Meillä on 4v ja 3v pojat ja nyt toiveissa kolmas lapsi. Liikkumisesta kysyttävää!

On että meillä on nyt 5- ja 4- vuotiaat lapset jotka ei ole tuplissa ollu sitten ekan yhteisen talven, tän jälkeen on kävelty ja rattaat ollu varalla mukana jos toinen väsyy mutta käytännössä 2- vuotiaana ei ole istunu vaunuissa.

Kun kakkonen oli 1,5- vuotias otettiin matkarattaat laivalle ja se taisi olla viimenen rattailupaikka, ihan turhaa vaunuilla.



Nyt meillä on tuplat kun 1- vuotiaan lisänä on vauva. Viime vuosi meni tavallisilla vaunuilla, vaunut oli pari vuotta odottanu varastossa.

Tuplavaunuja ajattelin käyttää vielä tän vuoden mutta sitten jää pois.



Lapset kävelee pitkiäkin matkoja kun ne opettaa kävelemään.

Minä käyn useimmiten sellaisen 7-9km:n lenkin, riippuen säästä.



Tuntuisi tosi hurjalta kävelyttää lapsia sellaista matkaa! Lähikauppaan on 800m suuntaansa ja siellä ollaan joskus kävelty, nuorempi väsyi jo siinä niin, että paljoa pidempää matkaa ei olis jaksanut.



Ap

ja toisinaan kyllä koiraakin vien lasten kanssa, mutta silloin koiran on vaan tyytyminen lyhyempään lenkkiin. Koira pääsee pitkälle lenkille kerran päivässä, miehen työvuorojen mukaan.

viedä pitkälle lenkille kun mies ei ole kotona? Vai tekeekö mies jotain reissuhommia?



Mä ulkoilutan koiran vaan korttelin ympäri, jos se on pakko tehdä lasten kanssa, lenkille tuo pääsee sit kun mies tulee kotiin.

ja kaksi tuplissa ja se välivaihe kun ei ole lunta niin meillä on toiminut kantoreppu esim. ergo jolla voi kantaa 27kg asti. On tietty aika painava lasti kuljetettavaksi. Tai sitten lenkkeilee kunnolla kun pääsee lähtemään yksin/vauvan kanssa.

Tuntuisi tosi hurjalta kävelyttää lapsia sellaista matkaa! Lähikauppaan on 800m suuntaansa ja siellä ollaan joskus kävelty, nuorempi väsyi jo siinä niin, että paljoa pidempää matkaa ei olis jaksanut.

Ap

Rattaissa istuminen vie lapselta kunnon. Miksi se koira on ulkoilutettava noin pitkästi lasten kanssa? Eikö sen pisimmän lenkin voisi tehdä kun mies katsoo lapsia kotona?

Tämä on aika yksilöllistä, että minkä ikäisen voi laittaa kävelemään ja miten pitkiä matkoja. "Lapset kävelee pitkiäkin matkoja kun ne opettaa ja laittaa kävelemään".

Jaa-aa. Jouduin kahta vanhinta lasta kävelyttämään todella pitkiä matkoja jo aika pienenä. Lopputulos on se, että nyt aikuisena menevät autolla ihan jokaikisen matkan!! Ovat tainneet lapsena kävellä ihan tarpeeksi...



Mutta en muutenkaan ymmärrä, miksi jo ihan 2 vuotiaita pitäisi kävelyttää pitkiäkin matkoja ja jos ei kävele, kyseessä on aikuisen laiskuus ja ylipainoon sairastuva lapsi. ??



Lapset ovat erilaisia. Jopa tämän asian suhteen.



Minun nuorimmaiseni on 2,5 v. Hän menee kyllä rattaissa lyhyetkin matkat JOS HALUAN PÄÄSTÄ ETEENPÄIN TAI PERILLE PAIKKAAN X ! Hän kävelee kyllä, mutta menee lumipenkkojen ja ojien kautta, menee edes takaisin sinne sun tänne ja on hilkutin HIDAS !

Kun menemme kiireettä puistoon, voimme kävellä. Mutta jos 500 metrin matkassa menee yli puoli tuntia on se aika puuduttavaa.. toisekseen asumme alueella joka on kuin yleinen koirapuisto, joka ikinen kulmaus ja nurkkapieli ja kävelytie on täynnä koiranpaskaa ja kusilänttejä penkoilla, lapsi syöskyy keltaiselta penkalta toiselle ja tekee keltaisia lumipalloja ja syö sitä lunta... jatkuvan kieltämisen ja hoputtamisen sijaan lapsi on rattaissa.



