tuulimunaraskauden kokeneita?

raskauteni oli suuri yllätys, mutta silti kovin odotettu, olihan viimeisestä raskaudesta kulunut jo 7 vuotta. Laskettu aika olisi ollut 1.1. 2011 eli hyvällä säkää vuoden ensimmäinen vauva. Raskausoireet aikoivat heti testin tehtyä :)Viikolla 9+5 oli kauan odotettu ensimmäinen neuvola ja ultrassa ei näkynytkään mitään viikkoihin vastaavaa sikiötä... jonka jälkeen sain lähetteen keskussairaalaan.Terveydenhoitaja kyllä heti kertoi että pitää varautua että raskaus on saattanut mennä kesken tai sitten viikot ei vain täsmää. Sairaalassa lääkäri totesi ultraamisen aikana että kohdussa oli vain sikiöpussi ja ehkä pieni istukan alku mutta ei mitään muuta kyseessä oli tuulimunaraskaus.... Maailma romahti siihen. Oli jo keriinnyt ajattelemaan ja tottumaan raskauteeni. Muistan vain kuinka kyyneleet alkoi valua silmistä ja veri käsistä kun puristin niin lujaa käsiäni. Kuitenkin tieto siitä helpotti että kohdussa ei ole ollut alkanutkaan kehittyä mitään sikiötä helpotti oloa kuin se että kohdussani olisi ollut jotain joka olisi menehtynyt.Seuraavana maanantaina menin lääkkeelliseen kohdun tyhjennykseen ja siihen loppui minun raskauteni. Tästä on nyt kulunut kaksi viikkoa. Kroppa on parantunut , mutta sydämmessä on aina pienen pieni kolo.

mä olin tosi peloissani jotenkin tiesin että se on tuulimuna.No ultrassa se sitten selvisi viikolla 12.Kaikki raskausoireet hyvin vahvat oksentelua ym.Kaavinta tehtiin ja sen jälkeen tulin raskaaksi 3kk päästä kaavinnasta.Valitettavasti tuulimunaraskaus on aika yleinen.Toivotaan että teille olisi ihan oikea vauva tulossa!

eniten oireita :-( Kamalaa se oli. Oltiin jo ehditty kertoa kaikille kavereille. Kaavinta tuntui siltä kuin pala minusta olisi riistetty pois :-(

tuulimunaraskaudessahan ei menetetä lasta...vaan illuusio lapsesta!

Onneksi todettiin niin alussa, ettei ollut ehditty kellekään mitään puhua. Itsellä oli vahva olo, ettei kaikki ole hyvin. En ollut tainnut vielä tehdä testiäkään, mutta tiesin silti olevani raskaana. Vuoto alkoi ja menin lääkäriin, sieltä sairaalaan ultraan ja saman tien kaavintaan. Kaikki tapahtui nopeasti ja antoivat ilmeisesti jotain rauhoittavia, koska muistikuvat on heikkoja. paranin nopeasti ja kipuja ei juuri ollut, pari päivää sain sairaslomaa. Joka tapauksessa tapahtuneesta jäi pelko, joka varjosti vahvasti seuraavaa odotusta, joka alkoi 3kk päästä kaavinnasta. Minuakin helpotti tieto, ettei kohdussa ollut kuollutta lapsen alkua vain pelkkä pussi. Mutta kova suruhan se silti oli.

Np-ultrassa sitten totuus tulikin ilmi :(.

Toinen tuli itsekseen pois n. rv:lla 9 (en muista tarkkaan.) Siitä on aikaa jo 15v.



Toinen havaittiin alkuraskauden ultrassa rv:lla 7+, uudestaan tarkistusultraan viikon päästä ja seuraavana päivänä kaavinta. En suostunut lääkkeelliseen keskeytykseen, vaadin kaavinnan.



Valitettavasti noilla viikoilla pitäisi näkyä jo sikiökin eli tuulimuna se varmaan on. Vaikka hedelmöittyminen olisikin tapahtunut hiukan myöhemmin.



