Olenko ainoa joka ei halua mitään "uraa"?

meinasit, että sulle pitäisi antaa palkinto. Jännä juttu, että elämä vaan sattuu juoksemaan nopeasti ja aika on kaikista arvokkainta

[quote author="Vierailija" time="21.03.2010 klo 08:39"]En ole ikinä ymmärtänyt näitä äitejä jotka juoksee töihin lapsen ollessa 9kk, koska pelkäävät että muuten eivät enää pääse mihinkään "hyvään" työhön, jos ovat olleet liian kauan kotona.

En vaan tajua kuka ajattelee uraansa, kun on saanut lapsen. Minusta lapsen saaminen oli niin mullistava tapahtuma, että kaikki muu jää taakse.

ja tietenkin puhun tässä nyt tilanteessa ,jossa isä ON OLEMASSA. Yksinhuoltajilla onkin ihan eri tilanne.

Mutta siis ei , en ajattele uraani. Ei vähemmän voisi kiinnostaa.

[/quote]

Jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa, sinun tapasi toimia ei ole se ainoa oikea :--)

En todellakaan halua! Mies tienaa todella paljon joten voin pyhittää elämäni kotiäitinä olemiseen, harrastuksiin, shoppailuun ja helluntaiseurakuntaan. :)

[quote author="Vierailija" time="21.03.2010 klo 02:28"]siitä tulisi, jos kaikki tyytyisi vain kivoihin työkavereihin ja hyvään ilmastointiin? Lekurit ajattelisi, että no olishan se kiva, jos syöpään keksittäisi rokote, mutta kello on jo puoli neljä ja pyykit on laittamatta ja saman palkanhan minä saan tästä kuitenkin. Tai insinööri, että joo, voishan sitä varmaan kehitellä vaihtoehtoisen polttoaineen, mut sit mä en ehi joogaan tällä viikolla ollenkaan. Jne.

[/quote]

Useimmat tutkijat kyllä tekee töitä juurikin virka-aikana. Tutkimustyötä ei voi tehdä urakalla, vaan tulosten saaminen edellyttää mm. levännyttä päänuppia.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2010 klo 02:28"]siitä tulisi, jos kaikki tyytyisi vain kivoihin työkavereihin ja hyvään ilmastointiin? Lekurit ajattelisi, että no olishan se kiva, jos syöpään keksittäisi rokote, mutta kello on jo puoli neljä ja pyykit on laittamatta ja saman palkanhan minä saan tästä kuitenkin. Tai insinööri, että joo, voishan sitä varmaan kehitellä vaihtoehtoisen polttoaineen, mut sit mä en ehi joogaan tällä viikolla ollenkaan. Jne.

[/quote]

Useimmat tutkijat kyllä tekee töitä juurikin virka-aikana. Tutkimustyötä ei voi tehdä urakalla, vaan tulosten saaminen edellyttää mm. levännyttä päänuppia.

[/quote]

Päänupin lepuuttamisen suomalaiset tutkijat kyllä osaavat mutta missä ovat tulokset ja nobel palkinnot?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2010 klo 08:44"]minäkin jouduin juuri palaamaan siihen siistiin sisätyöhöni lapsen ollessa 10kk, mutta en mitään uraa edistääkseni, vaan yksinkertaisesti siksi, että äippärin jälkeen ei rahaa itsekseen tule... Ja minä en kertakaikkiaan ole niitä, jotka jotain sossuavustuksia hakee, en vaan pysty, sen verran ylpeyttä kai köyhälläkin saa olla. Ja itse asiassa oli kivaa palata töihin, siellä on hyvä tehdä töitä. Mutta tietysti suren lapsen päivähoitoon viemistä. Eli tyypillistä äidin kahtiajakoisuutta tämäkin, toisaalta onnea ja toisaalta ikuinen huoli.

[/quote]

Hah, miksi kuvittelet että muut hakee sossun avustuksia? Hyvin vähällä tulee toimeen ja pärjää kun vaan yrittää eikä vaadi ihmeitä. Kirpputorilta ja tutuilta saa vaatetta sen aikaa kun lapset on pieniä. Merkkivaatteita ehtii ostella sitten joskus kun molemmat on töissä ja lapsi isompi. Kyse on elämän prioriteeteistä. Minulle ja miehelle lapsi on nro. 1.

