Lue keskustelun säännöt.
Curling-kasvatusta?
21.01.2010 |
Äitituttuni ja tämän 3-vuotiaan kanssa ei pysty juuri liikkumaan missään, koska jos lapsi haluaa jäädä vaikka 15 minuutiksi leikkimään tien varrella olevaan lumikasaan, äiti ei henno sanoa "nyt mennään", vaikka olisi sovittu että mennään yhdessä vaikka puistoon tai syömään. Lopputuloksena on "mentkää te edeltä, me tullaan sitten kohta.." Eikö vanhemman kuitenkin kuulu päättää se, mihin mennään ja milloin?!
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlainen kaveri. Toki joskus voi äitikin joustaa ja yksittäistapauksena tuo lumikasajuttu olis ihan ok, mutta jos kaikki lapsen kanssa menee samalla tavalla, se on ihan kamalaa. Vanhemman pitää ottaa valta ja uskaltaa tehdä päätös silläkin uhalla, että taapero suuttuu.
Tää mun kaveri on samanlainen, esim ulkoa sisälle tulo voi kestää 3-vuotiaan kanssa 1-2 h, kun lapsi ei halua tulla, jää koko ajan tekemään jotain ja äiti vaan hiljaa yrittää ehdottaa, että mentäiskö jo... Kun sitten kaikki vaatteiden vaihdosta nukkumaan menemiseen tehdään vasta, kun lapsi itse sattuu haluamaan, niin menee elämä aika vaikeaksi. Tämä perhe esim. jätti yhden kyläreissun väliin kokonaan, kun 3-vuotias ei halunnut lähteä... Mun mielestä tämä on outoa. Ja varmaan lapsellekin pidemmän päälle rankkaa, kun hän huomaa, että hän on se, joka tekee päätökset.
Tuo lumikasajuttu oli vain yksi esimerkki. Samalla lailla heillä esim. lapsen rytmi on usein sekaisin, koska lasta ei laiteta ajoissa mukkumaan siksi että lapsi "ei halua". Lapselle tosiaan on varmasti raskasta huomata olevansa se, joka tekee päätökset. Seurauksena entistä enemmän kiukuttelua ja kitinää -> kierre on valmis. t ap.
leikitään aina apteekin leikkinurkkauksessa ainakin puoli tuntia asioinnin jälkeen kun ei lapset lähde pois.
"nöyryyttämään" lapsiaan - tai siltä se tuntuu. Eli määräämään, olemaan kuulematta hänen pyyntöjään, pakottamaan. Mutta sen vain joutuu tekemään.
Huomaan omien 4- ja 6-vuotiaideni kanssa, että aika ajoin on otettava kovempi linja. On mukavaa, että voidaan yhdessä päättää mitä seuraavaksi tehdään ja leikitään. Vaan kun tätä on aikansa sopuisasti kestänyt, lapset alkavat ottaa valtaa, esimerkiksi riehuvat ruokapöydässä eivätkä usko tavallista sanomista.
Silloin on aloitettava taas "nöyryyttäminen": pois pöydästä ja jäähylle, vaikka lasta se kuinka hatuttaisi.
Sama on muuten koirien kanssa - toivottavasti kukaan ei loukkaannu koirien kasvatuksen ja lasten kasvatuksen rinnastamisesta : ) Koirilta on otettava pois se luulo, että he ovat johtajia. Sitten menee hyvin.
Ja vielä loppukaneettina: keskustelen lasteni kanssa aina, kun asia on sopivankaltainen.
Onko tätä tapahtunut monta kertaa vai vain viime aikoina? En vetäisi mitään kauheita johtopäätöksiä. 3 v:llä voi olla niin kauhea uhma päällä, että ehkäpä se lumikasa oli ensimmäinen asia koko päivänä, josta lapsi näytti nauttivan... Ja silloin tavallinen, fiksu äiti varmaan antaa mieluusti lapsensa kiipeillä, jos ei olla mihinkään tosi tärkeään menossa.