Mistä haaveilet?

Lyhyellä tähtäimellä haaveilen, että

pystymme muuttamaan uuteen kaupunkiin keväällä ja löydän sieltä uusia ystäviä. Haaveilen myös siitä että löytäisin työpaikan, jossa viihtyisin ja jossa saisin "toteuttaa itseäni" ja jossa olisi kivat työkaverit.

Haaveilen myös kesästä, että aurinko paistaa lämpimästi ja mies on kesälomalla ja voidaan tehdä yhdessä perheen kesken kivoja kesäjuttuja.

Siitä myös, että kunhan lapset hieman kasvaa voin alkaa suunnittemaan häitä.



Pitkällä tähtäimellä haaveilen, että meillä jossain vaiheessa olisi "remontti"-talo, josta pikkuhiljaa tekisimme oman näköisen ja jossa olisi koko ajan jotain kivaa suunniteltavaa ja touhuttavaa!

Haaveilen, että olisimme sen verran hyvätuloisia että voisimme perheenä matkustella edes suomessa, mielellään myös ulkomailla. Asunto-auto olisi ihana.

Haaveilen ja suunnittelen myös mielessäni paljon omaa yritystä. Unelma yrityksiä on monia, mitä mielessäni pyörittelen, en tiedä uskaltaisinko koskaan oikeasti tai olisko mikään kannattava. mutta haaveilu ja suunnittelu on ihanaa ja innostavaa! :D

Suurin haaveeni on että lapseni syntyisi terveenä. Tässä vaiheessa kaikki muu on toisarvoista.

Haaveilen myös siitä että verkostoituisin enemmän samaa harrastusta harrastavien ihmisten kanssa ja pääsisin käymään myös isoissa harrastustapaamisissa pääkaupunkiseudulla.



Haaveilen siitä, että saan käydä katsomassa lasteni kouluesityksiä tippa linssissä, tai harrastustoiminnan esityksiä tai pelejä yms..



Haaveilen eritoten siitä etten olisi väsynyt ja tympääntynyt äiti sitten, kun arki alkaa eli kotiäitiyteni löppuu. :)

kesämökistä järven tai meren rannalla.

ei vain löydy vaikka kuinka etsitään... Mutta ei se varsinainen haave ole, enemmänkin toive. Haaveilen myös siitä, että olisi enemmän sosiaalista elämää. Nyt sitä ei ole oikeastaan yhtään, ei ole kavereita :(. Facebookistakin tulen aina tänne, että voi vähän täällä "jutella". Siellä ei tapahdu yhtään mitään :/.

siitä, että ois enemmän aikaa ystävien tapaamiseen. Haluaisin kutsua meille nykyistä enemmän vieraita ja laittaa hyvää ruokaa. Haaveilen kesästä ja siitä, että voin kävellä kadulla kevyissä kengissä. Haaveilen kunnon kohenemisesta ja laihtumisesta, mielenkiintoisista työprojekteista sekä koiranpennuista. Siitä että tyttären yo-juhlissa paistaisi aurinko.



Se, että mulla on näin paljon haaveita, ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tyytyväinen ja onnellinen nytkin.

että tämä riita miehen kanssa loppuis ja olis kaikki niinkun ennenkin



haaveilen isosta keno/lottovoitosta ja matkustamisesta



haaveilen kivitalosta



haaveilen että näkisin vielä kerran tulikärpäsiä

haaveiluun, mutta nyt kun asiaa mietin:



haaveilen kiireettömyydestä, leppoisista kesäpäivistä, siitä että lapsi ja itsekin pysyisi terveenä, ja ehkä aivan hiljaisesti siitä että vielä josku saisin kokea hyvän, tasavertaisen parisuhteen.



Mutta asiat ovat hyvin näinkin, ehkä lukuunottamatta sitä ainaista kiirettä.

Minä haaveilen että pääsisin opiskelemaan syksyllä.

kodista maalla, siitä että saisin laitettua kasvimaan tänä kesänä, siitä että saisin irrottauduttua tästä koneen äärestä ja vietyä roskat...

ja valitettavasti musta alkaa tuntua siltä, etten mä enää taida haaveilla juurikaan. Tai oikeastaan en enää usko, että ne haaveet olisivat jotenkin realistisia, toteutumiskelpoisia. Siitä taas seuraa se, ettei elämä enää tunnu järin mielekkäältä eikä elämisen arvoiselta, vaikka periaatteessa ulkoisesti katsottuna kaikki on hyvin. Lapset on terveitä ja avioliitto on kestänyt pikkulapsivuodet, rahaa on sen mitä tarvitsee ja puitteet ihan kunnossa.



Haaveilen kokonaisista yöunista, mutta todennäköisesti lapseni ei koskaan opi nukkumaan kokonaisia öitä. Haaveilen siitä, että minulla olisi aikaa itselleni ja harrastuksilleni, mutta tuskinpa. Kunhan tästä kotiäitiydestä pääsen eroon, on edessä töihinmeno, ja sompailu työn ja perheen välimaastossa. Haaveilen siitä, että mieheni huomioisi minua, osottaisi pitävänsä minua tärkeänä ja arvokkaana ja rakastavansa minua (koskien sekä ihan tavallista arkea että seksielämää), mutta sellaista ei ole tapahtunut sitten häiden jälkeen (eli viiteen vuoteen), joten tuskin tulee tapahtumaankaan.