Tuttavapiiristäni löytyy monta ei-uraorientoitunutta kotiäitiä. Osa on ollut kotona monta vuotta, eikä töihin ole kiire. Osa on jopa niin kotiäitiyteen vihkiytyneitä, että hakevat mieluummin vaikka toimeentulotukea kuin menevät osa-aikaisesti töihin.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2010 klo 02:28"]siitä tulisi, jos kaikki tyytyisi vain kivoihin työkavereihin ja hyvään ilmastointiin? Lekurit ajattelisi, että no olishan se kiva, jos syöpään keksittäisi rokote, mutta kello on jo puoli neljä ja pyykit on laittamatta ja saman palkanhan minä saan tästä kuitenkin. Tai insinööri, että joo, voishan sitä varmaan kehitellä vaihtoehtoisen polttoaineen, mut sit mä en ehi joogaan tällä viikolla ollenkaan. Jne.

[/quote]

Useimmat tutkijat kyllä tekee töitä juurikin virka-aikana. Tutkimustyötä ei voi tehdä urakalla, vaan tulosten saaminen edellyttää mm. levännyttä päänuppia.

[/quote]

Vanhassa polvessa ehkä noin toimitaan. Kaikki tuntemani oman ikäiset ja sitä nuoremmat painavat tutkimustyötään käytännössä koko hereilläoloajan, se on aina ajatuksissa. Mielestäni ne tutkijat, jotka eivät niin tee, ovat jollain tavalla väärässä paikassa, nostavat isoa palkkaa ihan rutiinilla tehtävästä työstä. En usko, että sellaisella intohimottomalla asenteella saadaan aikaiseksi mitään merkittävää.

Et. Kävin kaksi vuotta yliopistoa (oikeustieteellinen eli juurikin tällainen "luodaan hyvä ura" -ala) ja tajusin, että arvoni ovat toisenlaiset.

Eihän se lopukaan elämä, vaan alkaa lapsista!

Ja hatunnosto kaikille niille naisille jotka pystyy tekemään perheellisinä uraa!



Tässä ketjussa mammat räksyttää, jotka jää kotiin makaamaan. Näkevät muut uhkana!

Ei muuten luulisi kiinnostavan muitten asiat.



Itse kävin lapsien vauva-aikana töissä. Uuuuuu.. Sekin on liikaa eräille mammoille.



Tälläset mooralisoijat on niitä jotka haukottelee töissä miten on vaikeaa kun "joutuu" töihin palaamaan äitiysloman loputtua (ellei tee toista lasta ettei tartte vielä mennä töihin).



Minusta on ihanaa että meissä naisissa on yksilöitä, jotka jaksaa/pystyy pienen lapsen vanhempana menemään töihin ja työ on vieläpä merkittävää.



16

Mutta olisin kyllä pettynyt, jos en koskaan enää saisi palkankorotuksia tai ylennyksiä. Ei tarvitse tapahtua kovin nopeasti, mutta en halua myöskään vain katsella sivusta kun muiden urat edistyvät ja minun ei. Pitää olla mahdollista ihan normaalaeilla työajoilla, muuten pitää vaihtaa työpaikkaa. Tää on osa hyvää työilmapiiriä.

Mieluummin voittaisin lotossa kuin intoilisin uralla. Eikä ole lapsia edes tms.

siitä tulisi, jos kaikki tyytyisi vain kivoihin työkavereihin ja hyvään ilmastointiin? Lekurit ajattelisi, että no olishan se kiva, jos syöpään keksittäisi rokote, mutta kello on jo puoli neljä ja pyykit on laittamatta ja saman palkanhan minä saan tästä kuitenkin. Tai insinööri, että joo, voishan sitä varmaan kehitellä vaihtoehtoisen polttoaineen, mut sit mä en ehi joogaan tällä viikolla ollenkaan. Jne.

Tahtoisin korkeintaan sellaiseen paikkaan töihin, jolle kelpaisi itseoppinut jokapaikan höylä (kielipäästä tietokonetaitoihin ja palveluhalukkuuteen) eivätkä vaatisi typeriä papereita todisteeksi osaamisestani. Joku parin vuoden koulutus ja pakolliset mutta turhat aineet eivät kerro yhtään mitään osaamisestani (vrt. peruskoulun ajan keskiverto matikassa mutta amiksessa oli helpompia tehtäviä = kympin numerot).