Mä odotin yhdet kuukautiset tuon jälkimmäisen jälkeen ja tulin sitten heti raskaaksi ja saimme kuopuksemme 3,5v sitten. Noiden tuulimunien välillä sain kaksi lasta.



Voimia! Toivottavasti tärppää nopeasti uudelleen.

Ei mitään ennakko-oireita :(. Lääkkeellinen tyhjennys.

Alkuraskauden ultrassa vk.12+ se todettiin ja viikkoa myöhemmin tehtiin kaavinta.

viikolla 13, eka pientä ruskeeta vuotoa ja sitten suurempaa. menin lääkäriin ja siellä tehtiin kaavinta. toka meni kesken viikolla 9, osa raskausoireista hävis ehkä viikkoa aikasemmin mm. rinnat ei enää ollu kipeet. tuolloin kun menin lääkäriin niin kohdussa ei näkynyt mitään muuta kun paksuntuneet limakalvot. vuotoa oli kestänyt kolme päivää sitä ennen ja vielä viikon sen jälkeen. eipä sitä kannata stressata etukäteen, jos se on semmonen niin sitten vaan uutta yritystä. itselläni on yksi lapsi ja kaksi keskenmenoa ja nyt neljättä kertaa raskaana ja alle 10 viikkoa kasassa. vähän jännittää että miten mahtaa onnistua, mutta eipä siihen juurikaan voi ite vaikuttaa että meneekö kesken vai ei.

oksensin (raskauspahoinvointia) vielä kaavinnan jälkeenkin 2 päivää. Eli raskausoireet oli tosi voimakkaat. Tuulimuna huomattiin vko 10.

Tarkistettiin ultrassa että oli tuulimunaraskaus ja sain lääkkelliisen tyhjennyksen. Viikko vuotoa ja uusi tarkastus -> uudet lääkkeet, taas viikko vuotoa ja sitten sain ajan kaavintaan. Vuoto kesti lopulta yhteensä 6 viikkoa, minkä aikana oli edes takaisin vekslaamista, mikä jotenkin vaikeutti myös henkistä toipumista.



Toivottavasti tilanne ei tule enää vastaan, mutta lääkkeellistä tyhjennystä en enää kokeile.

mulla todettiin tuulimunaraskaus 4v sitten, rv 9. OLi pahoinvoinnit yms oireet,mutta sitten tuli oranssia tiputteluvuotoa ja kävin yksityisellä ultrassa katsomassa onko kaikki ok ja tuulimuna todettiin.



SEuraavana päivänä pääsin lääkkeelliseen tyhjennykseen joka epäonnistui täysin. Vuodon piti alkaa pian mutta alkoi vasta 4päivää tyhjennyksestä, kauheat koko päivän kestäneet supistukset ja kivut, kierin vain lattialla kivusta, ja seuraavana aamuna piti mennä töihin kun olin saanut vain 3päivää sairaslomaa enkä saanut lisää.



Vuoto oli aika runsasta pitkään, ja sitten noin viikko tyhjennyksestä olin kävelemässä töistä kotiin kun aloin vuotaa älyttömästi, varmaan pari litraa ainakin, kotiinpäästyäni jouduin vain istumaan pöntöllä kun vuoto oli niin älytöntä ja soitin sairaalaan, ja lähdin sinne sitten tarkastukseen. Sanoivat ettei tyhjennyt ollut onnistunut mutta nyt näyttäisi tyhjentyneen.



Siitä sitten taas viikko-pari myöhemmin sama, mutta tällä kertaa kesken työpäivän. Taas pari litraa verta ja taas sairaalaan...nyt sitten ultrattiin ja sanottiin että näytti vihdoin tyhjentyneen. Vuoto jatkui vielä muutaman viikon. Jäi aika ikävät muistot tuosta.



Tuulimunaraskaudet on todella yleisiä mutta niistä ei jostain syystä puhuta...mulla ei ollut aavistustakaan että jotain tuollaista edes voisi tapahtua ennenkuin sen itse joutui kokemaan. Onneksi useimmiten tyhjennyskin sujuu hyvin, mutta tais olla huono tuuri.

