskoni on minun ja Jumalan välinen juttu, sillä ei ole mitään tekemistä ostamisen ja materiaalin kanssa.

Olen siis "uskovainen", jolla on läheiset välit Jumalaan ja Jeesukseen, ostan tai hankin mitä tahansa. Usko ja hyvyys ei riipu maallisesta vaan siitä yhteydestä.

Paris Hiltonkin voi olla Jumalan mieleen, kuka sen tietää heidän väleistään...