Sekin ärsyttää kun palkataan osaamattomia ja palvelukyvyttömiä pimatsuja naamakertoimella- monta kertaa on jäänyt duuni saamatta varmaan juuri naama"ongelman"(= olen tavis, meikkaan kevyesti ikäisekseni) takia ja sitten olen seurannut valitun mokailua duunissaan.



Esim. hain kuuluttajan paikkaa eräälle juhlapäivälle isossa kauppakeskuksessa. Puhun sujuvasti suomea, englantia ja japania (+ välttävästi ruotsia, paperista kyllä menee tyydyttävästi) ja olin paitsi opetellut ulkoa vaadittuja tekstejä mutta myös jokaisella osaamallani kielellä. Samoin kävin kurssin jolla opeteltiin hengitystekniikkoja ja rentoutunutta puhetapaa jne. Joo-o...työnantajat kyllä "testasivat" minua varmaan vartin (pistivät lukemaan niitä juttuja, keksimään mainoslauseita ym.) ja olivat ihan ihmeissään osaamisestani mutta paikkaa ei sitten tullutkaan.



Kun kävin ostoksilla juhlapäivän aattona ja kuuntelin kuulutuksia, meinasi itku päästä. Siellä joku pimatsu puhui nenä-äänellä rannekelloista; "tässä on siis tämmöstä..onx tää hopeeta? vai platinaa? haha en tiiä no joo mut tämmösii tosi siistei kuitenki. eivät maksa kauheesti kun nyt on niinku tää juhlapäivän alennus ja...öö...se alennus oli...mulla ei ole sitä lappuu nyt tässä". Myöhemmin kyllä nauratti makeasti, mutta otin itseeni aika pahasti. No, pitäkööt pimatsunsa. Jos minä en kelpaa töihin, istun sitten kotona.

Menen töihin jos on rahallisesti pakko. Muuten haluan keskittyä 100% lapsiin ja perhe-elämään.

sitä kun moni joutuu tekeen elääkseen kun ei ole paljon vaihtoehtoja.





olisin onneni kukkuloilla jos pääsisin tienaamaan vaatekaupan kassalle. minä kun EN OLE AKATEEMINEN niin en insinööri toimistoon pääse töihin.



toisen unelma ammatti on sulle paskaläjä, niceee

Niin no mieluummin mäkin voittaisin lotossa enkä tekis töitä, mut sitä odotellessa ajattelin hoitaa työt, perhe-elämän ohessa, siihen malliin, etten sulje pois urakehityksen mahdollisuutta.

En ole ikinä ymmärtänyt näitä äitejä jotka juoksee töihin lapsen ollessa 9kk, koska pelkäävät että muuten eivät enää pääse mihinkään "hyvään" työhön, jos ovat olleet liian kauan kotona.



En vaan tajua kuka ajattelee uraansa, kun on saanut lapsen. Minusta lapsen saaminen oli niin mullistava tapahtuma, että kaikki muu jää taakse.

ja tietenkin puhun tässä nyt tilanteessa ,jossa isä ON OLEMASSA. Yksinhuoltajilla onkin ihan eri tilanne.



Mutta siis ei , en ajattele uraani. Ei vähemmän voisi kiinnostaa.

minäkin jouduin juuri palaamaan siihen siistiin sisätyöhöni lapsen ollessa 10kk, mutta en mitään uraa edistääkseni, vaan yksinkertaisesti siksi, että äippärin jälkeen ei rahaa itsekseen tule... Ja minä en kertakaikkiaan ole niitä, jotka jotain sossuavustuksia hakee, en vaan pysty, sen verran ylpeyttä kai köyhälläkin saa olla. Ja itse asiassa oli kivaa palata töihin, siellä on hyvä tehdä töitä. Mutta tietysti suren lapsen päivähoitoon viemistä. Eli tyypillistä äidin kahtiajakoisuutta tämäkin, toisaalta onnea ja toisaalta ikuinen huoli.

on siis ap.