Pelkään, että haistatan pian anopille paskan.

Itse olen asunut anoppini kanssa samassa talossa 30 vuotta,eikä mitään riitoja ollut.Anoppini oli hieno ihminen ,hän joskus tuumasi ,kun joillakin hänen pojallaan oli jotain erimielisyyttä.Että on päättänyt ,olla puuttumatta muiden asioihin,ja se piti paikkansa,asuin samassa rakennuksessa ja eipä haukkunut ketään. Itse olen nyt anoppi, on kolme vävyä ja miniä.Olen yrittänyt muistaa anoppini sanat.Eikä tähän päivään ole ollut suurenpiä riitoja ,piolin eikä toisin.

Vaan haistata paskat. Se on ainoa oikea keino tuollaiseen.

Minulla oli lähipiirissä anoppi-ikäinen vanha akka, joka jaksoi aina vaan "vihjailla" kaikenlaista ja välillä jopa haukkui minua ihan suoraan. Kestin sitä vuoden mutta eräänä päivänä napsahti ja sanoin suorat sanat kaikesta. Meni mykäksi tämä ihminen ja alkoi sen jälkeen paitsi välttelemään minua mutta myös pelkäämään :D.

Meillä anoppi puuttuu joka asiaan. Arvostelee ja neuvoo vaikkei häneltä ole kysytty mitään. Kohteliaisuudesta voisin kysyä jotain, mutta anopin neuvot ovat välillä aivan järjettömiä. Hän ei ymmärrä, että ajat ja tavat muuttuvat ja jää nalkuttamaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Yritä sitten olla peruskohtelias, kun ei vaan jaksa kuunnella sitä kälätystä.

Eli ap:lle vielä. En todellakaan tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä. Niin tai näin, olet aina väärässä oleva miniä. Yritä jaksaa.



14 ?

miksi sinä tapaat tuollaisia ihmisiä?



Jos puhe ei mene perille, miten teot?



Jätätte tapaamatta, vastaamatta puheluihin joksikin aikaa, ja kun ihmettelevät syytä, sanotte sitten suoraan että kun muutos tapahtuu, haluatte taas nähdä.

mutta itse sen tein. Parin kuukauden puhumattomuuden jälkeen oli toinen ääni kellossa. Mies kyllä oli äitinsä kanssa tekemisissä tuolloinkin, ettei kaikki välit olleet poiki.

kysymme heiltä lupaa tai vähintään mielipidettä. Ovat sitten loukkaantuneita, kun heiltä ei kysytty tästäkään asiasta. Jos heidän kanssaan sitten keskustelee etukäteen, vaahtoavat kaikille miten korvaamattomia ovat, ja miten avuttomia me olemme, kun emme osaa tehdä mitään ilman heitä. Niin tai näin, teemme siis aina väärin.



ap

Teidän perheen asioista määräätte te. Varsin selkeää. Jatkuvaa ikävää valitusta ja haukkumista ei tarvitse kuunnella keneltäkään, epäasiallisuuksia ei todellakaan tarvitse loputtomiin sietää. Mut tämä vaan mun mielipide. Kannattaa siis vetää rajat. Tuskin sentään kannattaa toivotella ketään ties minne, mutta erittäin tiukasti voisi nyt kerrankin avata suunsa?

Kyllä ihan rauhallisissa merkeissä (jos mahdollista...) ilmoittaisin että nyt pidetään pieni tauko yhteydenpidossa.

T:3

että välit ovat kokonaan poikki. Nytkään en tietoisesti nähnyt heitä muutamaan kuukauteen, mutta seuraavalla tapaamisella kaikki oli välittömästi ennallaan. Heille ei vain mene perille. Mies ei osaa sanoa vanhemmilleen suoraan, mikä hiertää, ja se on osa ongelmaa.

miksi sinä tapaat tuollaisia ihmisiä?

Jos puhe ei mene perille, miten teot?

Jätätte tapaamatta, vastaamatta puheluihin joksikin aikaa, ja kun ihmettelevät syytä, sanotte sitten suoraan että kun muutos tapahtuu, haluatte taas nähdä.

tai sitten jokaiseen neuvoon ja ohjeeseen korostuneen ystävällisesti "olipa hyvä, että sanoit/ loistavaa /kiitos /mielettömän hyvä neuvo" - eivät jatka kauaa =)

tai sitten jokaiseen neuvoon ja ohjeeseen korostuneen ystävällisesti "olipa hyvä, että sanoit/ loistavaa /kiitos /mielettömän hyvä neuvo" - eivät jatka kauaa =)

Lisäsi vaan vettä myllyyn.