Kauppakeskuskissa hän karkailee. Juoksee omille teilleen ja menee rullaportaisiin. On vähän vilkkaampaa lajiketta kuin isompi muksu ikinään ollutkaan.



AP:lle neuvo, että ihan turhaan mietit asiaa nyt. Jätä tuplat, älä myy niitä. Kun vauva on maailmassa, tiedät miten käytäntö sujuu sitten sinun omien lastesi kanssa. Jos sulla on 4 v rattaissa eikä jaksa kävellä 10 km koiranulkoiulutusreittiä - mitä sitten ! Se on sinun asiasi!



Yksi tuttava mietti, kannattaako hankkia tuplat. Lapsille tuli ikäeroa vajaa 2 vuotta !! ja tuo isompi lapsi vielä kaverin raskausaikana 1,5 vuotiaana nukkui rattaissa ! Ja sitten yhtäkkiä vauvan synnyttyä muuttuisi isoksi ja jaksaisi seistä tai kävellä tai olla edes hereillä! No, hän tuli järkiinsä. Nyt rattaissa nukkuu 2,5 v ja vauva.

Lapset kävelee pitkiäkin matkoja kun ne opettaa kävelemään.

Minua kiinnostaa nämä pitkät matkat kuinka pitkiä ovat. Meillä ei nimittäin 3-vuotiaskaan selviydy meidän pitkistä matkoista eli 5 km ja pidemmistä. Yleensä nyrkkisääntönä pidetään, että kilometri ikävuotta kohden pitäisi jaksaa ja se toteutuu meillä eli esim. kauppareissuille 1-2 km suuntaansa ei oteta rattaita mukaan. Toisaalta mietin kyllä ottaako rattaat mukaan pienemmän neuvolareissulle (vajaa 3 km) kun sinne pitäisi pelkästään minunkin kävelyvauhdilla lähteä klo 7.30 saati jos laitan 3-vuotiaan kävelemään sinne.

Niin, sinähän sen tiedät sanoa että lapsesta joka kävelee paljon kasvaa kävelyä vihaava aikuinen -kun omani on vasta reippaita alle kouluikäsiä niin en voi sanoa tähän mitään.. Mutta mitä nyt omaa elämää vaikka ajattelee, katsoo muita läheisiä niin ehkä vaikuttaa enempi kokonaisuus miten liikuntaan huokutellaan jne. En mene allekirjottamaan väitettä että lapsi joka itse liikkuu, vihaa liikkumista isona.



Sen sanon, että lapsen voi komentaa pitämään kiinni vaunuista, otat kädestä jos juoksee kauppakeskuksissa! Kyllä lasta voi kasvattaakin. Minulle tuplat on ollut mahdollisuus lähteä kotoa kun on uhmaikänen ja vauva.

Eikö ole jännä miten hitaasta kävelijästä tulee juoksentelija kun lapsi itse haluaa??



Se että lapsi kävelee hitaasti tulee vaan siitä ettei sitä laiteta kävelemään ja lapsi lorvii. Sen verran viisaita lapsetkin on että jos ei halua kävellä ja tietää että äiti laittaa vaunuun istumaan jos heittäytyy hitaaksi, niin sen ne tekee! ;)



Itselläni kolmonen on heikompi kävelijä -koska sitä ei olla (äidin mukavuuden halun takia) opetettu kävelemään. Nyt me sitten kantapään kautta opetellaan kävelemään!

Esikoinen saman ikäsenä HALUSI kävellä, eikä istua. Sekin on syynä kun lapsi opetetaan kävelemään! Vaunut voi olla lapselle myös "vankila". :)



Juu; varmaan on oma asiani että lapseni kävelee. Tätähän tässä puhutaan. Kysytään kokemusta. Ja omani on ettei kävelemään oppinutta ole hyvä liikaa vaunuissa pitää: tai ei kävele 800 metriä.

Jos mammalla itsellään on niin kiire, ettei ehdi kävelemään lapsen tahdissa niinkuin kasi on taas eri juttu. Siitä varmaan kasvaa kävelyä aikuisena rakastava aikuinen? ;)



Meillä lapset on ollu tuplissa kun ikäeroa 14 kk. Esikoinen toki opettelee sitä kävelyä, ei siinä vaunuissa tartte olla. Sehän on paikka KUN taapero väsyy ja kakkosen oppiessa kävelemään voidaan tuplat jättää pois ja liikkua rattailla. Ei niitä vaan tarvita kun kaksi kävelee.

