Voi näitä onnen etsijöitä.

Se ei oikeasti vaadi enempää. Vain sen tajuamista. Sitä ei tarvitse hakea, ei tarvitse tuntea itseänsä, se vain pitää tajuta.

mistään mitään :). Asia ei ole näin yksinkertainen.

Moni huomaa sitten olevansa tyhjä, pelkkä kuori. Onneksi apu löytyy lääkkeistä. Mieliala kohenee, eikä sitten enää niin tule mietittyä sitä onnellisuutta.



Minun lääkkeeni tähän onnen etsintään on tehdä työtä. Kun olen päivän aikana ponnistellut niin henkisesti kuin ruumiillisestikin, jättänyt menemättä siitä mistä aita on matalin ja rakastanut läheisiäni - uni maittaa ja olo on onnellinen.



Näitä päiviä on tosin n. kourallinen vuodessa. Mutta ponnistelen ollakseni parempi.

Ihminen on onnellinen ja tyytyväinen kun hän päättää olla onnellinen ja tyytyväinen. Ei se sen enempää vaadi.

todellakin on täyttä paskaa. Terapeuttini on samaa mieltä. On tosi helppoa palpattaa tuollaista, jos on jo valmiiksi onnellinen ja tyytyväinen. Pystytkö nyt yhdeltä istumalta päättää olevasi vakavasti masentunut ja siinä tilassa, että ajattelet vain itsemurhaa, ja todella haluat kuolla? Kokeile, en oikein usko että onnistuu. Eikä se siis onnistu toisinkaanpäin.

Ihminen on onnellinen ja tyytyväinen kun hän päättää olla onnellinen ja tyytyväinen. Ei se sen enempää vaadi.

Henk. koht. olen sitä mieltä että yksi syy siihen että joka viides ihminen syö masennuslääkkeitä johtuu juuri tästä väärästä positiivisuusajattelusta. Ihmisen psyyke ei toimi niin että päätetään olla ollellisia ja sitten ollaan. Nykyään ei SAA enää kokea normaaleja tunteita, sellainen on epäonnistumisen merkki. Surullisen suuri osa ihmisistä on loukussa jatkuvassa itsensäparantamnisen addiktiossa. Minulla on paha olla (ylettömien todellisten ja kuviteltujen vaatimusten ristitulessa) - päätän parantaa itseäni ja teen suunnitelman - voin välittömästi paremmnin - ryhdyn toteuttamaan suunnitelmaa - huomaan ettei kokemukseni muuttunutkaan (onnistuin tai en) - koen huonommuudentunteita, miksen olekaan onnellinen - päätän muuttaaa itseäni ja teen suunnitelman - voin välittömästi paremmin - ryhdyn toteuttamaan suunnitelmaa....

osaa hyväksyä myös ne ei niin mukavat tunteet, kuten surun, vihan jne. ja käsitellä niitä. Onnellisuus jostakin syystä kuvitellaan sellaiseksi, että ihminen ei koe tunteita. Onnellisuus on nimenomaan erilaisten tunteiden hyväksymistä ja niistä selviytymistä!!

osaa hyväksyä myös ne ei niin mukavat tunteet, kuten surun, vihan jne. ja käsitellä niitä. Onnellisuus jostakin syystä kuvitellaan sellaiseksi, että ihminen ei koe tunteita. Onnellisuus on nimenomaan erilaisten tunteiden hyväksymistä ja niistä selviytymistä!!

Ihmiset lukee onnellisuusoppaista että jos koet pahaa mieltä, epäonnistumisen tunteita, vihaa, surua jne. sinulla on asennevamma!

Ja onnellisuus on todellakin erilaisten tunteiden hyväksymistä ja niistä selviämistä, mutta suurin osa suomalaisista EI OSAA tätä taitoa. Se ei ole kiinni asenteesta tai päätöksestä. He eivät edes tiedä etteivät osaa.

Mutta siinä olen erimieltä, etteikö onni olisi myös asennetta. Mielestäni tällä asenteella tarkoitetaan juuri sitä, että oppii tunnistamaan se, mistä onni tulee ja ottaa saamastaan tiedosta vaarin! Ei tyydy olemaan vain onneton.

Jaksaa nähdä vaivaa onnen eteen..

Mielestäni tällä asenteella tarkoitetaan juuri sitä, että oppii tunnistamaan se, mistä onni tulee ja ottaa saamastaan tiedosta vaarin!

mutta sitäkään ei voi valita tiettynä hetkenä onko itsetuntemusta vai ei. En voi siis päättää että nyt minulla on itsetuntemusta ja nyt olen siis onnellinen. Toiset onnenpekat saa eväät hyvään itsetuntemukseen kotoa, toisilla itsetuntemuksen hankkiminen on pitkä ja kivinen tie ja toiset eivät pääse sinne asti koskaan. Silloin pidemmän tikun vetäneen on aika turha tulla mussuttamaan miten jokainen voi noin vain päättää tällä sekunnilla olevansa onnellinen.

Ei ole kyse siitä, että ihmisellä, jolla onni on ollut hukassa, pitäisi löytää se tässä ja nyt. En väitä sellaista! Vaan, että jos onnea haluaa, pitää etsiä itsestään ne onnen lähteet. Oppia tuntemaan itseänsä. Ja jos tämä on itsetutkiskelu on haastavaa itsekseen, järjestetään kursseja, joilla asiaan voi perehtyä. Asennetta vaatii, että lähtee muuttamaan toimintatapojaan.

Ei ole kyse siitä, että ihmisellä, jolla onni on ollut hukassa, pitäisi löytää se tässä ja nyt. En väitä sellaista! Vaan, että jos onnea haluaa, pitää etsiä itsestään ne onnen lähteet. Oppia tuntemaan itseänsä. Ja jos tämä on itsetutkiskelu on haastavaa itsekseen, järjestetään kursseja, joilla asiaan voi perehtyä. Asennetta vaatii, että lähtee muuttamaan toimintatapojaan.

Mutta kun tämä ketju lähti tästä - sinunko kirjoittamasta? - kuolemattomasta totuudesta: "Ihminen on onnellinen ja tyytyväinen kun hän päättää olla onnellinen ja tyytyväinen. Ei se sen enempää vaadi."

Lause laittoi kyllä ajattelemaan tämän keskustelun myötä. Kiitos ajatusten vaihtamisesta :)!

[/quote]

Mutta kun tämä ketju lähti tästä - sinunko kirjoittamasta? - kuolemattomasta totuudesta: "Ihminen on onnellinen ja tyytyväinen kun hän päättää olla onnellinen ja tyytyväinen. Ei se sen enempää vaadi."

[/quote]

Se ei oikeasti vaadi enempää. Vain sen tajuamista. Sitä ei tarvitse hakea, ei tarvitse tuntea itseänsä, se vain pitää tajuta.

Eikö riitä, että on tyytyväinen elämäänsä?

Onni on sitten niitä "pipanoita" antamassa maustetta elämään.

Ja ne kitkerätkin maut täytyy hyväksyä, elämä voi joskus potkia päähän ja lujaa.

mutta tasapainottomuuden merkki kun ne ovat toisessa ihmisessä. Erityisen suuren tasapainottomuuden merkki ne ovat, jos ne kohdistuvat juuri sinuun ja sinä ansaitset ne :D.