Seuraavana päivänä alkoi sitten vuoto. Soitin neuvolaan ja pyhien vuoksi käski vain seurailla ja lähteä tarvittaessa ensiapuun. Pari päivää pientä vuotoa ja selkäkipua, sitten kunnon vuoto ja sairaalassa todettiin todennäköinen tuulimuna. Viikon ajan piti odottaa että saatiin vertailuluvut ja kuvat. Sitten kaavinta.



Suru oli valtava. Jotenkin sitä surua lisäsi se kaavinta. Kuvittelin kaikkien ohi kulkevien hoitsujen näkevän otsassani tekstin "kaavintaan menossa" ja kuvittelevan kyseessä olevan abortti. En tiedä mistä se tuli mieleeni, mutta se lisäsi surua sairaalassa.



Vieläkin ajattelen että se lapsi olisi ollut esikoisemme ja mietin minkä ikäinen olisi nyt.



Tuosta tuulimunaraskaudesta kaikki oireet olivat paljon selvempiä kuin kahdesta loppuunasti menneessä raskaudessa.

mulla oli tuulimuna-raskaus 02/02...se todettiin np-ultrassa, oisko ollu joskus viikoilla 13+jotain.....tuulimunan todennut lääkäri sanoi että se oli jo vaarallisen pitkällä...seuraavana päivänä nukutuksessa kaavinta...ja voin sanoo että se oli elämäni kamalin kokemus...sitä ei ikinä unohda....huoli on varjostanut mun seuraaviakin raskauksia tän takia mutta kaikki on olleet sen jälkeen ok...poika 12/02, tyttö 02/05, tyttö 09/09 ja raskaana 10+0

Vaikka vanha keskustelu onkin niin arvelin kokemukseni jakaa.

06/12 ensimmäinen todettu tuulimunaraskaus np-ultrassa. Shokki oli valtava kun koskaan en mistään vastaavasta ollut kuullutkaan. Epätietoisuus, suru, epäusko jopa raivo vaihteli. Pahinta oli se tunne, että menetti jotain tosi olennaista. Vaikka ihmiset lohduttaa, että eihän se ollut kuin illuusion menetys niin rankka kokemus. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys ja kivut oli kovat. Vuotoa kesti pitkään, ja sairasloman jälkeen työmaalla holahti niin paljon verta housuihin että piti kesken päivää lähteä kotiin. Silloisen miehen kanssa erottiin muutama kuukausi tapahtuneesta, eron takana muitakin asioita tosin, mutta arvelen että tuulimunaraskaus ja toisen ajatus minun virheellisyydestä vaikutti osaltaan.

Nyt uusi parisuhde, ja päätettiin yrittää raskaaksi tuloa. 3kk yrittämisen jälkeen plussa testi. Ennen ensimmäistä neuvolaa lieviä kipuja ja melko runsasta vuotoa. Tutkimuksiin --> meille sanottiin että kaksosraskaus, josta toinen olisi mennyt kesken. Seuraavalle viikolle jälkitarkastus. Arvelin, että vaan todetaan että kaikki hyvin ja näillä mennään. Ei mennyt niinkuin elokuvissa ja lääkäri totesi tuulimunaraskauden. Valtava suru, ja taas epäusko ettei näin voi käydä. Lri kertoi että todella harvinaista että tulisi kaksi tuulimunaa putkeen (kiva tietää olevansa tilastollinen ihme). Jälleen lääkkeellinen keskeytys ja nyt vaan odotellaan että kivut hellittäisi ja vuoto loppuisi.

Pelottaa tulevat raskaudet - entä jos minussa onkin jotain vikaa? Entä jos en voikaan saada lapsia? Entä jos emme mieheni kanssa sovi biologisesti yhteen? Aika näyttää...

Otan osaa!🙁

Mulla on ollut 1 tuulimuna ja 2 keskenmenoa joista toinen kaksosraskaus, toisen sykettä ei koskaan nähty. Jospa sulla oli kuitenkin toinen ihan oikea alkio? Tiedetäänkö sitä?

Voimia! Älä menetä toivoasi!