Itsellänikin on ollut liina jos tarttee toista kantaa ja rattaissa istuu jo väsähtänyt.



Niin ja pyöräilemään meillä on lapset oppinu kun jalat yltää polkimille. Esikoinen oppi apupyöriltä ulos 4- täytettyään ja kakkonen samana kesänä 3- vuotiaana. Talvella taas lähinnä riitaa kumpi saa olla pulkassa vedettävänä.



2

Niin ja pyöräilemään meillä on lapset oppinu kun jalat yltää polkimille. Esikoinen oppi apupyöriltä ulos 4- täytettyään ja kakkonen samana kesänä 3- vuotiaana. Talvella taas lähinnä riitaa kumpi saa olla pulkassa vedettävänä.

Tämä on just sitä mitä en ymmärrä. Rattaat on ihan ei-ei, mutta kun istumapaikan vaihtaa pulkkaan niin sitten ollaankin reippaita kävelijöitä vaikka istua tönötetään se sama matka.

ONKO AINA PAKKO OTTAA KAIKKI NIIN HELKUTIN HENKILÖKOHTAISESTI ???

PUHUIN IHAN VAAN OMASTA KOKEMUKSESTA !!

Sinä teet kakaroittesi kanssa niinkuin parhaaksi näet ja minä toimin omieni kanssa kuten parhaaksi näet.

Äläkä tule minulle neuvomaan lastenkasvatuksesta. Helkutti viekööt, olen kaksi kasvattanut täysijärkiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi, jotka ovat aktiivisia ja mukana vaikuttamassa ja ennenkaikkea minulla on hyvät välit heihin.

Kahden nuorimman kanssa vaan osaan ottaa rennommin ja olla pingottamatta siitä mikä on yleisesti ns. oikein. Minä toimin tavallani ja sinä toimit tavallasi ja siinä se.

Kauppakeskukset eivät ole mitään lasten lempipaikkoja. heillä on tylsää. On tylsää kävellä kuuliaisesti rinnalla rattaista pidellen ja on tylsää istua rattaissa.

Hitaalla kävelijällä tarkoitan sitä, että matkan teko on hidasta. Hän ei kävele hitaasti, vaan hän juoksentelee minne sattuu eikä mene systemaattisesti eteenpäin, joten matkaan menee tosi kauan aikaa.

HÄN EI SUOSTU KÄVELEMÄÄN SITEN ETTÄ PITÄÄ RATTAISTA KIINNI

Ja mitä tulee fillarilla oppimiseen, sekin kun on kuule ihan lapsesta kiinni, se ei ole aikisen tai äidin mitta että milloin oppii: esikoiseni oppi ajamaan ilman apurattaita joskus 3 vuotiaana. Kakkonen suunnilleen saman ikäisenä. Uimaankin oppivat varsin pienenä.

Mutta Kolmonen on eri maata, hän oppi ajamaan ilman apurattaita 5,5 vuotiaana. KAMALAA! EIKÖ VAAN! etten saanut häntä pakotettua pysyämään pystyssä aikaisemmin ilman appareita vaikka sitä yritettiin jo monta kesää aikaisemmin.

Nyt on 6,5 v eikä vieläkään osaa uida. KAMALAA. Ja on kuule uitettu ja käytetty uimakoulussa.

Ja voitko kuvitela, tämä nuorin, 2,5 vuotias joka tekee lumipallon katsomatta onko siinä koiran paskaa vai ei, ja joka on energiaa ja vauhtia täynnä, haluaa itse - hän on vielä täysin vaipoissa. Kun ei suostu potalle istumaan, enkä pakota, en voi taivuttaa potalle väkisin lasta, joka huutaa kuin hakattaisi ja lopulta istuu otsa lattialla polvien välissä ja itkee epätoivoisesti.

