Minä vien lapseni päiväkotiin, sillä en jaksa olla hänen kanssaan!

Odotan jo innolla, että pääsen töihin ja tuo ipana menee ammattikasvattajien hoitoon.

että te koitte itsenne pakotetuiksi lapsia hankkimaan.

että te koitte itsenne pakotetuiksi lapsia hankkimaan.

että kakkonen kävi oikein lapsettomuushoidoissa, että sai lapsen! Ja silti kehtaa myöntää haluavansa takaisin töihin! Eikös ole kauheaa?

2

5 vuotta niin ei enää pyöri sun kans hiekkiksellä eikä mee niinkään kauaa.



Mut joo, itellä kans nyt just turhauma puolitoistavuotiaan kans kotona. On koululainenkin, mutta se on tietty päivät koulussa.



Ei ole edes uhmaa vielä pahasti riesana tms. mut on tää jotenkin sisällötöntä nyt taas tänään. Monesti päivät on kyllä ainakin tähän asti menny oikein mukavastikin jao len enimmäkseen viihtynyt, esikoisesta en, mutta nyt tänään tää nyppii. Booooring, todellakin. En tiiä mistä täs pitäis se sisältö repiä, legoleikeistä, astianpesukoneen täytöstä, pyykkikoneen pyrittämisestä vai mistä taas tänään...

Ja palkkaakin.

viihdyn omien lapsieni kanssa miljoona kertaa paremmin, kun ovat nyt pikkuisen hoidossa muuallakin. Kohta suakin taas kiinnostaa lapsen touhut. Kukaan täyspäinen aikuinen ei kestä sitä lapsen seuraa 24/7 vaikka täällä jotkut oudot av-mammat muuta väittää. Ja puistoissa on ihan vitun tylsää.

Tätä tää joskus on, onneksi on muitakin, joilla on pokkaa myöntää asia. (Harvalla meinaan on.)

:-)



ap

5: mä ymmärrän kyllä turhautumisen ja tylsyyden tunteita, eiköhän ne ole joskus väistämättömiä.

Mut mä ainakin torjun niitä näin:

- luen jotain kirjaa lapsen päikkäriaikaan ja googletan samalla kirjan tapahtumia tai seikkailen kyseisessä maassa Google Earthin kanssa. Silloin sellaisetkin romaanit kuin Brownin Symboli saa ihan mielenkiintoista sisältöä - eikä tosiaan haittaa ettei juonessa pääse etenemään kuin pari sivua kerrallaan, koska se rakennusten katseleminen ja niiden historiasta lukeminen on niin mielenkiintoista



- kerran parissa viikossa haen kirjastosta erilaista musiikkia, jota sit kuuntelen. Mä olen matkustellut vähän, enkä hetkeen pääse matkustelemaan, mutta etnistä musiikkia on kiva kuunnella. Mulle joku Angelique Kidjokin on ollut ihan eksoottista :)



- kerran tai kaksi viikossa käyn lapsen kanssa retkellä jossain uudessa paikassa jonne paikallisbussilla pääsee. Ei sen tarvi olla kuin uusi asuinalue tai joku paikallinen luonnonnähtävyys, se on kuitenkin aina hauska retki.



- Joka päivälle meille joko tulee vieraita tai käydään jossain. Kerrankin ehtii nähtä kaikkia ystäviä ja kavereita! Mun elämä ei ole ollut näin sosiaalisesti vilkasta sitten opiskeluaikojen



Paljon merkkaa se, että mulla ei ole hoitovapaan jälkeen työtä mihin palata, vaan edessä on opiskelu uudelle alalle (todennäköisesti) sekä ne surkeat hanttihommat jolla toi opiskelu pitää rahoittaa. Mun ei tarvitse kuin hetken miettiä sitä stressiä ja väsymystä mikä tässä on edessä, turhauttavaa lukemattomien työhakemusten väsäämistä, tentteihin pänttäämistä ja kaikkea muuta, niin tämä elämä nyt ei tunnut yhtään tylsältä vaan täydellisen ihanalta.

mutta niin tympii ansiotyökin. Eikös tapoihin kuulukin, että töistä maristaan, pomoista maristaan, maanantaiaamuista maristaan... Että onko se niin auvoista vaan se "työelämä" (on se lapsen hoitaminenkin työtä).