Niin, sinähän sen tiedät sanoa että lapsesta joka kävelee paljon kasvaa kävelyä vihaava aikuinen -kun omani on vasta reippaita alle kouluikäsiä niin en voi sanoa tähän mitään.. Mutta mitä nyt omaa elämää vaikka ajattelee, katsoo muita läheisiä niin ehkä vaikuttaa enempi kokonaisuus miten liikuntaan huokutellaan jne. En mene allekirjottamaan väitettä että lapsi joka itse liikkuu, vihaa liikkumista isona. Sen sanon, että lapsen voi komentaa pitämään kiinni vaunuista, otat kädestä jos juoksee kauppakeskuksissa! Kyllä lasta voi kasvattaakin. Minulle tuplat on ollut mahdollisuus lähteä kotoa kun on uhmaikänen ja vauva. Eikö ole jännä miten hitaasta kävelijästä tulee juoksentelija kun lapsi itse haluaa?? Se että lapsi kävelee hitaasti tulee vaan siitä ettei sitä laiteta kävelemään ja lapsi lorvii. Sen verran viisaita lapsetkin on että jos ei halua kävellä ja tietää että äiti laittaa vaunuun istumaan jos heittäytyy hitaaksi, niin sen ne tekee! ;) Itselläni kolmonen on heikompi kävelijä -koska sitä ei olla (äidin mukavuuden halun takia) opetettu kävelemään. Nyt me sitten kantapään kautta opetellaan kävelemään! Esikoinen saman ikäsenä HALUSI kävellä, eikä istua. Sekin on syynä kun lapsi opetetaan kävelemään! Vaunut voi olla lapselle myös "vankila". :) Juu; varmaan on oma asiani että lapseni kävelee. Tätähän tässä puhutaan. Kysytään kokemusta. Ja omani on ettei kävelemään oppinutta ole hyvä liikaa vaunuissa pitää: tai ei kävele 800 metriä. Jos mammalla itsellään on niin kiire, ettei ehdi kävelemään lapsen tahdissa niinkuin kasi on taas eri juttu. Siitä varmaan kasvaa kävelyä aikuisena rakastava aikuinen? ;) Meillä lapset on ollu tuplissa kun ikäeroa 14 kk. Esikoinen toki opettelee sitä kävelyä, ei siinä vaunuissa tartte olla. Sehän on paikka KUN taapero väsyy ja kakkosen oppiessa kävelemään voidaan tuplat jättää pois ja liikkua rattailla. Ei niitä vaan tarvita kun kaksi kävelee. Itsellänikin on ollut liina jos tarttee toista kantaa ja rattaissa istuu jo väsähtänyt. Niin ja pyöräilemään meillä on lapset oppinu kun jalat yltää polkimille. Esikoinen oppi apupyöriltä ulos 4- täytettyään ja kakkonen samana kesänä 3- vuotiaana. Talvella taas lähinnä riitaa kumpi saa olla pulkassa vedettävänä. 2

tuonne väliin piti sanoa, että 2,5 vuotiaani suostuu ottamaan kädestä kiinni ja kävelemään rinnalla vain, jos uhkaan laittaa rattaisiin.



Mutta kun haluan mennä paikkaan X, vaikkapa kerhoon joka alkaa klo xx, en voi varata tuntikausia kulkemiseen vain siksi että lapsi oppisi itse kulkemaan systemaattisesti suoraan kväellen, ja hänen tahdissaan mennään todella hitaasti koska hän tutkii joka ikisen paikan matkan varrella..



Jos irrota otteen, on tenava parhaillaa ajoradalla. Kenen edun mukaista on ulkoilu KÄVELYTTÄMINEN jos se on täynnä kieltoja ja komentoja !



Kaverini tenava käveli rinnalla eteenpäin rauhalliesti jo alle 2 vuotiaana, mutta onkin toisentyyppinen.



VOISIKO YHTÄÄN OLLA KYSE SIITÄ ETTÄ JOKAINEN LAPSI VAAN OIKEASTI ON ERILAINEN ja yksi tapa ei ole yhtään sen huonompi kuin toineknaan tapa.



MINÄ KERROIN VAIN OMASTA KOKEMUKSESTANI JA sinä nro 2 otat sen henkilökohtaisena. Voi elämä !



tehkööt ap miten tekee, se on hänen ratkaisunsa. sinä teet kuten teet ja minä kuten teen, omien lasteni mukaisesti.

Niin suosiolla lyhentäisin lenkkejä. Sellaista se elämä vaan on, en usko että kukaan 4-5-vuotias jaksaa kävellä aikuisen tahtiin 7-9km lenkkiä.



Meillä tuon ikäiset toki pyöräilee itse, 4-vuotiaskin kyllä varmasti oppii teilläkin kesän aikana pyöräilemään. Eli lumettomana aikana (heh, ensi talvena ei välttämättä ole näin paljoa lunta) lenkit sujuu polkupyörien avulla helposti. Meillä esikoinen polki aikanaan joulukuuhun asti kerhoon pyörällä(oli 4-vuotias), sitten vasta tuli liukkaat ja lumiset kelit. Pyörä otetettiin uudestaan esiin maaliskuussa, eli ei siinä jäänyt kuin muutama vaikea liikuntakuukausi. Niiden aikana sitten pitäisi vaikka lyhentää lenkkejä pariin kilometriin.



Meillä on tällä hetkellä 3v. tyttö ja hän jaksaa kyllä kävellä sen pari kilometriä ainakin (ei toki vauhdikkaasti), eiköhän siinä saa koiran pissatettua.

Vaikka mistäpä ei saisi :) meillä lapset 2,5v ja 4,5v kävelevät silloin kun meillä on aikaa eikä ole kiire minnekään. Toisinaan haluan itse liikuntaa (mies tekee pitkiä päiviä enkä jaksa lähteä lenkille klo 20 jälkeen kun herätys on aamulla viimeistään klo 6). Jos haluan itse liikuntaa niin silloin laitan lapset pulkkaan tai rattaisiin ja komennan olemaan siellä.



Ja pyöräilystä sanoisin, että meidän vanhempi lapsi on tosi varovainen ja arka eikä vielä viime kesänä halunnut pyöräillä kovinkaan paljon, vaikka kuinka kannustin. Pelkäsi alamäkiä kun vauhti alkoi kiihtymään. En nähnyt mitään syytä pakottaa lasta pyöräilemään myös alamäkiä vaan mentiin sitten tasamaata ja talutin mäet. Nuorempi on täysin vastakohta ja neikkaan että oppii pyöräilemään ensi kesänä.



Kauppakeskuksiin jos jostain syystä menen lasten kanssa niin en edes harkitse päästäväni nuorempaa vapaaksi. kerran päästin ja sitten etsin ympäri tavarataloa 10min ja meinas alkaa jo hirvittää. Tämä nuorempi kun on sellanen että häntä ei ahdista yhtään, jos minä häviän näkyvistä. Puistosta on kerran karannut ja juossut melkein kotiin asti ennen kuin sain kiinni.



Niin ja tietysti voin komentaa, että rattaista pidetään kiinni (tai kädestä) mutta mitä sitten kun ei pidä ja heittäytyy maahan huutamaan? Tai vaihtoehtoisesti nauraa ja juoksee edelleen. Komennan lisää? Uhkailen? Lahjon? Ja kun ei auta, niin mitä sitten? Juu, tiedän olevani huono kasvattaja, mutta tän nuoremman kanssa olen tosi ihmeissäni välillä.

Kuka tässä nyt pingoittaa?



Eli et ole saanut lasta oppimaan kävelemään vaunujen vieressä ja muu maailma ympärillä pingottaa mikä yleisesti oikein kun lasta opettaa?

Itse en osaa yhdistää käytöstä pingottamiseen ja rentouteen: että kun pidän lasta kädestä niin nipotan?



Kyllä ymmärrän että tottelemattomia lapsia pidetään istumassa vaunuissa, se on se helppo tie.



Kyllä minä tiedän mitä tarkoitat että matkan teko on HIDASTA jos lapsi kävelee; sanoin jo että meillä kolmonen on semmonen koska ei MINUN takia ole kävellyt, koska olen vaunuissa pitänyt kun raskaana olin nyt viimeksi laiska odottamaan.

Nyt on tupla vaikeaa kun lapsi tottunut istumaan vaunuissa ja kävellessä heittäytyy maahan istumaan. :)



Kyllä minä ainakin myönnän omia virheitä, ei tartte sanoa että olen rennompi kasvattaja jos pakoilee asioita sillä ettei tee asioita.

En laittanut kolmosta kävelemään koska minulla oli itsellä muka niin kiire ettei toinen ehdi tallustaa harjotusta. Pienet ei jaksa kävellä paljoa, mutta sekin harjotus tarvitaan.



Minusta rentous kasvatuksessa ei tarkoita sitä että jättää asioita tekemättä, niihin suhtautuminen ei vaan kaada maata. Sinä luovutit kokonaan ja päälle sanot että muut jotka opettaa lasta kulkemaan vieressä ovat nipoja. Aika paksua!



2

ja sinä, koira ja vaunuvauva sitten pitempi lenkki keskenänne.



Kun pyöpäily sujuu, niin sittenhän pääset pitemmälläkin lenkille koiran ja lasten kanssa. Talvella ismmat lapset voivat mennä potkukelkoilla.



Mahtaako liki kuusivuotias mahtuakaan enää mihinkään rattaisiin? Jos mahtuu ja suostuu istumaan, niin ainakin sun kunto pysyy hyvänä, jos lykit niin painavia lapsia tuplissa, etenkin jo maasto on kovinkin mäkistä;)



Jossain vaiiheessahan sitää isointa tai molempia isompa voi alkaa jättää lenkin ajaksi kotiin katsomaan esim. dvd-elokuvaa. Kyllä mä alkasin eskari-ikäistä totuttaa siihen, että on joskun oulisin tuntia yksin kotona. Mutta tästähän saa toisen riidan aikaiseksi;)

En ota henkilökohtasesti!



Tämähän on keskustelua. Enkö saa kommentoida?

Etkö kestä kritiikkiä?



Kasvattaminenhan on jatkuvaa jankutusta.. :) Matti, nyt mennään. Matti, tule nyt. Matti, ei sinne.. Tai niin, voihan lapsen vaan laittaa vaunuihin ja odottaa että se menee esikouluun!



2

seisomalauta isommalle varulta.



isommat pojat kävelevät niin paljon kuin jaksavat ja välillä huilaavat rattaissa/seisomalaudalla.



äidillä kunto kasvaa mukavasti, kun tämmöstä 50 kilon + koira pakettia työntelee, varsinkin talvella.



nimim. kokemusta

Koiran vuoksi lasta pitää opettaa kävelemään päivittäin nätisti pitkiä matkoja. Lapsen luonteelle ominaista on tutkia paikkoja, ihmetellä maailmaa ja tehdä kaikkea siinä ohessa. Lapsen maailmassa kaiken ei pitäisi vielä olla niin kiireistä ja ohjelmoitua.



Ei se lapsi välttämättä nauti niistä nätisti rattaiden vieressä kävelyistä aikuisen sanelemalla tavalla. Ja sitten kun kyseessä päivittäinen pitkä lenkki, niin aika ankealta kuulostaa.



Ei kai herranjestas sentään koiran tarpeet voi mennä lapsen tarpeiden edelle? Eikö lyhyempi lenkki, jossa lapsillakin kivaa olisi parempi? Kai koiraa voi pitää vapaana, jolloin voi juoksennella enemmän? Koiralle voi kai heitellä keppiä, tehdä tottelevaisuusharjoituksia ja aktivoida muutenkin kuin vain tekemällä vauhtilenkkejä?



Meillä koira ja jo hitusen isompia lapsia, mutta ei nuorin kohta 5v täyttävä halua lähteä läheskään aina koiralenkeille, sillä ne ovat hänestä tylsiä. Ajaa kyllä pyörällä, mutta ei se itsessään ole niin kiinnostavaa että päivittäinen lenkki innostaisi. Enkä kyllä pakotakaan lasta, sitten ulkoilutan koiran vaikka pihalla ja heittelen palloa. Lenkille koira pääsee myöhemmin kun mieskin kotona tai vanhin lapsi voi ulkoiluttaa lyhyen lenkin- jos haluaa.



Sanoisin myös ettei se lenkkeily ole välttämättä parasta liikuntaa pienelle lapselle. Kyllä se lapsi voi liikkua monipuolisemminkin leikkimällä hippaa, keinumalla, tasapainoilemalla puun päällä, kiipeilemällä puihin jne. Eli leikin ohessa voi liikkua ja monipuolisesti. Meillä ei kukaan lapsista ole alle kouluikäisenä ollut kovin innostuneita ole aikuisten tahtisista säännöllisistä lenkeistä, mutta varsinkin jo kouluikäiset lapset ovat fyysisesti huippukuntoa, mutta liikunnan ilo löytyy kullekin mielenkiintoisita ja ominaisista tekemistä, ei aikuisen käskemällä.

Kun vauva syntyy, isommat ovat jo sen verran vanhoja, että voivat kävellä tai ajaa pyörällä. Silloin kun mies ei ole kotona, käytte vaan lyhyemmällä lenkillä, ei silloin ole pakko mennä sitä 10 kilometriä. Varman päällä jos menee, ottaa tuplat mukaan ja siihen seisomalaudan, mutta uskoisin että sitäkään ei tarvita.



Meillä koiran ulkoilutus onnistui siten, että vauva ja 1,5-vuotias olivat tuplissa ja 3,5-vuotias seisomalaudalla. Siitä vuoden päästä vanhin ajoi pyörällä tai käveli, seisomalauta oli varuilta mukana. Näin mentiin 5 kilometriä pisimmillään.